perjantai 11. heinäkuuta 2014

Riʞky: Dissolution (2014)

Rikky(Riʞky) -niminen artisti on julkaissut Dissolution-albumin verran materiaalia. Kyseessä on mielenkiintoinen sekoitus vaihtoehtoista rokkia ja akustista tunnelmointia. Tykään myös siitä ideasta, että albumilla on käytetty mm. selloa. Luo omanlaisensa leiman ja tunnelman kokonaisuudelle.

Levyn aloittaa Dead Flower -biisi, joka johdattelee jo ensisekunneista levyn maailmaan. Luvassa on tummanpuhuvaa tunnelmointia, menetettyä uskoa ihmisiin ja kylmyyttä, joka on naamioitunut lämmöksi.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla mieleeni jäivät parhaiten levyn päättävä Warmth sekä Happy ja Mo(u)rning. Jokaisen kohdalla nimi ei kerrp suoraan sitä, mitä itse biisi tarjoilee. Erityisesti Warmth on mielestäni erittäin mielenkiintoinen instrumentaali. Sitä kuunnellessa tulee fiilis, että kylmyys hallitsee tätä maailmaa, mutta lämpö yrittää työntää auringonsäteitään tuon julman, kylmän muurin läpi. Etenkin biisin alkupuolella lämpö on voimissaan ja on ehkä juuri haastanut kylmyyden kaksintaistoon, mutta aivan biisin viime sekunneilla kylmyys lyö kilpailijansa ja jatkaa voittokulkuaan. Omaan korvaani tässä on albumin vahvin, persoonallisin ja sellainen biisi, joka on aivan pakko kuunnella monta kertaa uudestaan.

Happy johdattelee maailmaan, jossa voi kuvitella, miten laulun kertoja selittelee "lalalaa I'm so happy", vaikka todellisuudessa tunteet ovat kaikkea muuta. Tekisi mieli huutaa ja vaipua itsesääliin. Plussana sello, joka antaa biisille hitusen hämäävää keveyttä, mutta samalla pitää huolen siitä, että taustalla elävä tuska kuplii edelleen pinnan alla. Biisissä esiintyvät ristiriidat tekevät siitä mielenkiintoisen.

Rooming-biisin kertosäkeen sanat ovat sellaiset, jotka pistävät ajatukset juoksemaan kuulijan päässä ja jotka eivät vaadi selittelyjä osakseen. Hienoa.

Ainut biisi, joka albumilta jää etäiseksi, on Zebra. Kuuntelin sitä useamman kerran peräkkäin, mutta en saanut muodostettua biisistä minkäänlaista mielikuvaa.
Muuten, vaikken vaihtoehtoisen musiikin suurkuluttaja olekaan, albumi yllätti positiivisesti. Sävellykset ja instrumentaalibiisit ovat ehdottomasti levyn vahvuus.

Ehkä omat kuuntelutottumukseni vaikuttavat siihen, mutta mielestäni tämäntyyppinen musiikki ei käy illanvieton taustamusiikiksi. Tarkennetaan siis, että ei ainakaan illanvieton puheensorinan taustalle. Parhaiten voisin kuvitella tämän albumin soimassa pimeässä huoneessa, jossa palaa yhdessä nurkassa yksi heikkovaloinen lamppu ja huoneessa olijat istuvat kukin paikallaan juomalasi kädessään hiljaa musiikkia kuunnellen. Ehkä on tultu juuri baarista ja otetaan vielä yksi tasoittava ja pohditaan syntyjä syviä. Ja ehkä jossain vaiheessa uskotaan siihen, että tulevaisuus voi tuoda mukanaan jotain erilaista.

Suosittelen kuuntelemaan tämän albumin läpi mieli avoimena. Vaikkei koko albumi kolahtaisikaan, joukosta varmasti löytyy ainakin yksi tai useampi sellainen biisi, joka vaatii toista kuuntelukertaa ja pakottaa keskittymään kuuntelemaan biisin rakennetta ja tunnelmaa. Ja jos on vaikea miettiä mistä aloittaa, niin suosittelen aloittamaan albumin lopusta, eli Warmth-biisistä.

*

And then pretty much the same in English too.

An artist named Rikky has released an album called Dissolution. It's an interesting mix of alternative rock with acoustic touch and even some echoes of industrial music. I like the fact that you can hear cello and violin in this album. It adds a more unique feel to the whole album.

Dead Flower is the first track on this album and I feel that it does its job perfectly. It sets the mood for what is coming: dark atmosphere, one sort of depression, the lost faith in humankind and coldness, which has disguised itself as warmth.

When I first heard this album, there were three tracks that really impressed me and got stuck in my head. Warmth, Happy and Mo(u)rning. The names of the songs won't tell you the whole truth of what is coming, and I like that. Specially Warmth impressed me the most. It makes me feel like the coldness has taken over the world, and warmth is struggling when trying to break some sunbeams through the ice-cold walls. At the beginning of the song I feel like the warmth has more power and chance to fight, but in the last few seconds you can hear that the coldness won and is still ruling the world. I feel like this is the most powerful, interesting and addicting song of them all. When you hear it the first time, it makes you want hear it again and again.

Happy is not that happy song. At least I get the feeling that the person in this song is just saying he is happy, but what he really wants to do, is scream and feel sorry for himself. Specially here the cello is making the background sound sort of lighter, but at the same time you still know and feel that the real pain is always there. And that is what highlights the contraries in this song.

Listen to Rooming's chorus' lyrics carefully. I find them very interesting and don't want to say too much about them, so I won't spoil the feeling. Just listen to it and you will know.

The only song I don't get at all, is Zebra. Usually I get strong "music videos" playing in my head, when I hear an interesting song. Sadly this song did nothing for me.

I liked this musical journey and specially loved the instrumental songs, which I feel are the strongest ones in this album.
I feel that this music would be at its best, when listening to at a dark (living) room, one fading light at some corner and people just holding their last drinks of the day, while listening to music and staring in to the darkness. And thinking the life that they have lived and possibly at some point of the night thinking about the future too.

Even if you feel like this type of music is not "your thing", I really recommend to listen to this album through. I bet there is at least one song (or maybe more?) that will get to you and make you want to listen it again. And again. And if you don't know where to start, I'll give you a hint: Warmth.


Here is the link to this album: http://rikky.bandcamp.com/ and the Facebook page.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.