Vaikkei biisi ensimmäisellä tai toisella kuuntelukerralla jää mieleen pyörimään, on siinä kuitenkin sopivasti koukkua, joka herättää kiinnostusta niin, että biisi ei unohdu vaan tulee halu kuunnella sitä vielä uudestaan. Lisäksi allekirjoittanut koukuttautui etenkin tuohon kitaraan.
Videoon ei ensimmäisellä kerralla kiinnittänyt huomiota vaan varsinainen kappale varasti huomion. Kun sitten keskityin enemmän itse musiikkivideoon, niin se sopii tämäntyyppiseen musiikkiin kuin nyrkki silmään. Video tukee biisin tarinaa omalla tavallaan, mutta omat videoni muodostuivat ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen toisenlaisiksi. Ensimmäiseksi allekirjoittaneelle syntyi ajatus, että Twenty-six soi kaupunkien kivisillä kaduilla rakennusten välissä ja uteliaimmilta katseilta piilossa. Siellä kaupungin muiden äänien seassa, leijaillen savupilvenä talojen kulmien taakse, niin että sävelet voivat kuulla parhaiten vain ne, jotka poikkeavat pääkadulta sivukaduille ja jättävät hetkeksi taakse nuo perinteiset ja tavanomaiset kadut, joita yleensä kulkevat.
Kuuntelen tämän tyylilajin musiikkia hieman harvemmin, joten sekin saattaa vaikuttaa siihen, että tämä kuulostaa mukavan erilaiselta ja herättää mielenkiintoa siihen, millaista materiaalia itse albumi pitää sisällään. Pidän hyvänä puolena sitä, että tässä on kansainvälistä tunnelmaa, sillä sekin kertoo siitä, että musiikin tekoon on käytetty ajatusta eikä räpelletty vain dollarinkuvat silmissä. Mielestäni tämän kappaleen kohdalla ei kannata ensikuuleman perusteella tehdä lopullisia tuomioita vaan kuunnella muutama kerta lisää, ja sitten päättää, lähteekö tämän junan matkaan vai ei.
http://forwardman.weebly.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti