perjantai 30. toukokuuta 2014

Musatarina: Pink

Pinkistäkään en alunperin pitänyt ollenkaan. Joidenkin kuvien ja parin biisin perusteella en ollut erityisen vakuuttunut tästä(kään) artistista. Vähän samat fiilarit oli alkuun kuin Christina Aguileran, Justin Timberlaken ja PMMP:n kohdalla. Kaikki olivat aluksi inhokkilistallani (ja jopa ajattelin, että mitähän iloa näidenkin musiikista on), josta sitten siirtyivät suosikeikseni. Muistan nähneeni Pinkin ensimmäisen kerran Lady Marmalade-videolla eikä artisti tai kyseinen biisi uponnut ollenkaan. Silloin kyllä jo tunnistin Pinkin (ja Christina Aguileran), mutta lähinnä vain nenä rutussa katselin sitä keikistelemistä videolla. Tuolloin Pinkissä oli lisäksi sekin vika, että musiikki ja artistin tyyli olivat makuuni liian rajuja. Liikaa kai rokkia tai jotain muuta kummallista. Heh.


Herääminen tapahtui Pinkin kohdalla (vaihteeksi) töissä. Meillä ei ollut radiota, Spotifya saati MP3-soittimia, joiden kautta olisi voinut musiikkia kuunnella, niinpä sitten kukin halukas sai tuoda omia cd-levyjään kuunneltavaksi. Joukossa oli uutukaisia pitkäsoittoja (mm. PMMP:n Leskiäidin tyttäret ja Robbie Williamsin kokoelma) ja sitten oli itse poltettuja levyjä. Biisejähän mahtuu noille poltetuille levyille hyvinkin rajallinen määrä eikä sitä kuitenkaan jaksanut kovin montaa erilaista albumia lähteä vain työpaikkaa varten kehittelemään, joten niitä samoja levyjä (ja biisejä) pyöriteltiin useampaan kertaan. Siinä oppi joko vihaamaan tai rakastamaan tiettyjä biisejä ja artisteja.

Silti yllättävän monen nykyisen suosikkiartistini biisejä löytyi noilta levyiltä. Ja kyllähän sitä useampana päivänä viikossa, ja kahdeksan tuntia päivässä, musiikkia kuunnellessa väistämättäkin kehittyy jonkinlainen mielipide kuhunkin kipaleeseen. Kuten vaikkapa Irinaa en voi edelleenkään sietää, koska ainakin yhtä hänen albumiaan soitettiin melkein joka välissä. Kymmenen kirosanaa on biisinä ihan jees, mutta kun sitä tuli kuunneltua arviolta miljoona kertaa, niin siitä tuli sellainen biisi, joka aiheuttaa edelleen väistämättömän puistatusreaktion.

Kun itse poltin levylle biisejä, yritin valita sellaisia, jotka voisivat kelvata kaikille ja olisivat sopivat neutraaleja. Jätin omat suosikkini tarkoituksella kokonaan pois, sillä muuten niihin olisi saattanut kyllästyä ja yhdistää ne liikaa töihin.

Yhdelle levylle poltin Pinkin Get the party started ja täytyy myöntää, että se on nykyisin vähän sellainen biisi, ettei oikein pysty kuuntelemaan. Mutta silloin lisäsin sen mukaan vain siksi, että joku muukin oli aiemmin soittanut Pinkkiä ja ajattelin sen olevan sopiva työmusiikiksi.

Hiljalleen rupesin kiinnitämään huomiota muihinkin Pinkin biiseihin, jotka tulivat radiosta ja huomasin, että tässä onkin jotain kuuntelemisen arvoista. Sanoituksissa oli sisältöä ja laulajan ääni sopivan rosoinen. Kiinnostus kasvoi hyvin hitaasti ja taisi vierähtää välissä parikin vuotta ennen kuin löysin Pinkin uudestaan. Stupid girls-biisiin törmäsin Youtubessa ja silloin joku viimeinen vipu naksahti paikoilleen ja otin asiakseni kuunnella Pinkin tuotantoa laajemmin. Sainpa sitten siinä biisejä kuunnellessani huomata, että monet niistä olivatkin jo tuttuja, ja tykkäsinkin niistä, mutta en vain tiennyt, että ne olivat Pinkin.

Parasta Pinkissä ovat ehdottomasti biisien sanoitukset ja se, että ei ole sellaista aihetta, josta ei biisiä voisi tehdä -ja tarvittaessa kieli sopivasti poskessa.

Ei kai tähän ole sen enempää lisättävää, antaa musiikin nyt puhua:



sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Aikakone: Tähtikaaren taa (1995)



Poiminpa tässä nostalgiafiiliksissä pitkästä aikaa kuunteluun Aikakoneen debyyttialbumin, Tähtikaaren taa (1995). En ole tainnut kuunnella tätä albumia alusta loppuun useampaan vuoteen tai en ainakaan muista, milloin olisin sen viimeeksi tehnyt. Palaillaan albumin myötä vuosia taaksepäin ja muistellaan, millaisia fiiliksiä biiseistä tuli silloin ja millaisia fiiliksiä tulee nyt. Kaikkihan alkoi luonnollisesti c-kasetista, joka on edelleen tallessa, sillä eihän sellaista palaa historiaa vaan voi heittää pois.

Albumin avaamaan Introon olen aina suhtautunut hieman kaksijakoisesti. Toisaalta se johdattelee mukavasti albumin teemaan ja sulautuu hienosti Odota-biisiin, mutta introt ovat yleensä jotenkin tarpeettoman tuntuisia ja toisinaan jopa kuulostavat siltä, että ne olisi tehty vain siksi, että muutakaan aloitusraitaa ole keksitty. Tämä intro on kyllä huolella tehty, mutta kyllähän tuo levy tietysti ilman sitäkin pärjäisi.

Odota on toki jo klassikko eikä syystä. Tämä toimii edelleenkin niin diskoissa kuin keikoillakin. Olin joskus Aikakoneen keikalla, jossa yleisö vaatimalla vaati, että esittävät tämän biisin toisenkin kerran saman keikan aikana. Ja niinhän se esitettiin. Odota pääsee mielestäni parhaiten captain remixissä, joka lienee yksi hienoimpia remixejä, joita Aikakoneen biiseistä on tehty.

Ei et saa on sellainen biisi, jonka suosio omalla soittolistallani on vaihdellut ehkä eniten. Tykkään biisin C-osasta eniten ja siitä, että Alex laulaa soolot ja tytöt ovat mukana kertosäkeissä. Hyvä biisi ja Alexilla on hieno ääni, mutta silti tämä ei toimi ihan kympillä. Ei biisissä mitään vikaa varsinaisesti ole, en vain saa siihen tarpeeksi tarttumapintaa.

Alla vaahterapuun. Mitäpä tästä voi edes sanoa? Lämpimät elokuun illat, aurinko laskee horisontissa ja pienet ötökät leijailevat ilmassa. Pientä syksyn tuoksua ilmassa, vaikka tuuli puhalteleekin vielä lämpimästi.

Taas saan lentää lienee tämän albumin vähiten innostavin biisi. Säkeet ovat todella kauniit, sanat toimivat ja Sani laulaa kauniisti, mutta äh, nuo haa-aat alkavat pidemmän päälle hiertää. Lisäksi Sani laulaa biisin kokonaan yksin, joten tämä sopisi paremmin sooloalbumille kuin bändin levylle, jossa on myös kaksi muuta laulutaitoista jäsentä. Lisäksi cd-versiolle on laitettu remix-versio biisistä, joka tässä tapauksessa on tylsempi kuin alkuperäinen. Kuusi minuuttia on tuntuu tämän biisin kohdalla liian pitkältä.


Matkustanut oon on ollut ihan alusta asti yksi parhaimpia Alexin soolobiisejä. Silloin pienenä tämä taisi olla se biisi, joka herätti huomaamaan, miten mahtava ääni Alexilla onkaan. Kakkossäkeistö oli aina sellainen, joka sekä ihastutti että nauratti, kun Alex vähän "revittelee" ( "ja tiedän, mistääää sä suutut, et pidä ettäääää olen allapäin"). Jotain, mitä en ole vieläkään oikein hiffanut, on se, miksi Sani laulaa "mun paikkasi luonas on". Kuulenko sen väärin vai laulaako Sani oikeasti sen noin?

Tähtikaaren taa on hieno osoitus siitä, että Aikakoneessa duetot toimivat oikein hienosti ja kyllähän tämän biisin myötä lentää kauas maan pinnalta. Tässäkin tykkään enemmän etenkin Blue bubble-remixistä kuin originaalista. Alexan vetelee pari lausetta espanjaa siinä.

Rakkauslaulu antaa nimensä perusteella odottaa jotain persoonatonta, mutta tässäkin sanat ja stemmat pelastavat biisin. Elokuun biisi ehdottomasti. Samaa sarjaa Alla vaahterapuun kanssa. Muistan vielä, miten vuonna 1995 luulin, että Vera laulaa tämän biisin ja ajattelin, että vau, Verallakin on soolobiisi. Heh. Yksi asia tässä biisissä häiritsi aikoinaan, oli se, että kuulostaa ihan kuin Sanin laulama melodian kuulostaa ihan kuin se olisi melotian. Mutta jostain syystä ei tuohon enää kiinnitä juurikan huomiota. Tämä biisin fiilis aukeni itselleni oikeastaan vasta monta vuotta albumin julkaisun jälkeen. Alkuun en juuri tykännyt tästä, mutta myöhemmin nousi yhdeksi suosikikseni.

Pikkulintu ihmetytti aika pitkään. En oikein jaksanut ymmärtää, miksi bändi tekee biisin linnusta. Onneksi sitä sitten hieman myöhemmin ymmärsi, että kyse onkin metaforasta ja biisi on syvällisempi kuin ensikuulemalta luulisi. Ehdottomasti yksi hienoimpia tekstejä tällä albumilla ja mielestäni aivan liian aliarvostettu biisi.

Sitten päästäänkin ehkä yhteen Aikakoneen parhaimpaan biisiin. Nimittäin Enemmän. Tekisi mieleni sanoa, että tämä on jopa parempi kuin Odota. Saako sellaista sanoa ääneen? Melodia, sanat, taustalaulut, Veran puheosuus... Eipä biisi tämän parempi oikein voisi ollakaan.

Viikonloppu jokainen tuntuu jotenkin kuuluvan samaan sarjaan Alla vaahterapuun-biisin kanssa. Vähän samat fiilikset, mutta miehen näkökulmasta. Ja, no jos missä tahansa biisissä on jotain espanjankielistä puhetta, ni sehän osuu ja uppoaa. Muistan, miten silloin lapsina emme ymmärtäneet yhtään, mitä tuo Alexin espanja-pätkä oikein oli. Yritimme löytää siitä jotain suomenkielisiä sanoja ja jossain vaiheessa taas olimme varmoja, että se on italiaa. Selvisi sekin sitten lopulta, mitä siinä oikein sanottiin: "Veo tus ojos, cada fin de semana, lado a lado, mano a mano."  (Näen silmäsi, joka viikonloppu, viereikkäin, käsikkäin.)

Oikotie sydämeen on kiva biisi ja jostain syystä olen aina mieltänyt sen ns. Aikakoneen humoristisimmaksi biisiksi. Sanat ovat kekseliäät, mutta jostain syystä tämä biisi jää muiden biisien varjoon ollessaan albumin viimeinen biisi, vaikka rahkeita toki olisi nousta kärkikahinoihinkin.

Outro tavallaan toimii kivasti tällä levyllä ja on samantyyppinen avaruus-teemainen kuin introkin, ja päättyy ns. loppuräjähdykseen. Outro kummastutti jo ihan alusta asti ja kummastuttaa vieläkin. Ehkä se toimisi paremmin ilman noita puheosuuksia, mutta onneksi Aikakone myöhemmillä levyillä luopui introista ja outroista. Mielummin sitten vaikka kokonaan instrumentaali biisi kuin tämmöisiä pätkiä. Ja tämä koskee oikeastaan melkein kenen tahansa artistin albumeita.

Toimiva tämä albumi on edelleen ja näköjään samat biisit ja asiat hiertävät ja ihastuttavat edelleen, jotka ovat tehneet niin sieltä alkujen alusta asti. Kesäinen albumi ehdottomasti. Ehkä albumiversioita on tullut kuunneltua liikaakin, kun esim. Odotan, Matkustanut oon ja Tähtikaaren taan remix-versiot toimivat omalla kohdalla paremmin. Albumi on kaikenkaikkiaan ihanan positiivinen, ja siitähän Aikakone onkin tunnettu. Tässä albumissa on toivoa, rakkautta ja pilkettä silmäkulmassa.

Albumiin liittyy niin hirmuisesti muistoja, että vaikka jotkut kohdat eivät nappaa ihan täysillä, kuuluvat ne silti kokonaisuuteen ja melkein jokaiseen albumin minuuttiin ja jopa jokaiseen kansilehden sivuunkin liittyy jokin muisto. Sikäli on hieman vaikea näitä 90-luvun levyjä lähteä puolueettomasti arvioimaan, koska monet niistä vievät takaisin lapsuuteen.
Tähtikaaren taa-albumi on siitä erityinen, että se on muistaakseni ensimmäinen tai toinen hankkimani pop-albumi ja sellainen, joka ei sisältänyt lastenlauluja. Tämä albumi avasi ovet musiikin ja popin maailmaan, ja ehkä siitä syystä pop on edelleen itselleni rakkain genre.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Sani ja Veeti: Niin käyvät kahdestaan (2014)

Sani julkaisee tauon jälkeen uutta soolomateriaalia ja nyt olisi luvassa duettoa Veetin kanssa. Veeti on aivan ihana ja karismaattinen, joten siltä osin on varmistettu, ettei voi mennä täysin metsään. Sanin ja Veetin äänet sopivat erittäin hienosti yhteen, kertosäkeessä on sopivasti iskua ja tarttuvuutta. Biisissä on herkyyttä, mutta kuitenkaan ei onneksi ole päädyttyä liikaa hempeilemään. Biisi kuulostaa siltä, että etenkin iskelmää enempi kuuntelevat ottavat tämän varmasti omakseen ja tämä varmasti toimisi hienosti iskelmäfestareilla.

Sekä Sanilla että Veetillä olisi ääniensä puolesta varaa revitellä hieman enemmänkin, ja juuri sitä biisi mielestäni kaipaisi hieman lisää ollakseen mieleenjäävämpi. Tämä on tällä totetuksella aivan kelpo biisi ja sanatkin aukenevat muutaman kuuntelukerran jälkeen paremmin.


lauantai 17. toukokuuta 2014

Justin Timberlake @ Hartwall-areena 12.5.2014

Justin Timberlake esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa Helsingin Hartwall-areenalla 12.5.2014 The 20/20 Experience-kiertueen tiimoilta.
justin-timberlake-helsinki
Sanoin joskus vuosia sitten, että jos Justin ikinä tulee Suomeen, niin minä menen paikalle. Niinpä sitten Justin tuli ja lipunkin sain alkuhankaluuksien jälkeen. Varausjärjestelmässä oli jotain vikaa (=ruuhkaa) ja näytti siltä, että lippu jää saamatta, kun kenttäpaikkoja ei muka ollut. Lopulta onnistuin saamaan Early entry-lipun, vaikka tarkoitus oli ostaa vain tavallinen permantopaikka. Totesin kuitenkin, että parempi olla edes joku lippu plakkarissa. Early entry-pakettiinhan sisältyi aikaisempi sisäänpääsy permannolle, kiertuelahja ja -laminaatti.

Justin Timberlake VIP, Ticket, present Miinuspisteitä tulee kyllä siitä, että vaikka olikin tuo Early entry eli aikaisempi sisäänpääsyoikeus, niin tuota aluetta ei oltu mitenkään rajattu vaan myös tavallisen permantolipun ostajat pystyivät ryysimään eturiviin. Vaikka toki ei tarvinnut jonottaa niin kauan kuin peruslipulla, niin kyllähän tuosta ylimääräisen maksamisesta katosi vähän tuo idea, kun loppujen lopuksi kuka tahansa pystyi tunkemaan mihin tahansa. No, onneksi itse kuitenkin ehdin saamaan eturivin paikan, joten se luonnollisesti lievensi tuota pientä ketutusta. DJ lämmitteli yleisöä reilun tunnin verran, jonka jälkeen oli vielä viimeistä hienosäätöä ja vajaa 10 minuuttia myöhässä Justin pääsi aloittamaan.

Kun valot vaihtuivat tunnelmallisempiin, yleisö toivotti raikuvan huutomyrskyn saattelemana popin prinssin tervetulleeksi Suomeen, ja keikka polkaistiin käyntiin Pusher love girl-biisillä. Fiilis oli taivaissa jo kun Justinin varjo näkyi lavalla ja sen jälkeen mentiin vain korkeammalle ja korkeammalle.

Ihan en tarkkaan muista minkä biisin jälkeen Justin jäi lavalle seisomaan ja katsomaan yleisöä, niin yleisö huusi, hurrasi, taputti käsiään ja tömisteli jalkojaan. Justin näytti aidosti vaikuttuneelta tuosta reaktiosta (katselin ympäri areenaa ja hymyili) ja sanoikin, ettei hän osaa teille muuta tuohon vastata kuin "I love you".

Vaikkein ihan kaikkien biisien sanoja ulkoa osannutkaan, tunsin silti jokaisen ja meno pysyi huipussaan koko konsertin ajan. Videoita katsomalla on tullut selväksi, että Justin on erittäin lahjakas tanssimaan, mutta nyt kun hän tanssi suoraan nenäni edessä, niin kokemus oli luonnollisesti aivan toista luokkaa. Oli huikaisevaa katsoa, miten koreografiat oli huolella suunniteltu, tanssijat elävöittivät show'ta ja Justin oli illan kirkkain tähti. The Tennessee Kids -orkesterilla näytti olleen äärimmäisen hyvä meininki päällä: hymy oli herkässä ja omalta osaltaan viittoilivat yleisöä mukaan yhteiseen ilonpitoon. Jengi ei kyllä juurikaan kehotuksia tarvinnut, sillä jopa istumakatsoimoissa ihmiset seisoivat ja tanssivat! Kovin usein en ainakaan itse ole päässyt moista ilmiötä todistamaan. Yleensähän kentällä on parempi meno ja olen ollut keikoilla, jossa keikan aluksi olemme yrittäneet kentältä lähettää aaltoja, taputtaa ja muuten saada istuvia mukaan, mutta siellä ollaan vain istuttu tatteina tunkiolla.

justin-timberlake-helsinki 197 Tunnel vision ei kuulunut suosikkeihin, kun kuulin sen albumilta ensimmäistä kertaa, mutta liveversiona biisiin sai uuden lähetysmistavan ja nyt se jää helposti päähän pyörimään. Huippukohtia on vaikea nimetä, sillä koko konsertti oli yhtä suurta huippua suurien hittien, muutaman coverin ja vähemmän tunnettujenkin biisien siivillä.

Señorita-biisissä luonnollisesti päästettiin taas yleisö laulamaan ja kyllähän se hienolta kuulosti. Biisi onkin debyyttialbumin suosikkejani.

Puolessa välissä konserttia lavan yksi osa siirtyi salin takaosaan ja näin myös siellä istuvat saivat mahdollisuuden nähdä Justinin läheltä ja osaa mies jopa kättelikin.

justin-timberlake-helsinki 130 Toiseksi viimeisenä kuultiin allekirjoitaneen yksi suurimmista suosikkibiiseistä, nimittäin Sexyback. Sovitus kunnon soittajineen nosti kipaleen uusiin korkeuksiin ja jokainen tahti tuntui kasvattavan biisin positiivista fiilistä entisestään. Ja onhan se Justin todella hot! (Mainittakoon, että pari yötä myöhemmin näin unta, että olisin ollut Justinin kanssa treffeillä Lintsillä. :) )

Keikan päätti yhteislauluksi muodostunut Mirrors-hitti. Aivan mahtavaa oli kuulla, miten yleisö jaksoi vielä keikan päätteeksi laulaa biisin tahdissa ja jälleen myrskyävin aplodein saattaa konsertin päätökseen. Saman tien kun Justin oli laskeutunut lavan syvyyksiin, palasi areenaan normaali valaistus ja tuntui kuin taikamatto olisi laskeutunut maan pinnalle aivan liian nopealla vauhdilla. Herätys todellisuuteen oli raaka ja yllättävä, sillä Justin oli saanut täysin ajan ja paikan katoamaan. Sitten pitikin massan mukana siirtyä pois kentältä ja narikkaan. Vasta kävellessäni Pasilan asemalle, sain aikaa sisäistää edellisen kaksi- ja puolituntisen. Ympärilläni kävelevät ihmiset ylistivät Justinia, osa jopa huokaillen, ja aikoivat kertoa illan kulusta ystävilleen ja "spämmätä" Facebookin News feediä. Aihetta toki olikin, sillä Justin on lahjakas viihdyttäjä ja ihmettelenpä suuresti, jos joku lähti keikalta muu kuin hymy huulillaan. Tästä sai taas rutkasti energiaa arkeen ja täydellisempääkin täydellisemmän aloituksen kesälle.


justin-timberlake-helsinki 079


justin-timberlake-helsinki

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Albumien biisilistoja

Millaisen albumin kokoaisit, kun kriteerinä on....
Muista myös, että albumia koottaessa järjestyksellä on väliä, joten mieti tarkkaan.

1. Greatest hits suokkiartististasi (10-20 biisiä)?
Valitaan artistiksi Leevi and the leavings, niin ainakin löytyy reilusti valinnanvaraa.

1. Ei mikään Robin Hood
2. Viisas talonmies
3. Kaupungin tavoitelluin remonttimies
4. Palava rakkaus
5. Usein iltaisin
6. Mitä sä meinaat?
7. Jos itken illalla
8. Kylmänä yönä keskikaupungilla
9. Toteemipaalu
10. Miesten kesken
11. Raparpertaivas
12. Tikapuut taivaaseen
13. Takaisin hiekkalaatikkoon
14. Tulilanka palaa
15. Pölyä ja tuhkaa


2. Suosikkiartistisi livelevy (10-15 biisiä)?
Valitaanpa ABBA tähän. Nyt oletetaan, että olisivat nämä kaikki esittäneet livenä.

1. Gimme, gimme, gimme (a man after midnight)
2. The name of the game
3. Watch out
4.  Kisses of fire
5. Gonna sing you my love song
6. Honey, honey
7. My love, my life
8. The winner takes it all
9. I let the music speak
10. Thank you for the music
11. Summer night city
12.That's me
13. Soldiers
14. If it wasn't for the nights
15. On and on and on

3. Itkettävä albumi (5-12 biisiä)?
1. Christina Aguilera: I'm okay
2. ABBA: Slipping trough my fingers
3. Evanescence: My immortal
4. Nightwish: Forever yours
5. Eric Clapton: Tears in heaven
6. Tracy Chapman: Fast car
7. Radiohead: How to dissappear completely

4. Albumi (10-12 biisiä) inhokkibiiseistäsi?
1. Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Pauhaava sydän
2. Katy Perry: Firework
3. Chisu: Kohtalon oma
4. Nicki Minaj: Super Bass
5. Cheek: Timantit on ikuisia
6. Yö: Rakkaus on lumivalkoinen
7. Eppu Normaali: Suolaista sadetta
8. Anna Abreu: Vinegar
9. Anne Mattila: Perutaan häät
10. Haloo Helsinki!: Maailman toisella puolen
11. Britney Spears: Ooops...I did it again
12. Lady Gaga: Alejandro

Ja vielä ärsytyksen multihuipentumana bonusbiisi:
13.Petri Nygård: Selvä päivä

Tähän kyllä tosissaan menee aika reippaasti aikaa ja ajatusta, joten teen nuo viimeiset seuraavalla kerralla loppuun.

5. Kokoelma sinun musiikkihistoriastasi (5-25 biisiä)?
6. Kotimaasi musiikkia ulkomaalaiselle (5-15 biisiä)?
7. Syntymävuotesi listahittibiisit (5-15 biisiä)?
8. Noloimmat suosikkibiisisi (5-10 biisiä)?
9. Yksi biisi vähintään viideltä eri vuosikymmeneltä?
10. Suosikkiartistisi kuvitteellinen uusi albumi vuodelle 2012 (saat keksiä biisien nimet ja albumin nimen vapaasti)?

tiistai 13. toukokuuta 2014

Muistoja 90-luvulta: XL5

XL5 kuuluu omalla listallani kultaisiin 90-luvun bändeihin. Bändi oli Suomen Backstreet Boys, vaikka ura olikin lyhyempi.
 XL5 julkaisi kaksi albumia 90-luvulla Pedon merkki ja Jäätä ja tulta. 2000-luvulla XL5 kutistui kolmihenkiseksi ja julkaisi albumin X. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Mica, Pete, Elo, Jake ja Jami. Kakkoslevyllä Jamin korvasi Tontsa, ja 2000-luvulla jäseninä olivat enää Mica, Pete ja Tontsa.
Omat suosikkini olivat Jami ja Pete.

