tag:blogger.com,1999:blog-91817934247994894242024-03-19T10:22:16.947+02:00Mielikuvituksen melodiat Mielikuvituksen melodiat - musiikkiin, kirjoihin ja elokuviin keskittyvä blogiSyringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.comBlogger26125tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-30990997748509975872021-02-18T18:19:00.006+02:002023-06-09T18:51:29.045+03:00Mielikuvituksen melodiat lopettaa <p>Mielikuvituksen melodiat lopettaa.</p><p>Aloitin levyarvioiden tekemisen vuoden 2005 tienoilla, vaikka tämä blogi onkin paljon nuorempi eli melkein 16 vuotta olen kertonut internetille, mistä biiseistä tykkään. ;) <br /></p><p>Tosiaan, vuodesta 2019 eteenpäin alkuvuoteen 2021 bloggailin muualla. Viime vuoden aikana huomasin, ettei tekstiä tullut enää yhtä helposti. Vaikka löysin supermahtavia uutuuksia, pääsin kuuntelemaan aloittavien artistien biisejä ja hehkuttamaan omia suosikkejani, oli se eteenpäin vievä palo ehtinyt sammua. </p><p>Into musiikkiin ei ole kadonnut, mutta nyt tuntuu, että en vain jaksa blogata aiheesta. Voi olla, että pidän taukoa ja ehkä into joskus palaa, mutta tällä haavaa tuntuu todella helpottavalta ajatella, että keskityn nyt muihin juttuihin.</p><p>Eli nyt sanon heipat, kiitän vielä kertaalleen lukijoita, blogiani linkkailleita ja niitä uusia artisteja, joiden biisejä sain arvioida. </p><p>Pysykää terveinä, nauttikaa keväästä ja kuunnelkaa musiikkia!</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-91395523521287597762020-10-19T17:43:00.003+03:002023-01-25T14:24:34.611+02:00Forwardman, Alestorm<p> </p><p></p>
<div class="jetpack-video-wrapper"><span class="embed-youtube" style="display: block; text-align: center;"></span></div>
<h2>Forwardman: Blue-eyed boy beat the drum (2020)</h2>
<p><i>Forwardmanin</i> debyyttisingle <i>Twenty-six</i> ilmestyi vuonna 2014, ja sitä on seurannut kaksi albumia. Tuorein single <i>Blue-eyed boy beat the drum</i> ilmestyi elokuussa 2020.</p>
<p>Forwardmanilla on tunnistettava tyyli, jossa pääosassa on tekstissä
kerrottu tarina ja biisien omaleimainen tunnelma, josta minulle tulee
aina mieleen keikka jollain brittiläisellä klubilla. BBBtD tarjoaa
tuttua vahvatekstistä Forwardmania, mutta näyttää samalla artistista
uuden puolen. Soundi on hiotumpaa uran alun tyyliin verrattuna, ja nyt
mukana on jazzahtavia ja vähän folkmaisia vivahteita elektronista puolta
unohtamatta. Single on kivasti etenevä biisi, jossa laulajan ääni
nousee paremmin esille, kun soitantaa on viety hieman taaemmas.
Kokonaisuus kuulostaa linjakkaammalta ja osoittaa hienosti sen, miten
paljon artisti on biisinteossa kehittynyt vuosien aikana.</p><p><span></span></p><a name='more'></a> <p></p>
<div class="jetpack-video-wrapper"><span class="embed-youtube" style="display: block; text-align: center;"></span></div>
<h2>Alestorm: Drink (2008)</h2>
<p>Spotifyn suosituksista nappasin tällä kertaa koekuunteluun <i>Alestormin</i> <i>Drink</i>-kappaleen. Skotlannista lähtöisin oleva bändi perustettiin vuonna 2004 <i>Battleheart</i>-nimisenä
projektina ja vuonna 2007 levytysdiilin myötä nimi vaihtui
Alestromiksi. Yhtye on julkaissut kuusi studioalbumia, joista tuorein <i>Curse of the Crystal Coconut </i>ilmestyi toukokuussa 2020.</p>
<p>Laulutyylin perusteella ajattelin ensin, että kyseessä on suomalainen
huumoriheviyhtye, joten yllätyin, että kyseessä olikin merirosvoheviä
soittava skotlantilainen kokoonpano. Biisi on hauska ja menevä, jossa
kertosäe pakottaa laulamaan mukana. Kaikki osaset ovat tavallaan
kohdallaan, kun ollaan juominkien äärellä, mutta suurempia säväreitä
biisistä ei muutaman kuuntelukerran jälkeen irtoa. Drink jää helposti
vastaavien biisien jalkoihin, vaikka kertosäkessä nostetta onkin.
Mielenkiinto heräsi sen verran, että ennen lopullista tuomiota kuuntelen
muutaman lisäbiisin ja toivon, että tämä vain ei ole bändin
parhaimmistoa.</p>
<p>p.S. Musavideo on mahtava.</p>
<div class="jetpack-video-wrapper"><span class="embed-youtube" style="display: block; text-align: center;"><br /></span></div>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-53438192705973368392020-09-24T17:21:00.002+03:002023-01-25T14:25:08.069+02:00Swires: Holding Space<p><br /></p>
<p><em>Swires</em> on <em>Allu Kettusen</em> (laulu, kitara), <em>Mikko Kirjavaisen</em> (basso, taustalaulu) ja <em>Pate Paukkosen</em> (rummut, taustalaulu) vuonna 2019 muodostama kokoonpano, joka julkaisi syyskuussa 2020 <em>Holding Space</em> -EP:n. Trio luonnehtii musiikkiaan raskaaksi, melankoliseksi rokiksi.</p>
<p>EP koostuu kolmesta biisistä, jotka ovat tasapainossa keskenään. <em>Wait and Yearn</em> aloittaa vahvasti tarjoten kuulijalle selkeän johdatuksen EP:n saundimaailmaan ja <em>As We Lay Down in Flames</em> päättää kokonaisuuden koukuttavasti. <em>Holding Space</em>n
hieman kolmen minuutin jälkeen tuleva yllättävä nostatusinstrumentaali
luo oivallisen kikan biisin muuhun, jopa turvallisen tuttuun maailmaan.
Melkein sanoisin, että käsillä EP:n paras kohta, kun raskaat rummut
tykittävät täysillä ja kitarat iskevät lisää sähköä ilmoille. Rytmitys
oikein huutaa tummanpuhuvaa, terävää valoshow’ta, joka livetilanteessa
saisi biisiin yhden ylimääräisen jysäyksen. Kyllä tällaista poppoota
mielellään jossain kaupungin rock-klubilla kuuntelisi.</p>
<p>EP esittelee trion, jonka soitto soi vaivattomasti ja jonka
laulajalla on musiikkityyliin sopivan rouhea ja miellyttävä ääni.
Holding Space on selkeälinjaista rokkia, jonka synkässä tunnelmassa on
aistittavissa vivahteita grungenkin suuntaan. Kokonaisuudessa on
tekemisen meininkiä ja rosoista asennetta, joka herättää kuulijan
mielenkiinnon siihen, millaisen kokonaisen albumin poppoo voisi saada
aikaiseksi, kun saundi saa aika kehittyä ja kasvaa.</p>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-26354003080441086752020-09-04T17:22:00.002+03:002023-01-25T14:25:43.901+02:00PA Kiiskilä: Ihmisen laulu<p> Tamperelainen <em>PA Kiiskilä</em> julkaisi heinäkuussa 2020 <em>Ihmisen laulu</em> -nimisen pitkäsoiton. Albumi on artistin toinen, ensimmäinen Vapaudesta ilmestyi vuonna 2019.</p>
<p>Ihmisen laulun käynnistää <em>Matka</em>, joka on alle minuutin
pituinen instrumentaali ja johdanto albumin folk/rock-tunnelmiin. Se
avaa oven, jonka kautta voi hypätä kaarnalaivan kyytiin, ajaa Inariin ja
pohtia mieleen juolahtavia kysymyksiä. Ihmisen matka koostuu
yhdestätoista biisistä, jotka muodostavat eheän ja monipuolisen
kokonaisuuden.</p>
<p>Katsomatta biisin nimeä, tuli minulle <em>Inari</em>-kappaleesta
välittömästi selkeät kuvat pohjoisen loputtomista maanteistä,
hiljaisuudesta ja vieressä istuvasta ystävästä. Pelkän tarinansa
puolesta biisi voisi helposti olla kaverusten road tripistä kertova
tunnelmointi, mutta melodian ja taustojen melankolisuus ja huuliharpun
kaihoisa sointi saavat huomaamaan, että biisi koostuu useammasta
kerroksesta. Se on kertomus rehellisestä ja syvälle vaikuttaneesta
ystävyydestä, jossa toiseen on aina voinut luottaa eikä yhteistä matkaa
koskaan unohdeta, tapahtui mitä vain. Inari nousi nopeasti suosikikseni,
sillä useamman kuuntelukerran jälkeenkin se saa kylmät väret kulkemaan
pitkin käsivarsia ja se, miten biisin loppu jää leijailemaan tyhjälle
tielle kuin toteutumaton haave, saa ainakin minut kuuntelemaan kappaleen
vielä kerran alusta.<em><br />
“Kukaan ei meitä pelasta, se on selvä, joten tehdään se itse.”</em></p>
<p>Muutoin albumilta on vaikea nostaa esille yksittäisiä biisejä, sillä
kaikki sopivat kokonaisuuteen ja jokaisesta löytyy mielenkiintoisia
oivalluksia. <em>Kaarnalaivassa</em> pidin erityisesti (ei aivan peräkkäin tulleiden) lauseiden sisältämästä ajatuksesta: “<em>Saman puun kaarnalaivat samaan aikaan lähti. — Virta vei jälleen yhden kaarnalaivan lisää.</em>“ <em>Värisuorassa</em> puolestaan on letkeämpää poljentaa, jossa pyydellään tulitikkuja ja lusikoita, ja hurvitellaan yötä myöten kazoota räpellellen.</p>
<p>Kiiskilällä on mieleenjäävä, kertova laulutyyli ja äänessä on
rouheutta, joka tuo kappaleissa kerrottuihin tarinoihin särmää ja
kuulijalle tulee olo, että laulajalla on aito tarve saada tarinansa
kuuluville. Biisejä on helppo lähestyä ja ne ovat juuri sellaisia, jotka
sopivat intiimeille klubeille ja puistolavoille hämärtyviin iltoihin
olut- tai viinilasin seuraksi. Rauhallisempien hetkien lisäksi albumi
tarjoaa myös jalan taputukseen sopivia rytmejä, joten samaa kaavaa
biisit eivät toista ja kuulijan mielenkiinto pysyy yllä albumin
päättävään Älä käännä minua takaisin -biisiin saakka. Oikeastaan
jokaisen kappaleen kohdalla tekisi mieli tutustua laulun kertojaan
tarkemmin ja olla läsnä siinä hetkessä, josta tekstissä kerrotaan.</p>
<p>Ihmisen laulu koostuu puhuttelevista teksteistä, elämän herättämistä
ajatuksista ja huomisen arvaamattomuudesta. Biisit kuulostavat
ajatuksella rakennetuilta, mutta samaan aikaan ne ovat säilyttäneet
tietynlaisen spontaaniuden tunnun ja niihin on jätetty hieman
hiomattomia kulmia, joissa juuri piilee albumin viehätys.</p>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-22379021556415645622019-07-17T16:23:00.010+03:002023-01-25T14:27:24.479+02:00Forwardman, Oskari Salama, Unzyme, Milla Rumi<br /><p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p><b>Forwardman: Sleepwalk (2019)</b></p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p>Forwardman on laulaja-lauluntekijä Sakari Viitalan luoma musaprojekti, jossa yhdistyvät rouheat kitarat, elektronispainotteinen saundi ja ajatuksella tehdyt sanat. Forwardmanin tekemisessä on vahvasti brittiläistä tunnelmaa, johon vaikuttanee artistin tekemät lukuisat keikat saarivaltiossa. Musiikkia Forwardman on julkaissut vuodesta 2014 alkaen, ja viimeisimpänä Sleepwalk-single huhtikuussa 2019.</p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p>Sleepwalk-single edustaa Forwardmanin omaleimaista tyyliä, mutta päivitettynä versiona. Kappale on rauhallinen, jopa pienellä jazz-vivahteella sävytetty, jossa laulajan ääni tulee miellyttävästi lähelle kuulijaa. Biisin sanoitukset rimmaavat kivasti ja pidän tekstin tarinasta, jossa erityisesti iski kohta: <br />”<i>In the afternoon I feel like maybe I should take a nap. Even though I really can´t be sure if I will find my way back</i>”</p>
<p><a href="https://www.facebook.com/Forwardman-288309114060/">Artistin Facebook-sivut.</a></p>
<p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Bpgeuw9sz1w">https://www.youtube.com/watch?v=Bpgeuw9sz1w</a></p><p> </p><p> </p>
<p><b>Oskari Salama: Palaa (2018)<br /></b></p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p>Oskari Salama on duo, jonka muodostavat Jarkko Salakari ja Niko Hildén. Duo on keikkaillut jo vuodesta 2012 ja julkaisi Päiväkirjat-debyytti-EP:nsä vuonna 2015, jolloin tutustuin bändin musaan ensimmäistä kertaa.</p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p>Palaa on kesäiltojen jammailumusiikkia, jota soitellaan kaveriporukan (isomman tai pienemmän) seurassa istuskellessa. Sanoituksista on onnistuttu tekemään on sujuvat, ja laulaja tulkitsee ne uskottavasti.</p>
<p>Mielestäni biisistä kuulee, että soitanta ja biisin tekeminen on varmempaa kuin aiemmin, ja siten myös sopivalla tavalla vaivattomamman kuuloista.</p>
<p><a href="https://www.facebook.com/oskarisalama/">Artistin Facebook-sivut.</a></p>
<p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Zm6kX3R28PY">https://www.youtube.com/watch?v=Zm6kX3R28PY</a></p><p> </p><p> </p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p><b>Unzyme: Dust on the shelves (2019) <br /></b></p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p>Jyväskyläläinen Unzyme-kokoonpano soittaa omien sanojensa mukaan biomekaanista poppia, johon vaikutteita on saatu mm. The Pet Shop Boysilta, Green daylta ja Prodigylta. Bändi on julkaissut kolme albumia, joista viimeisin, Transplant, vuonna 2017.</p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p>Muistelin, väärin tosin, etten ollut aiemmin bändin musiikista pitänyt, joten siksi Dust on the shelves oli varsin positiivinen yllätys. Luin sitten vanhan arvioni ja huomasin, että olinkin tykännyt musiikista jo ensikuulemalta.</p>
<p>Alun intro on kuin hyvin tehty kirjan prologi, joka herättää mielenkiinnon ja vakuuttaa kuulijalle, että kuuntelemista kannattaa jatkaa. Tykkään varsinkin alun bassokuviosta ja laulajalla on mieleenjäävä sävy äänessään.</p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p>Olenpa iloinen, että päätin tehdä tämän jakson ja palata näihin itselleni aikoinaan uusiin tuttavuuksiin. Dust on the shelves iski sen verran, että täytynee seuraavaksi kuunnella myös nuo muut albumit läpi.</p>
<p><a href="https://www.facebook.com/unzymeband/">Artistin Facebook-sivut.</a></p>
<p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=8xeYVhaGZuI">https://www.youtube.com/watch?v=8xeYVhaGZuI</a></p><p> </p><p> </p>
<p><!--wp:paragraph--></p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p><b>Milla Rumi: Kylläinen (Mullan alta, 2019)</b></p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p>Vuonna 2014 julkaistu Ilot, haluat ja valheet -debyyttialbumi on toistaiseksi Millan ainut pitkäsoitto.</p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p>Vaikka pidin debyyttialbumista silloin, kun sitä arvioinnin yhteydessä enemmän kuuntelin, niin se ei silti omalla kohdallani ollut riittävän osuva, jotta se olisi jäänyt elämään soittolistoilleni. </p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p>Tammikuussa julkaistu Kylläinen-single on Mullan alta -ohjelmaa varten tehty biisi. Ohjelma esitettiin alkuvuodesta ja siinä eri artistit tekivät edesmenneiden runoilijoiden teoksista musiikkikappaleita. Kappale on aamuyön tunteihin sopiva viisiminuuttinen tummasävytteinen tulkinta Helvi Juvosen runosta.</p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p>Biisi etenee vaivattomasti ja pidän edelleen Millan erikoisesta äänestä, mutta säväreitä tästä biisistä ei valitettavasti tule, joten kuuntelukerrat jäänevät näihin muutamiin.</p>
<p><a href="https://www.facebook.com/MillaRumi/">Aristin Facebook-sivut.</a></p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p><!--/wp:paragraph--><!--wp:paragraph--></p>
<p><!--/wp:paragraph--></p>
<p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=yJmE7zJV94E">https://www.youtube.com/watch?v=yJmE7zJV94E</a></p>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-24714250645686076392016-11-02T14:11:00.003+02:002016-11-02T15:30:08.505+02:00Itä-Hollolan Installaatio: Tyttöystävä (2016)<em>Itä-Hollolan Installaatio</em> on julkaissut rokahtavan <em>Tyttöystävä</em> -nimeä kantavan sinkun. <br />
Biisi on hyvin pelkistetty rakenteeltaan ja taustojen soitot rullaavat tasaisen siististi ilman suurempia nostatuksia. Bändin jäsenten ikää en huomannut mainittavan missään, mutta sanoituksen sisällön ja biisin rakenteen perusteella veikkaisin, että ovat ehkäpä n. 18-vuotiaita aloittelevia biisintekijöitä. Eihän iällä musiikin tekemisessä ole merkitystä, mutta se voisi nyt selittää biisin sanoituksen sisältöä/rakennetta.<br />
<br />
Sanoituksessa kerrotaan ennalta-arvattavasti etenevä tarina (ensimmäisestä?) tyttöystävästä, ikävästä ja etteivät suukot riitä lahjoiksi. Olen aina huomattavasti kriittisempi sanoituksia kohtaan kuin muita biisin elementtejä, joten olisin mielelläni kuullut tekstissä jonkin yllättävän juonenkäänteen tai yksityiskohdan vaikka C-osan muodossa. Tällöin tarinasta ei jäisi niin keskeneräinen fiilis kuin mitä nyt jää. Omaan korvani odottelee kakkossäkeen jälkeen *jotakin* ja kun mitään ns. loppuratkaisua ei ole tarjolla, on biisin loputtua hieman hölmistynyt olo. Kuin olisi laulettuja sanoja ilmoille ja tuuli varastanut niistä viimeisimmät. Lisäksi Tyttöystävässä käytetyistä sanoista ja sisällön kokonaiskuvasta mieleeni tulee, että tämä olisi enemmänkin päiväkirjaan tehty luonnos kuin biisiksi hiottu sanoitus. Ollaan lähtökuopissa kovasti kopsuttelemassa, mutta lähteissä koneisto ei ole aivan päässyt käynnistymään täyteen höyryyn, joten osa osista on jäänyt matkalle, kun osa on painanut menemään. <br />
<br />
Tyttöystävä ei osu yksiin omien mieltymysteni kanssa, joten biisi jää minulle etäiseksi. Aineksia ja yritystä Tyttöystävästä löytyy, mutta lopputuloksesta huokuva keskeneräisyys saa biisin vaikuttamaan sen olevan lähempänä demoa kuin valmista tuotosta. Jos artistit ovat niin nuoria kuin arvioin, niin uskon, että elämänkokemuksen ja keikkailun tuoman ammattitaidon myötä biiseihinkin saa tarttumapintaa ja lopputuloksesta hioutuu tyylilajilleen sopivalla tavalla viimeistelty kokonaisuus mielenkiintoisine teksteineen, jotka sitten yhdessä vetävät kuulijan toistuvasti mukaansa. <br />
<br />
<br />
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6pg0CJcks9CEoYFRoKFIuj" width="300"></iframe><br />Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-52125861043274183842016-05-13T23:04:00.003+03:002016-05-13T23:14:54.746+03:00NIINA: Dopamine (2016)Indiepop-artisti<i> NIINA</i> on julkaissut <i>Dopamine</i>-singlen, joka on tunnelmointia miellyttävien synasaundien soidessa taustalla. Ensikuulemalla biisi ei täysin vakuuttanut, mutta jättäessäni sen soimaan toistolla taustalle, huomasin pian lauleskelevani kertosäkeen mukana ja fiilisteleväni biisin loppupuolen kitarointia. Laulu soi kauniisti, vaivattomasti ja biisin teemaan sopivan kevyesti. Uskoisin NIINAn äänen taipuvan hyvin vaikkapa akustisiin balladeihinkin, jolloin soittimet eivät pääsisi paikoin hukuttamaan artistin ääntä taustalle. Dopamine tuo mieleen maailman, jossa askel on kevyt, mieli tekee laulaa ja ihastella sinitaivaalla ajelehtivia harsomaisia valkopilviä. Toisaalta biisi on vahvasti kesäinen, kun ihaillaan sen erityisen henkilön hymyä ja pidetään kädestä, mutta samaan aikaan biisin raikkaus tuo mieleen syksyiset aamut ja ensi kertaa kesän jälkeen höyryävän hengityksen. En tiedä, onko mielessäni jo liikaa kesän festarit ja siksi useampikin viimeaikoina kuultu biisi sopisi mielestäni festareille. Dopaminestakin tulee nimittäin mieleen, että NIINA voisi esiintyä vaikka<i> Maailma kylässä</i> -festareilla tai vaikka <i>Tammerfestien </i>pre-festareilla. Jengi istuisi nurmikoilla hyvässä seurassa ja nauttisi musiikista ja vapaudesta. Miksei.<br />
