maanantai 30. joulukuuta 2013

Club for five live @ Kulttuuritalo, Helsinki (17.12.2013)

Olin ennen joulua Club for fiven keikalla Helsingin Kulttuuritalolla. Kyseessä oli Jouluna-albumin levynjulkaisukiertue. Keikka alkoi rauhallisella Joulupuu on rakennettu-laululla, joka soi kauniisti Kultsan salissa. Tiistaina järjestettävä konsertti katkaisi mukavasti muuten niin puuduttavaa työviikkoa ja rauhallinen aloitus antoi tilaa tunnelmoinnille.

Keikan alkupuoli oli muutenkin rauhallisempaa ja hartaampaa kuin väliajan jälkeinen osio.
 Seuraavana tuli Jumala kuiskaa joulun, joka sopi erittäin hyvin edellisen biisin seuraajaksi. Sellainen laulu, jota parhaiten kuuntelee silmät kiinni ajattelematta mitään muuta.

Alkupuoliskon puolella kuultiin lisäksi: Tule joulu kultainen, Jouluna, Reippahasti käypi askelet, God rest you merry, Gentleman, Joululaulu, Varpunen jouluaamuna sekä Heinillä härkien.

God rest you merry, Genteleman oli instrumentaali ja harmoniat pääsivät kunnolla oikeuksiinsa.
Heinillä härkien oli taasen Tuukan soolo, ja epäilemättä paras versio kyseistä biisistä. Tuukan matala ääni on jotain niin mieletöntä, että sitä voisi kuunnella loputtomiin. Makuja on tietysti moneen lähtöön ja kaikki yhtä oikeita, mutta hieman kyllä ihmetytti, kun kuulin muutaman rouvan sanovan, että kyseinen biisi ei oikein toiminut ja päässyt oikeuksiinsa Tuukan versiona.

Väliaika oli jälleen kerran tuskaisan pitkä, mutta konsertin kakkososa alkoi hienolla Kun joulu on-joululaululla. Seuraavaksi oli vuorossa vauhdikas ja vitsikäs Tonttujen joulu, ja sitten konsertin ainut ei-joululaulu: Aki Sirkessalon Kissanainen osittain kiinaksi laulettuna. Seuraavaksi kuultiin joululauluja ja yleisön suosikki Rakkauden rosolli.
Taisi olla tässä samassa yhteydessä, kun yhtye sitten alkoi laulattaa yleisöä. Yleisön tehtävä oli vastata tonttujen "hai-hoo"-kutsuhuutoon Jouni Kanniston näyttäessä mallia. Hän sitten aina vei kutsuhuutoa astetta korkeammalle niin kauan kuin edes osa yleistöstä pysyi mukana. Viimeinen kiekaisu meni sellaiselle asteikolle, että yleisö vain naurahti, mutta joku rohkea hieman yritti jotain sinnepäin. Kilpalaulanta oli siis aika tasaista, kunnes sitten Tuukka veti sellainen alaäänen, ettei siihen yleisö olisi pystynyt vastaamaan ja niinpä koko sali räjähti täyteen nauruun. Tuukka 6 - yleisö 0.

Seuraavaksi siirryttiin Kuusi on tuotu eteiseen-biisin maailmaan, josta sitten sujuvasti kuunneltiin Jouluenkelin tunnelmointia. Keikan viimeiseksi biisiksi jäi Tuikkikaa, oi joulun tähtöset.

Club for five on erittäin lahjakas ryhmä ja konsertit ovat siitä hienoja, että edes hartaissa joulukonserteissa ei ole unohdettu huumoria. Club for five on suunnitellut esityksensä huolella ja vitsit ovat helposti ymmärrettävissä ja ovat tilannekomiikkaa parhaimmillaan. Yhtyeen keikalle kannattaa ehdottomasti mennä, sillä viihtyminen on aina taattu, sillä nuotit osuvat takuuvarmasti kohdilleen, eteneminen on loogista ja konsertin jälkeen on aina hyvä fiilis.

Ostin keikalta yhtyeen joululevyn, vaikka yleensä ostan joulumusiikkia aika vähän, vaikka sitä jouluaikaan paljon kuuntelenkin. Jotain kertonee siis konsertin vaikutuksesta. Ja kun jono ei ollut hirmuinen, niin tuli sitä haettua nimmarit ja kiitettyä yhtyettä mahtavasta keikasta.




sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Arto Paasilinna: Tohelo suojelusenkeli (2004)

Kirja: Tohelo suojelusenkeli
Kirjailija: Arto Paasilinna
Vuosi: 2004 
Olen lukenut Tohelon suojelusenkelin joskus kauan sitten, ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä lukea se uudelleen. Tarinan muistin suunnilleen, joten tiesin, millaiseen kirjaan tartuin.
Kirja kertoo Sulo Auvisesta, josta kuoltuaan tehdään suojelusenkeli. Suojelusenkelit kokoontuvat kirkossa Kerimäellä, jossa myös alkuun järjestetään kurssi uusille suojelusenkeleille. Sulon nimikkoihmiseksi valitaan elämässään hyvin pärjännyt Aaro Korhonen, joka on juuri ostanut kahvilan Helsingin Mechelininkadulta. Aarolla ei ole ollut elämässään juuri epäonnea, mutta Sulon astuttua kuvioihin, menevät asiat jatkuvasti pieleen. Vaikka suojelusenkeli haluaa auttaa, niin lähes kaikki suojeluyritykset päätyvät erikokoisiin katastrofeihin. Katastrofeja on paikalla ihailemassa myös Piru itse, ja antaa tarinalle oman säväyksensä pirullisella persoonallaan.

Paasilinnan kielenkäyttö on monipuolista ja persoonallista. Hän keksii hauskoja ja uusia vertauskuvia, sekä on luonut kirjaan sopivan ja tapahtumien kulkuun uskottavan tilanteen sanonnan "Putosi kuin eno veneestä" ympärille.

Kirjassa on hienosti tuotu esille, miten tehty valinta voi vaikuttaa useampaan ympärillä olevaan ihmiseen sekä omaankin elämään. Vähäpätöiseltäkin tuntuva päätös voi laukaista isomman tapahtumaketjun tai muuttaa elämän suunnan toisenlaiseksi. Mikään päätös ei ole yhdentekevä tulevaisuuden kannalta, oli päätöksen takana sitten ihminen itse tai toheloiva suojelusenkeli. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, alkaako yllättäen asiat mennä päin mäntyä, jos on aiemmin mennyt paremmin. Siinä tapauksessa kannattaa toivoa itselleen suojelusenkelin vaihtoa.

Viihdyttävä kirja, jossa tapahtumia riittää ja josta löytyy se syvempi merkityskin. Jos Paasilinna ei ole aiemmin tuttu, tämä kirja käy hyvin ensimmäiseksi tutustumiskirjaksikin.

lauantai 28. joulukuuta 2013

TOP 30 ABBAn parasta kappaletta: #18 Eagle

ABBAn parhaiden biisien listan sijalle 18 laskeutui Eagle (työniminä The Eagle ja High high), joka on The Album-albumin (1977) avausraita. Nippelitietona sen verran, että tämä biisi on ABBAn pisin.

Vaikkei biisin teema tai nimi olisi tiedossa, johdattelevat ensisävelet jo pilvien korkeuksiin. Mielestäni tämä on erinomainen albumin aloitusraita, koska luo The Albumille sopivanlaisen teeman, josta sitten lähdetään matkaamaan eri suuntiin biisien tahdissa. Tämän biisin avautuminen kesti aika kauan, mutta kun lopulta sain ajatuksesta kiinni, en voinut muuta kuin haltioituneena kuunnella biisin monta kertaa putkeen.

On oikeastaan vaikea sanoa, mikä tässä biisissä olisi parasta. Olisiko se tarinan ajatuksia herättävä sisältö ja ponnekas, tarttuva rytmi? Kenties keväpuron lailla soljuvat harmoniat ja ajatus siitä, ettei maailmassa ole edes taivas rajana? Ehkä se onkin kakkos- ja kolmossäkeen välissä soiva instrumentaaliosuus?

Tai yksinkertaisesti se vapauden tunne, joka syntyy biisin jokaisen elementin yhteissummasta?

Sinä saat päättää.






Youtube on ihmeellinen paikka. Löysin tämmöisen esityksen, jota en olekaan koskaan aiemmin nähnyt. Ai että!
 

torstai 26. joulukuuta 2013

Nightwish: Showtime, storytime (2013)


Showtime, storytime-julkaisulta löytyy kaksi CD:tä ja kaksi DVD:tä. 
Livetaltiointien lisäksi mukana on dokumentti ja bonusmateriaalia.
Levykauppa Äxän kautta sai diiliin mukaan myös paidan, joka on nyt allekirjoittaneen ensimmäinen NW-paita.
Livevedot ovat todella hienoja ja Floor vetelee sujuvasti niin Tarjan kuin Anetten biisit eikä ääni lopu kesken. Floor on koko pituudessaan karismaattinen esiintyjä ja ottaa hienosti lavan ja yleisön haltuun. Suosikkeja on aika vaikea valita, koska kaikki biisit tuntuvat istuvan hyvin Floorin suuhun. She is my sin on yksi huippukohdista ja Ever dream tietysti.
Mielenkiintoista nähdä, millainen levy on tulossa Floorin kanssa. 
Itse olen tykännyt kaikista Nighwishin laulajista, joten hyvin tämäkin hankinta hyllyyni sopii. Vähän inhottavasti tämän julkaisun ympärille kehittyi negatiivista ilmapiiriä, koska Anette oli kieltänyt sellaisen materiaalin käytön, jossa hän olisi ollut mukana. Ja koska Anettesta ei tosiaan näy vilaustakaan, jää sellainen mystinen verho häilymään tuon dokumentin ympärille. Sinänsä harmillista, sillä nyt Anetten ajalta ei ole virallista live-DVD:tä, mikä nyt olisi ollut ihan kiva saada.  
Musiikki on kuitenkin pääasia kaikesta oheisdraamasta huolimatta, ja hienon musiikillisen elämyksen tämä julkaisu tarjoaa. 





Tuommoiset DVD:t löytyvät nyt Nightwish-kokoelmastani. End of innocence kirpputorilta ja End of an era kaupanpäällislahjana HomeEnter Music Clubilta.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulubiisejä joululle 2013

Keräsin yhdelle joulun soittolistoistani muutamia kestosuosikkeja ja muutamia uudempia tulokkaita, ja tältä näyttää:

1.  Colbie Caillat: Santa Claus is coming to town
2. Blake Shelton: Jingle bells rock
3. Cee Lo Green feat. Christina Aguilera: Baby it's cold outside
4. Michael Bublé: Silent night
5. Jarkko Ahola: Sydämeeni joulun teen
6. Juha Tapio: Maa on niin kaunis
7. Antony Parviainen: Heinillä härkien
8. Antony Parviainen: Sylvian joululaulu
9. Ville Tuomi: Nisse-polkka
10. Marco Hietala:Ensimmäinen joulu
11. Club for five: Heinillä härkien kaukalon
12. Anna Hanski: Tontun tehtävät
13. Matti ja Teppo ja Tarja Ylitalo: Kulkuset
14. Club For Five: Tonttujen joulu -medley
15. Suvi Teräsniska: Tonttu
16. Aikakone: Hiljaisuus
17. Leevi and the leavings: Jouluaattona kännissä
18. Tony Kakko: Me käymme joulun viettohon
19. JP Leppäluoto: Konsta Jylhän joululaulu
20. Elvis: Silent Night

perjantai 20. joulukuuta 2013

Päivä 2: Ensimmäinen rakkaus

Mistähän sitä alottaisi... 
Tämä aihe on taas sellainen, josta en välittäisi puhua. Yleensähän ihmiset ovat vain innoissaan saadessaan puhua rakkaudesta. Sellaiset ihmiset ovat olleet onnellisia. He tietävät, miltä tuntuu, kun toinen ihminen hymyilee lämmintä hymyä, joka on tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle maailmassa. He tietävät, miltä tuntuu, kun joku hipaisee hellästi käsivartta ohimennessään. He tietävät, mistä nuo miljoonat ja taas miljoonat rakkauslaulut kertovat. He pystyvät samaistumaan kaikkiin niihin lauluihin, jotka eri kantilta lähestyvät rakkautta. Oli se sitten iskelmää, poppia tai rokkia. Rakkaus on kaikissa genreissä samanlaista.

Niin myös kirjat ja romanttiset elokuvat. Aina sama kaava, mutta rakastunut romantikko elää jokaisen rakkaustarinan kuin se olisi ainoa laatuaan. Jokainen tarina muistuttaa omasta rakkaasta, joka hellästi lausuu kauniita sanoja. 

Onnellisesti rakastunut seuraa haltioituneena Brooken ja Ridgen tarinaa, ja aina, kun he päätyvät yhteen, puristaa nenäliinaa kädessään ja hymyilee televisioruudulle. 
Minä vain en koskaan ole mitään sellaista nähnyt. En ensimmäisessä rakkaudessani tai seuraavissakaan. Kai yksisuuntaisia tunteita voi sanoa rakkaudeksi? Jos joka kerta sen tietyn henkilön nähdessään sydän laukkaa kuin nuori ravuri ja sanat tarkertuvat kurkkuun, niin kai sitä voi kutsua rakkaudeksi. Se, että antaa miehelle anteeksi sen, ettei hän huomaa minua, vaikka tanssisin sambaa alasti keskellä Helsingin Kauppatoria. Tai sen, että aina miehen nähdessäni pistän parasta ylleni ja olen aina viimeisein päälle huoliteltu, eikä hän silti huomaa minua. Mitä vain tein, olin ilmaa tai sumua, jonka läpi mennään sitä noteeraamatta. Se vain on siinä, ei siihen tarvitse kiinnittää huomiota.

Näin se meni ensimmäisellä kerralla, seuraavalla ja niin edelleen. Ja niin kai se tulee menemään vastakin. Rakastun, tai ehkä nykyään vain enää ihastun, mutta kukaan ei koskaan huomaa minua. 

Olen kuin rikkinäinen levy, joka jumahtaa aina särön kohdalle. Vaikka miten puhdistaisit ja hinkkaisit levyn soittopintaa, särö on ja pysyy eikä putsaamalla lähde pois. Lopulta naarmu ärsyttää niin paljon, että jätät sen levyn hyllyyn etkä ota sitä sieltä enää pois, koska tiedät, että ei se toimi kuitenkaan. Niinpä levy hautautuu muiden alle ja pian unohtuu kokonaan.

maanantai 16. joulukuuta 2013

TOP 30 ABBAn parasta kappaletta: #19 Lovers (live a little longer)

ABBAn parhaiden biisien listan sijalle 19 valikoitui Voulez-vous-albumilta löytyvä Lovers (live a little longer), jossa Frida sooloilee vihjailevasti.

Voulez-vous on yksi suosikkialbumeistani, sillä kokonaisuutena se on hyvin raikas ja monivivahteinen, ja tämäkin biisi on osoitus siitä, miten mielenkiintoinen yhtye ABBA onkaan. Lovers-biisissä on keimaileva tunnelma ja kylmät väreet kulkevat biisin alusta loppuun. Säkeet mennään lämmitellen ja flirttaillen Fridan johdolla, kun taas kertosäkeissä räjähtää totaalisesti Agnethan mahtavien ylä-äänien antaessa biisille aivan oman mausteensa. Biisin taustat ovat raikkaat, ja tykkään etenkin rumpukompista.

Lovers on myös yksi ABBAn rohkeimpia lauluja, kuten seuraavasta kohdasta voi päätellä monenlaista: "Making love is a dynamite drug, baby, so why don't we start right away? (Oh, please don't wait!) I don't care if they're watching, 'cause listen, we've got a reason for each time we're kissing." Etenkin tuo Agnethan "Oh, please don't wait" saa kunnon sähköiskut aikaan!

Voiko tästä biisistä (ja ao. esityksestä) muka olla pitämättä?


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Jenni Vartiainen live @ Kulttuuritalo, Helsinki (14.12.2013)

Jenni esiintyi tänä vuonna viimeistä kertaa Helsingin Kulttuuritalolla lauantaina 14.12.2013.

Keikka alkoi Muistan kirkkauden-biisillä, joka toimi Terra-albumilla jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Tässä biisissä on taikaa.

Muistan, kun Tunnoton julkaistiin ja miten onnellinen olin, koska tykkäsin biisistä todella ja olin varma, että tällä kappaleella Jenni erottuisi muista ja karistaisi Gimmelin rallatukset kauas taakseen. Fiilistelin nyt biisiä silmät kiinni ja palasin ajassa taaksepäin. Ihanaa.

Suru on kunniavieras-kappaleen sovitus oli todella ahdistava (hyvällä tavalla) ja samalla äärimmäisen koskettava ja suoraan sieluun tunkeutuva. Tähän biisiin on ladattu aimo määrä tunteita.

Nettiin-biisiä oli muokattu eniten ja ainakin alku oli JS16-remixistä. Valot pyörivät kaikissa sateenkaaren väreissä ja meininki oli todella kova, ja kyllähän sitä yleisö tässäkin pääsi laulun makuun.

Tyttövuodet oli ihan kiva livenä, vaikken siitä oikein erityisesti välitä muuten. Ja sitten, onko ihanampaa biisiä kuin Minä sinua vaan? Kyllähän siinä taas nieleskellä sai, niin hyvin Jenni tulkitsi.

Keikan loppupuolella Jenni esitti Tule meille jouluksi-joululaulun. Liveversio toi tunteet enemmän pintaan ja oli huomattavasti vaikuttavampi kuin levyllä.

Keikka loppui Missä muruseni on-yhteislauluun. Kuulosti todella hienolta, kun Kulttuuritalo lauloi biisiä yhdessä Jennin kanssa.

Muita keikan aikana tulleita biisejä: Ihmisten edessä, Malja, Mustaa kahvia, Junat ja naiset, Eikö kukaan voi meitä pelastaa, En haluu kuolla tänä yönä, Sivullinen, Minä ja hän, Päivät on täällä hitaita, Kaukaa, Selvästi päihtynyt.


Jokaisesti biisistä oli tehty hienot sovitukset, joihin oli lisätty pikkuisen enemmän kuin mitä levyllä kuullaan. Valojen suunnitteluun oli selkeästi panostettu, sillä ne sopivat erinomaisesti kuhunkin biisiin ja omalta osaltaan tarjosivat lisäpiristettä biisiin kuin biisiin. Ihana fiilistelykeikka, jonka aikana Jenni kiitteli yleisöä useempaan otteeseen. Hänestä todella näki, että oli onnellinen ja kiitollinen kaikesta menestyksestä. Väliaika konsertissa oli puoli tuntia, joka vähän latisti tunnelmaa. Mutta onneksi väliajalta palattuaan Jenni nosti kerralla fiilikset takaisin taivaisiin ja sillä radalla jatkettiin aivan loppuun asti. Jenni käyttää ääntään todella monipuolisesti, elää biisejä jokaisella solullaan ja välittää tunteet yleisölle käsiteltäväksi. Aplodit olivat myrskyisiä monenkin biisin jälkeen ja oli hienoa olla osana näin hienoa yleisöä. Tuskin maltan odottaa ensi vuoden Tavastian keikkaa. Kiitos Jenni!





torstai 12. joulukuuta 2013

Päivä 1: Esittele itsesi


Päivä 1 - Esittele itsesi

Pitäisikö minun esitellä itseni? Miksi ihmeessä? Eikö se ole nyt vähän turhaa; kuka minusta nyt olisi kiinnostunut. Pysyn mieluummin hieman taustalla enkä tuo itseäni niin vahvasti esille. Paitsi jos ollaan kaveriporukalla iltaa viettämässä, niin silloin tulee kyllä vähän laulettuakin. Mutta nekin hetket häipyvät unholaan samalla, kun baarin ovi sulkeutuu takanani. Tosin jo musisoimaan ryhdytään, valitsen käteni jatkoksi kitaran. Parhaan kaverini kanssa olemme soittaneet yhdessä jo siitä asti, kun soittimet pysyivät käsissä. Kaverini Antero hoiti myös laulamisen ja Jake paukutti rumpuja. Se oli aika hupaisaa aikaa. Anteron pikkusisko vihasi kaikkea, mitä itse kutsuimme musiikiksi ja taiteeksi. Pikkusiskot nyt aina ovat sellaisia, etteivät ne ymmärrä hyvän päälle. Varsinkaan kunnon suomirockin.

Teineinä pysyimme suurimmista vaikeuksista kaukana, mutta pieniä jekkuja ehdimme tehdä yhdelle jos toisellekin viattomalle kulkijalle. Sellaisia käytännöpiloja, tiedättehän? Anteron tuttu Eemeli Koskinen oli oikea luonnonlahjakkuus niissä. Kysykää ihmeessä häneltä, jos mielitte keksiä hyviä jekkuja vaikka aprillipäiväksi.Vaarana voi olla, että hän huijaa teitäkin ettekä huomaa sitä ennen kuin on liian myöhäistä.

Viisastuttuamme haimme porukalla poliisikouluun, jonne osa pääsi, osa ei. Antero sai heti alkuun parhaat pisteet, mutta mitä muuta voi odottaa mieheltä, jonka isä on apulaispoliisipäällikkö? Aivan. 
Eksyin taas hieman aiheesta. On niin hankala puhua vain itsestään, olisi paljon helpompi kertoa, mitä kaikkea kaikki muut puuhaavat. No siis, poliisikoulu oli ja meni, ja töitä on sen jälkeen piisannut. Rikolliset eivät lepää, oli vuorokauden aika mikä hyvänsä. Muutama vuosi tässä on jo pyöritty ja ihmeltelty, miltä maailman meno näyttää maijan ratin takaa. Ja onhan sieltä ratin takaa poiskin päästy joskus oikein raikastavaan rankkasateeseen tai hyiseen talvi-iltaan. 

Naisia? No jaah, ainahan niitä tuossa pyörii, mutta ei onneksi niin paljon kuin Anteron ympärillä. Tai Samin, joka vaihtaa naisia useammin kuin kahvinkeittimen suodatinpussiaan. Hyvä jätkä Samikin, ja naisten mieleen erityisesti virka-aikana. Mutta yksi Aliinahan tuossa on ympärillä pyörinyt useammin kuin muut. Aika mukava nainen ja vaikuttaa normaalilta noin niinkuin naiseksi. Ymmärtäminen on sitten asia erikseen, sillä kukaan itseään mieheksi kutsuva tuskin oikeasti ymmärtää, mitä naisten päässä liikkuu,

Eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi minusta? Elämäni ei loppujen lopuksi ole sen ihmeempää tai sellaista, että niitä tarinoita jaksaisi kuunnella. Soittakaa vaikka Samille, siltä kyllä löytyy tarinaa joka lähtöön!

Kyseessä siis blogihaaste, jossa pitäisi kertoa omasta elämästään, mutta teen sen fiktiivisten ihmisten näkökulmasta.

tiistai 10. joulukuuta 2013

TOP 30 ABBAn parasta kappaletta: #20 When I kissed the teacher

ABBAn parhaimpien biisien listasijalla 20 on When I kissed the teacher, joka löytyy Arrival-albumilta (1976), ja työnimenä biisillä oli eksoottinen Rio De Janeiro.

When I kissed the teacher kertoo kiehtovasti tarinan siitä, millaista on olla ihastunut opettajaan, ja miten koko koulun saa sekaisin antamalla tälle pusun. Biisi herättää kuuntelemaan ensimmäisellä sekunnilla, kun ensin aloitellaan rauhallisesti menemällä suoraan asian ytimeen: "Everybody screamed, when I kissed the teacher". Sitten hiljalleen biisi alkaa kasvaa suurempiin mittasuhteisiin, kun pureudutaan opiskelijan arkeen ja mieleen, jossa sankarin roolia näyttelee opettaja. Biisin loppu ei kalpene alulle, kun vielä kerrotaan, että: "I wanna hug, hug him", ja hiljalleen näihin sanoihin saadaan tarina päätökseen. Raikas melodia ja mielenkiintoinen tarina ovat tämän biisin vahvuuksia. Ja etenkin alun stemmat sulautuvat niin hienosti yhteen, että pienempänä luulin, että biisissä lauloi vain yksi laulaja, vaikka ihmettelinkin, miten yksi ihmisiääni voi kuulostaa kaksiääniseltä ja yhtenäiseltä samaan aikaan. Taikuutta ilmiselvästi.

Benny ja Björn ovat taas asian ytimessä, sillä jos joku luokasta pussaisi opettajaa, olisi ihan takuuvarmaa, että koko luokka huutaisi, ja koulu menisi aivan sekaisin. Tapahtuma taatusti pysyisi pitkään kaikkien huulilla.

When I kissed the teacher on tarttuva, tanssittava ja hyvän mielen biisi. Melodiaa on helppo hyräillä mukana, ja musiikkivideo on kerrassaan hellyyttävää katseltavaa, joka kulkee käsi kädessä biisin tarinan kanssa.

Tämä  on vahva biisi, jonka itse mieltäisin ehdottomasti ABBAn suurimpien hittien joukkoon, ja siksipä sekin listalta löytyy.

 

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Hyvää suomalaisen musiikin päivää (8.12.)

Tänään 8.12. vietetään Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää, ja viralliseksi liputuspäiväksi tämä tuli vasta vuonna 2011. Viettopäivä sopii hyvin samalle viikonlopulle itsenäisyyspäivän kanssa. Nyt on onni olla suomalalinen ja juhlistaa sitä.
Vaikka suomalaista musiikkia tulisi muistaa muutenkin kuin yhtenä päivänä vuodessa, on silti hyvä, että liputtamalla muistellaan hienoa säveltäjää ja samalla muistutetaan, että suomalainen kulttuuri on tärkeää.

Vaikka usein sanotaan, että muualla on kaikki paremmin ja musiikkikin on parempaa, niin kyllä suomesta löytyy paljon taitavia muusikoita ja kaunista musiikkia.


Tuonelan joutsen on mielestäni yksi kauneimpia sävellyksiä, joita on tehty. Tunnelma on täydellinen, etenkin silmät kiinni kuunneltuna. Sopii tähän sunnuntaiseen aamuun, kun on jo satanut kevyesti lunta maahan.




Tässä vielä lisäksi itsenäisyyspäivän tunnelmaa:




Timo Rautiaisen ja Sakari Kuosmasen taidokas versio Suojelusenkelistä:


Harry Potter ja Salaisuuksien kammio (2002)

Elokuva: Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Vuosi: 2002
Ohjaaja: Chris Columbus
Näyttelijät: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson, 

Harry Potterin kakkososa kertoo Harryn toisen vuoden opiskeluista Tylypahkassa. Harrya varoitetaan tulemasta kouluun sinä vuonna, sillä suuri vaara uhkaa, jos Harry on paikalla. Pieni, tietokoneanimoitu fantasiahahmo Doppy ilmestyy Harryn luokse varoitusten kera, mutta kuten arvata saattaa, mikään ei pidä Harrya kotona inhottavien sukulaisten hoiteissa. 
Pian selviääkin, että vaaraa aiheuttaa avattu Salaisuuksien kammio, jonka avaajasta ei kuitenkaan ole tietoa. Tyttöjen vessassa on Myrtti-niminen tyttöhaamu, joka aluksi vaikuttaa vain kiusankappaleelta, mutta hieman myöhemmin hänestä onkin apua. Harry löytää Tom Valedron päiväkirjan, jonka avulla varsinainen seikkailu pääsee vauhtiin.

Kakkososa ei mielestäni ollut yhtä mukaansatempaava kuin ykkönen. Vaikka elementtejä oli enemmän ja kuiskuteltiin edelleen Voldemortin nimeä sopivissa kohdissa, jäi tämä elokuvakokemus hieman laimeaksi. Ehkä tuon Voldemortin olisi voinut jättää tässä elokuvassa väliin ja sitten palauttaa sen uudelleen myöhemmin. Nyt se kuitenkin tuntui vähän käytetyltä idealta, vaikka toki ei esiintynytkään samassa muodossa kuin leffasarjan ensimmäisessä osassa.
Myrtti-haamu puolestaan ärsytti hahmona jostain syystä yllättävän paljon, vaikka saattoihan se olla tarkoituksenakin. Dobby-hahmo kiinnitti sikäli huomiota, että siitä tuli ensimmäiseksi mieleen Taru sormusten herrasta-elokuvien Klonkku. Vähän tietysti pisti miettimään, että hahmosta olisi voinut tehdä vähän erilaisemman, ettei tulisi ensimmäiseksi mieleen, että onko tehty tietoinen kopiointi vai vahinko. Pikkuseikkoja, mutta jäytävät kuitenkin hieman elokuvaa katsellessa.

Elokuvan taistelukohtaus ja sen jälkeiset tapahtumat olivat ihan piristäviä, ja tarjosivat jopa muutaman yllätyksellisenkin yksityiskohdan viime minuuteille.Viimeisimmät parikymmentä minuuttia olivat elokuvan parasta antia ja löytyihän sieltä Harrylle vielä yksi sankariteko lisää. 
Ihan kiva elokuva ja sopii ykkösosan jatkoksi, mutta jatko-osaksi tämä jää tuon ykkösen varjoon eikä ihan niin suurille pistesijoille pääse allekirjoittaneen listassa kuin ykkönen.

lauantai 7. joulukuuta 2013

TOP 30 ABBAn parasta kappaletta: #21 Chiquitita


ABBAn parhaiden biisien 30 parhaan joukkoon sijalle 21 päätyi Chiquitita, joka löytyy Voulez-vous-albumilta (1979) ja kantoi alunperin nimeä In the arms of Rosalita.

Chiquitita tehtiin myös espanjaksi, ja hittihän siitä tuli, jos sitä nyt kukaan edes epäili. Biisin nimi oli jo valmiiksi sellainen, joka sopii espanjalaisen suuhun ja taustalla soivat espanjalaiset rytmit, joten se sopi oikein hyvin vahvistamaan ABBAn menestystä myös tuolla saralla.

Chiquititassa laulun kertoja koittaa saada ystäväänsä piristymään ja vakuuttumaan siitä, että vielä aurinko paistaa ja haavat paranevat. Tässä biisissä loistavat erityisesti taustalla solisevat koskettimet, joiden mutkatonta kulkua uppotuu helposti kuuntelemaan. Soolosuorituksena Agnethalta yksi sielukkaimmista, ja kuten monessa muussakin biisissä, tässäkin stemmat erottuvat selkeästi ja korvia hivelevästi, varsinkin kun taustat on jätetty säkeissä sopivasti taustalle vain hieman johdattelemaan biisiä eteenpäin. Kertosäkeessä saadaan kuitenkin lisää potkua mukaan, sillä onhan Chiquitita saatava vakuuttuneeksi, että laulamalla taas voi voittaa synkkyyden.


tiistai 3. joulukuuta 2013

Musiikkiaiheisia sitaatteja

Tässäpä muutamia osuvia musiikkiaiheisia sitaatteja, joita löytyy eri puolilta nettiä.

"That annoying moment, when the song you hate is stuck in your head."

"I restart the whole song, when I miss my favorite part."

"Sometimes, it's not the song that makes you emotional, it's the people and things that come to your mind when you hear it."


“Without music, life would be a mistake.” -Nietzchse
“One good thing about music, when it hits you, you feel no pain.” -Bob Marley

“Music expresses that which cannot be put into words and that
which cannot remain silent” -Victor Hugo

“People haven't always been there for me but music always has.” -Taylor Swift
“Music gives a soul to the universe, wings to the mind, flight to the imagination
and life to
 everything.” -Platon

“Without music to decorate it, time is just a bunch of boring production deadlines or dates by which bills must be paid.” -Frank Zappa

“I've always thought people would find a lot more pleasure in their routines if they burst into song at significant moments.” -J. Barrowman

“I only sing in the shower. I would join a choir, but I don’t think my bathtub can hold that many people.
” -Jarod Kinz

“I love the relationship that anyone has with music ... because there's something in us that is beyond the reach of words, something that eludes and defies our best attempts to spit it out. ... It's the best part of us probably ...” -Nick Hornby

Tuossa alkuun muutamia. Kunhan hyviä osuu taas eteeni, niin palaan aiheeseen uudestaan. Mulle saa toki myös ehdotella hyviä sitaatteja/sivustoja, jos tulee jotain mieleen.

.