XL5:n tykästyin jo alkumetreillä eli Kaunis peto-singlen julkaisun aikoihin. Se oli silloin omiin korviin todella härskiä tekstiä ja sitä kuunneltiinkin salaa vanhemmilta. Kaveri oli onnistunut äänittämään Kauniin pedon kokonaisuudessaan c-kasetille ja sitä kasettia kuunneltiin uudestaan ja uudestaan. Samaisella kasetilla oli myös Neljän Ruusun, tai oikeastaan 4R-yhtyeen, englanninkielinen "hitti"single Lovin´ the alien ja se oli tuolloin todella kova biisi.

Silloin kun Kiss FM vielä oli olemassa ja se oli hyvä radiokanava, muistan pyytäneeni toiveillassa Kaunista petoa. Kun biisiä ei 10 minuuttia soittoni jälkeen ollut tullut, soitin kanavalle uudestaan ja ihmettelin, miksi se biisi ei tule. Heh. En muista, mitä nainen langan päässä silloin sanoi, mutta kyseistä biisiä ei sen illan aikana soitettu.

Olin myös paikalla Puhdas elämä lapselle-konsertissa sinä vuonna, kun soittivat iki-ihanan Muistan-biisin. Mielestäni kyseiset konsertit olivat juurikin 90-luvulla parhaimmillaan ja silloin oikeasti harmitti, jos paikalle ei päässyt, kun nykyisin niitä ei vaivaudu katsomaan edes telkkarista.

Kun sitten naapurini kanssa molemmat viimein saimme Pedon merkki-kasetit, niin muutahan ei vähään aikaan kuunneltukaan. Biisit olivat ronskeja ja olivat aika jännää kuunneltavaa. Ihmetystä herättivät kasetin b-puolen lopussa olevat remixit ja lähes poikkeuksetta niiden kohdalla kelattiin kasetti loppuun. Melkein kaikki muut biisit olivat superkovia eikä muita kelattavia kohtia juuri löytynyt, paitsi tietysti a-puolen outo renkutus Taas mennään. Ko. biisin parempi versio on ehdottomasti se, missä Andy MacCoy soittaa kitaraa. Ihme, ettei kyseinen versio päässyt albumille.

Kävimme myös XL5:n keikalla Messukeskuksessa vuonna 1996. Keikka jäi tuon bändin kohdalla ainoakseni. Samaisessa tapahtumassa esiintyi myös Nylon Beat. Tuolloin ihmettelimme, miten tuollaista musiikkia kukaan kuuntelee ja salissa oli muistaakseni vain kourallinen ihmisiä, kun XL5:n aikana se oli täynnä.
Kuinkas sitten kävikään, että Nylon Beat loi pidemmän ja menestyksekkäämmän uran.

Tuolloin taisin viimeistään "ihastua" Peteen. Nimittäin biisi Tuut mua vastaan livenä oli aikas mielenkiintoinen kokemus tuon ikäisenä. Muistan vielä, miten kohdassa "kiinni sinuun sulautua tahtoisin" Pete liu´utti kättään rintakehältään alas aina melkein jalkoväliinsä asti ja sai yleisön hikoilemaan. Jotain taikaa siinä on ollut, jos muistan vielä 16 vuotta myöhemminkin ko. tapauksen.

Kun sitten tuli uutinen julki, että Jami jättää bändin, olin lähes murheen murtama enkä oppinut koskaan pitämään Tontsasta. Mietin jopa, etten ostaisi uutta levyä, koska Jami ei ole siinä. Pahinta tietysti oli se, että ekalla levyllä Jamin ääntä ei kuullut, niin kakkoslevyllä Tontsa sai kuuluvia lauluosuuksia! Saat katsoo, muttet koskee-biisi oli ensimmäisiä suosikkejani ja kun selvisi, että Tontsa laulaa siinä, niin kävin suurta tahtojen taisteluas siitä, voiko biisistä enää pitää.

Päätin sitten kuitenkin eräänä päivänä, että kyllähän tuo kasetti täytyy hankkia. Muistan senkin päivän elävästi. Sama kaveri, jonka kanssa olimme XL5:sta fanittaneet ja joka piti bändistä miljoona kertaa enemmän kuin minä, lähti kanssani pyöräilemään Eka-Markettiin, josta tuolloin sai kasetteja hieman edullisemmin.
Oli käsittämätön helle ja hiki virtasi selkää pitkin, kun sotkimme turbovauhtia neljän kilometrin matkan. Hikoilu palkittiin, kun sain ostettua kasetin ja ahdoin sen 90-luvulta tuttuun pikkureppuun ja poljimme takaisin yhtä mielipuolista vauhtia kuin tulomatkallakin.

Jäätä ja tulta oli mielestäni tylsempi albumi kuin debyyttilevy, mutta silti ihan hyvä. Erityisesti nauratti Jäätä ja tulta-biisin musiikkivideo, jossa pojat laulelivat naisten kylpyhuoneessa. Surkein biisi oli ehdottomasti Tulennielijä, jonka sanomaa aina ihmettelin. Suosikkejani olivat Déja-vú, Kahdestaan, Tulit sittenkin ja Verkko.

Molemmat albumit on julkaistu toukokuussa ja varmasti siitä syystä biisi kuin biisi tuo mieleeni aina kesän. Kuumat kesäpäivät, kun kuivan hiekan tuoksu täytti ilman eikä tarvinnut kesällä huolehtia kuin siitä, milloin mentäisiin uimaan, milloin vallihautoihin leikkimään ja milloin saataisiin viikkorahaa jäätelöön.

Kakkosalbumin aikoihin kävimme Stockmannilla, kun XL5 ja Tommi Läntinen jakoivat siellä Leviksen nimmaroituja t-paitoja. Paikalla oli pimeästi porukkaa ja suurin osa XL5:n vuoksi. Yritimme kurottaa käsiämme kohti Peteä ja Tontsaa, jotka seisoivat lähempänä, mutta he jakoivat paitoja juuri toiseen suuntaan. Läntinen huomasi meidät ja tyrkkäsi käsiimme hänen nimmaroimansa paidat. Katsoimme suu auki Läntistä, joka vain hymyili. Myöhemmin kävi vähän miestä sääliksi, kun osoitimme niin selkeästi, että emme olisi häneltä paitoja halunneet. Noh, nuo paidat kourassa poistuimme pettyneinä paikalta, sillä suositun poikabändin nimmaroimat paidat oli jo loppuunjaettu.

Aika pian oma fanitukseni alkoi kuitenkin hiipua enkä edes kummemmin noteerannut uutista, joka kertoi bändin menevän tauolle. Muistaakseni tämäkään bändi ei virallisesti koskaan hajonnut? Saatan toki muistaa väärinkin, sillä vaikka fanitinkin bändiä, niin ei se koskaan merkinnyt minulle samaa kuin kaverilleni.
Keräsin toki jonkun verran lehtileikkeitä, koska "niin kuului tehdä", mutta en muista ikinä laittaneeni edes yhtyeen julistetta seinälleni.


Niinpä yhtyeen comeback-uutinen ei herättänyt minussa muuta kuin hieman uteliaisuutta, millaista musiikkia olisi luvassa. Se vähänkin kiinnostus hävisi, kun selvisi, että bändi ei palaisi kokonaisuudessaan. Kuuntelin kyllä X-albumin läpi, mutta ainoastaan Paljon kaunista sanomatta jäi oli sellainen biisi, joka jäi mieleeni. Ei tainnut tuo paluu kovin hyvin onnistua, sillä aika nopeasti julkaisun jälkeen albumia sai jo 4 eurolla alelaarista, mutta sekin hinta oli mielestäni liian suuri enkä edes nostalgiasyistä ostanut albumia.

En ole kuunnellut kyseisen bändin biisejä juurikaan tuon hajoamisen jälkeen, paitsi joskus satunnaisesti nostalgiahuumassa. Ihan kivoja kipaleitahan nuo vieläkin ovat, mutta eivät mitään all-time-suosikkeja, joita jaksaisi edelleen kuunnella useamman kuin yhden kerran.


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Viisi

Viisi cd-levyä, joita kuuntelet eniten?
Täytyy myöntää, että levyjen kuunteleminen on vähentynyt, koska Spotifyn kautta tulee nykyisin kuunneltua lähes kaikki musiikki. Koneelle puolestaan siirrän sellaista musaa, mitä ei Spotifyssa ole. Puolensa tässä on sikäli, etteivät CD:t kulu puhki kovin nopeasti. Spotifyssa mulla on aika monta soittolistaa, joten en oikein osaa nyt listata viittä yksittäistä levyä, joita kuuntelisin eniten.

Viisi viimeisintä levyhankintaasi?
Tuomas Holopainen: A lifetime of adventure, ABBA:Waterloo (Deluxe edition), Rammstein: Liebe is für alle da (deluxe), Agnetha Fältskog: Geh' mit Gott ja Christina Aguilera: Let there be love (promosinkku)

Viisi suosikkiduettoasi?
Christina Aguilera & Blake Shelton: Just a fool
Agnetha Fältskog & Gary Barlow: I should've followed you home
Lauri Ylönen & Anette Olzon: October & April
Tina Arena & Marc Antony: I want to spend my lifetime loving you
Shaggy & Ricardo Ducent: It wasn't me

Viisi biisiä, jotka jotenkin kuvaavat sinua/tämän hetkisiä ajatuksiasi/elämääsi?
Christina Aguilera: Fighter, Tapio Rautavaara: Kulkuri ja joutsen, PMMP: Matoja, J. Karjalainen: Mä meen, Nat King Cole: Smile

Viisi biisiä, jotka olet tänään kuullut?
Bon Jovi: I believe, Nat King Cole: When I fall in love, Gipsy Kings: Volare, Sielun Veljet: Rakkaudesta, Timo Rautiainen & Neljäs Sektori: Vastavirtaan

Viisi ärsyttävintä biisiä? 
Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Pauhaava sydän,  Katy Perry: Roar, Lady Gaga: Bad romance, Kaija Koo: Vapaa, Haloo Helsinki!: Huuda!

Viisi artistia, jotka voisivat mielestäsi lopettaa toimintansa?
Lady Gaga, Lauri Tähkä, Antti Tuisku, Chisu, Apulanta

Viisi biisiä, jotka sopivat hautajaisiin?
Nightwish: Forever yours, Leevi and the leavings: Myöhemmin (instrumentaali), Anna Eriksson: Kesällä kerran, Agnetha Fältskog: Past forever, Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras

Viisi biisiä, jotka muistuttavat sinua jostain erityisen kivasta hetkestä/ihmisestä/tapahtumasta?
Juanes: La camisa negra, Rammstein: Ich tu dir weh', Kipparikvartetti: Kaunis Veera, Justin Timberlake: Sexyback, Michael Jackson: Blood on the dance floor

Viisi biisiä, jotka muistuttavat jostain negatiivisesta hetkestä/ihmisestä/tapahtumasta?
 Laurent Wolf: No stress on muuten ainut, jonka keksin. Vaikka kuinka mietin, en nyt juuri pysty keksimään mitään sellaista biisiä, josta tulisi negatiivisia fiiliksiä. Jos sellaisia biisejä onkin, en niitä sitten kuuntele enkä siksi osaa niitä nimetä.

Viisi lempparilastenlauluasi?
Känkkäränkkä, Iloiset rosvot, Mamma miau, Lasten liikennelaulu, Lounatuulen laulu

Viisi lempparijoululauluasi?
Kulkuset (Rajaton), Jossain on kai vielä joulu (Leevi and the leavings), Hiljaisuus (Aikakone), White Christmas (Blake Shelton), Sika (Club for five)

Viisi parasta coveria?
Ville Valo & Kari Tapio: Täällä Pohjantähden alla, HIM: Wicked game, Rammstein: Stripped, Nightwish: Over the hills and far away, Jonna Geagea (Kosonen): Nimeni on Dingo

Viisi parasta elokuvan soundtrackiltä löytyvää biisiä?
Ehkei välttämättä parhaita, mutta hyviä kuitenkin. One day I'll fly away (Moulin Rouge), Pirates of the Caribbean theme, Dream is a wish your heart makes (Tuhkimo), We remain (The Hunger games), I don't wanna miss a thing (The Armaggedon)

Viisi näyttelijää, joiden laulutaidoista yllätyit?
Antonio Banderas, Catherine Zeta-Jones, Kate Hudson, Nicole Kidman, Ewan McGregor

Viisi lempparibiisiä, joissa esityskielenä muu kuin englanti tai suomi?
Juanes: Damelo, Ricky Martin: Te extraño, te olvido, te amo, Agnetha Fältskog: Var det med dej?, Manu Chao: Me gustas tu, Rammstein: Bückstabu

Viisi musiikkigenreä, joita kuuntelet?
pop, rock, heavy, dance, r'n'b

Viisi musiikkigenreä, joita et kuuntele?
trance, house, gospel,.. En kyllä keksi tähän hätään kahta muuta.



lauantai 10. toukokuuta 2014

Forwardman: Twenty-six (2014)

Kun kuuntelin Forwardmanin Twenty-six -biisiä ensimmäistä kertaa, ajattelin, että tämän on takuulla tehnyt ja esittää ulkomaalainen, ehkä englantilainen. Kyse ei niinkään ollut tavasta, miten laulaja laulaa vaan biisin yleisvaikutelmasta. Omiin korviini tämä huokui heti kansainvälistä henkeä ja vaikutelmaa tuki kappaleeseen tehty musiikkivideo.

Vaikkei biisi ensimmäisellä tai toisella kuuntelukerralla jää mieleen pyörimään, on siinä kuitenkin sopivasti koukkua, joka herättää kiinnostusta niin, että biisi ei unohdu vaan tulee halu kuunnella sitä vielä uudestaan. Lisäksi allekirjoittanut koukuttautui etenkin tuohon kitaraan.

Videoon ei ensimmäisellä kerralla kiinnittänyt huomiota vaan varsinainen kappale varasti huomion. Kun sitten keskityin enemmän itse musiikkivideoon, niin se sopii tämäntyyppiseen musiikkiin kuin nyrkki silmään. Video tukee biisin tarinaa omalla tavallaan, mutta omat videoni muodostuivat ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen toisenlaisiksi. Ensimmäiseksi allekirjoittaneelle syntyi ajatus, että Twenty-six soi kaupunkien kivisillä kaduilla rakennusten välissä ja uteliaimmilta katseilta piilossa. Siellä kaupungin muiden äänien seassa, leijaillen savupilvenä talojen kulmien taakse, niin että sävelet voivat kuulla parhaiten vain ne, jotka poikkeavat pääkadulta sivukaduille ja jättävät hetkeksi taakse nuo perinteiset ja tavanomaiset kadut, joita yleensä kulkevat.

Kuuntelen tämän tyylilajin musiikkia hieman harvemmin, joten sekin saattaa vaikuttaa siihen, että tämä kuulostaa mukavan erilaiselta ja herättää mielenkiintoa siihen, millaista materiaalia itse albumi pitää sisällään. Pidän hyvänä puolena sitä, että tässä on kansainvälistä tunnelmaa, sillä sekin kertoo siitä, että musiikin tekoon on käytetty ajatusta eikä räpelletty vain dollarinkuvat silmissä. Mielestäni tämän kappaleen kohdalla ei kannata ensikuuleman perusteella tehdä lopullisia tuomioita vaan kuunnella muutama kerta lisää, ja sitten päättää, lähteekö tämän junan matkaan vai ei.




http://forwardman.weebly.com/

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kesäbiisejä fiilistelyyn

Kesä on ihan kulman takana (vaikka tänään satoikin lunta) ja siksi kehittelimme parin kaverin kanssa tämän hetken Kesän odotus-soittolistan, joka toimii toki mainiosti myös keskikesälläkin. Listasta tuli vähän pitkä, mutta on ainakin valinnanvaraa.


ABBA: Summer night city
ABBA: Our last summer
Ace Of Base: Cruel Summer
Alexia: Summer is crazy
Aikakone: Keltainen
Aikakone: Alla vaahterapuun
Alcazar: Funky feet
The Beach Boys: Good Vibrations
The Beach Boys: Kokomo
The Beach Boys: California dreamin'
Beatles: Yellow submarine
Bruno Mars: The lazy song
Grease: Summer nights
Carola: Kesäaamu
CDM Project: Stereo love
Christina Aguilera: Let there be love
Club for five: Jäätelökesä
Count Basie: On the sunny side of the street
CCR: Have you ever seen the rain
David Bowie: Changes
Eddie Cochran: Summertime blues
Egotrippi: Matkustaja
Elvis: Tutti frutti
Gene Kelly: Singin' in the rain
Haloo Helsinki: Maailman toisella puolen
Inner Circle: Sweat ( A la la la long)
J. Karjalainen: Hän
J. Karjalainen: On kaikki niin kuin ennenkin
Juanes: Regalito
Juanes: La Luz
Justin Timberlake: Summer love
Kaoma: Lambada
Katy Perry: California Gurls
Kim Fowley: Almost summer
Kymppilinja: Minä
Louis Amstrong: Summertime
Maija Vilkkumaa: Kesä
Maroon 5: This love
Maroon 5: Moves like Jagger
Matthew Morrison: Summer rain
Mr. President: Where the sun goes down
Mungo Jerry: In the summertime
Nancy Sinatra: Summer wine
Nightwish: Sleeping sun
Nightwish: Scaretale
Nylon Beat: Seksi vie ja taksi tuo
No Mercy: Where do you go
Pitbull: Rain over me
Pitbull: Krazy
PMMP: Kesäkaverit
PMMP: Rusketusraidat
Popeda: Pitkä kuuma kesä
Rihanna: Crazy little thing called love
Samuli Edelmann: Ihana ilta
Samuli Edelmann: Sinä olet aurinko
Scandinavian music group: Hölmö rakkaus
Shakira: Loca
Tehosekoitin: Asfaltti polttaa
Tomas Ledin: Sommaren är kort
Valvomo: Mikä kesä
Wham! : Club tropicana

perjantai 2. toukokuuta 2014

Päivä 9: Uskoni


Minä en usko mihinkään. Tai no, auringonnousuun ja -laskuun. Huomispäiväkin on vähän niin ja näin. 


Minun elämässäni ei ole jumalaa. Ei edes kuningas Alkoholi ansaitse sitä asemaa, vaikka tiedänkin monia, joille se on koko heidän uskonsa perusta. Uhrataan, palvotaan, ylistetään ja levitetään sanaa eteenpäin.

En usko, että on olemassa mitään suurempaa voimaa kuin maailma, jossa nyt elämme. En usko, että on ollut olemassa Jeesusta tai ketään muutakaan, joista uskonnot pauhaavat. Suoraan sanottuna uskonto kuulostaa vain tavalta saada aikaan kaaosta, erimielisyyksiä tai perustella vääriä tekojaan oikeiksi. Minusta on typerää, kun ihmiset sanovat tehneensä jotain siksi, että raamattu, koraani tai muu vastaava hömppäkirjallisuus sellaiseen on muka kehottanut. Niinkuin tuohon aikaan, milloin nuo nyt ovatkin ilmestyneet, olisi osattu kirjoittaa mitään Tee-se-itse -oppaita.
Aikojen alussa joku on vain tympiintynyt palmun alla makoiluun ja merituulen haisteluun, ja pohtinut, millä saisi vähän toimintaa aikaiseksi. Mikäs sen kätevämpää kuin raapaista kirjaan muutamat kivalta kuulostavat tarinat. Luoda sopivasti mystiikkaa, kuten veden muuttamista viiniksi, niin johan ameeban tasolla olevat kanssaveljet ja -sisaret ovat haltioissaan. Kun on vielä sopivan oloinen sanansaattaja: vakuuttava, komeakin ehkä ja hyvä suustaan, niin historia on jo kirjoittanut itseään ongelmitta. 

Kuten kaikki tiedämme, tarinat paisuvat aikojen saatossa, ja niinpä tuosta alkuperäisteoksestakin on saatu luotua heikkopäisiä provosoiva teos, jonka liian vastaanottavaiset ja kaiken todeksi uskovat hölmöläiset ovat sitten ottaneet omakseen ja levittäneet muka jumalan sanana.
Jos jumala oli olemassa, niin millähän perusteella hän puhuisi samaa kieltä kuin ihmiset? Tai millä perusteella joku toinen ihminen olisi muka niin paljon viisaampi, etttä voisi tulkita jumalan sanaa muille? Entä ovatko ihmiset sitten saaneet jumalalta luvan julkaista sanomisiaan? Varsinkin, kun ne ovat niin monella tavoin tulkittavissa. Ja jos jumala on niin kaikkivaltias kuin miksi hänet kuvaillaan, olisihan hänen täytynyt tietää, että yksikertaiset ihmiset eivät ymmärrä hänen sanojaan ja muokkaavat niiden merkityksen itselleen sopivimmiksi. Sillä pohjimmiltaan ihminen ajaa vain omaa etuaan. Kuka väittää muuta, valehtelee tai elää omassa mielikuvitusmaailmassaan.

Ja eikö olekin typerää, että sadat ja tuhannet ihmiset kerääntyvät yhteen pelkän satukirjan vuoksi ja ylistävät jonkun pilviveikon mielikuvituksessa syntynyttä ajatusta jumalasta? Tai lausuvat niin kutsuttuja rukouksia, jotka vain joku kirjallisesti lahjakas on aamukrapulassaan sanaillut. Tyyppi varmaan naureskelisi partaansa, jos näkisi, millaiset mittasuhteet nuo runoelmat ovat saaneet.

Vaikka onkin ihmisen oma asia, mitä hän vapaa-ajallaan tekee, niin kyllä olen sitä mieltä, että uskonnon parissa tuheeraaminen on pelkkää ajanhukkaa. Mielummin kannattaisi vaikka pelata tietokonepelejä, joista ei ainakaan tule vastaavanlaisia tarpeita perustaa haihattelevia yhteisöjä, ja ovat lisäksi paljon halvempaa ajanvietettä ja inspiroivampaa kuin Mekkaan kumartelu tai käsien ristiminen. Peleissä voi oikeasti vaikuttaa tapahtumien kulkuun omilla valinnoillaan, ja siten todistaa, että kuka tahansa voi olla jumala.

torstai 1. toukokuuta 2014

Jenni Vartiainen @ Nosturi, Helsinki (30.4.2014)

Vappukeikkapaikka oli tällä kertaa Nosturissa Jenni Vartiaisen tahdissa. Keikka alkoi n. klo 22.20, eli vähän ilmoitetusta myöhässä.
Porukkaa oli ihan kivasti, joskin yllättäen keikka ei ollut loppuunmyyty vaan lippuja sai vielä oveltakin. Ilmeisesti vappuna oli sitten muutakin sellaista tarjontaa, ettei Jenni kyennyt vetämään salia täyteen.
Meininki ei kuitenkaan olisi voinut olla parempi. Jenni oli kunnon iskussa ja yleisö fiiliksissä jo ensimmäisestä biisistä alkaen. Totuttuun tapaan suoritettiin karaokelaulantaa kappaleissa Ihmisen edessä ja Missä muruseni on. Keikka loppui revittelevään Malja-biisiin.
Lisäksi soivat ainakin: Minä sinua vaan, Nettiin, Mä en haluu kuolla tänä yönä (tällä kertaa yleisön laulattaminen jäi vähemmälle, sillä yleisö innostui niin paljon Jennin "moonwalkista"), Tyttövuodet, Suru on kunniavieras (ehkä illan suurimmat aplodit kuultiin tämän biisin jälkeen), Muistan kirkkauden, Junat ja naiset, Selvästi päihtynyt, Sivullinen (tämänkertainen veto oli sellainen, että biisin aikana ekaa kertaa koskaan nousi käsikarvat pystyyn), Mustaa kahvia ja Minä ja hän.

Oli kyllä yksi parhaimpia keikkoja taas vähään aikaan, ja omalla kohdallani ehkä jopa paras Jennin keikka. Ihan mahtava tapa viettää vappua!










.