Dopamine luo onnellisen ja hyvällä tavalla leijuvan fiiliksen, vaikka ei aivan dopamiinin tavoin pureudu syvälle sisuksiin. Biisi tarjoilee kuitenkin mielenkiintoa herättävää esimakua ja on lupaava ensiaskel kohti pitkäsoittoa.<br />
<br />
<br />
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6GYpKAxA8MvRaeW19uAGe5" width="300"></iframe>
<br />
NIINAn Facebook-sivut löytyvät <b><a href="https://www.facebook.com/niinamusicofficial/">täältä</a></b>.Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-62633406407895951672016-04-02T09:56:00.001+03:002016-12-28T12:41:54.279+02:00Ella Lymi: Mulle käy (2016)<i>Ella Lymi </i>julkaisi alkuvuodesta <i>Mulle käy </i>-singlen (säv.,san.,sov. Ella Lymi, <i>Saara Törmä, Aku Rannila</i>), joka soi myös elokuvassa <i>Äkkilähtö</i>.<br />
<br />
Mulle käy -biisissä on kiva fiilis: rauhallinen ja tunnelmoiva. Helposti kuunneltavaa pop-musiikkia, jonka sanoituksissa ollaan menossa hyvään suuntaan. Ajatus tarinasta on löydetty ja toteutus on onnistunut. Tästä on biisintekijänä hyvä lähteä kehittämään ilmaisuaan. Diggailen yleensä laulajista, joilla on omanlaisensa ja mieleenjäävä ääni, mutta Ellan laulutavassa on kyllä yksi miinus. Ihmettelen sitä, miksi Ella tuntuu valitettavasti paikoitellen lähtevän tälle häiritsevälle <i>Sanni</i>-osastolle, jossa väännetään ääni nenän kautta ja saadaan laulu kuulostamaan siltä, että sitä on vaikea tuottaa. Tästä johtuen en oikein pysty saamaan biisistä täysiä fiiliksiä irti, vaikka paljon potentiaalia onkin havaittavissa. Pelkästään tämän biisin perusteella voisin ehkä pitkäsoitonkin kuunnella, mutta epäilen vahvasti, pystyisinkö siitä kuitenkaan täysillä nauttimaan juuri mainitun laulutyylin vuoksi. Uskon, että Ella Lymille varmasti oma kuulijakuntansa löytyy; ehkä juuri Sannin fanien piireistä (ja miksei toki muualtakin), mutta omalla kohdallani biisin kuuntelukerrat taitavat jäädä tähän.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/NRKGBfDqAsQ" width="560"></iframe><br />Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-88172999395497894492015-10-03T21:17:00.002+03:002015-10-03T21:22:55.306+03:00Oskari Salama: Päiväkirjat (2015)<i>Oskari Salama</i> -niminen akustista pop/rockia soittava yhtye on julkaissut kuusibiisisen Päiväkirjat-EP:n. EP pitää sisällään selkeälinjaisia biisejä, jotka ovat vahvasti suomalaisia ja muutamassa kohdassa tuli jollain tapaa vähän mieleen <i>Suurlähettiläät</i>.<br />
<br />
Tiedän, että kuulostaa todelta tylsältä sanoa, että biisit eivät
ensikuuntelemalla tarttuneet korvaan juurikaan, mutta kun jätin ne
soimaan taustalle muuta puuhatessani, huomasinkin yhtäkkiä, että niiden
tarinat tulivat esille ja istuuduin sitten alas kuuntelemaan tarkemmin,
mitä kaiuttimista kuuluikaan.<br />
<br />
Akustinen musiikki on aina siitä mielenkiintoista, että siinä biiseissä on pakko olla jotain pointtia, koska ei ole kaikenmoista pimpelipompelia, jonka suojiin voisi piilottaa merkityksettömät sanat tai "sävelettömän melodian". Täytyy rakentaa biisi, jota kuulija jaksaa kuunnella muutakin kuin salilla pumpatessaan ja biisin täytyy pystyä vetämään mukaansa simppeleillä aineksilla. Kuten monissa muissakin tilanteissa, myös nyt vähemmän on enemmän. Parasta Oskari Salaman musiikissa on juuri kitaroiden luoma tunnelma ja niiden keskinäinen yhteistyö. Vaikkapa <i>Possanovan </i>pelkästä kitaroinnista saisi luotua mielenkiintoisen instrumentaalibiisinkin. Diggailen yleisesti ottaen todella paljon kitarapainotteisesta musiikista, joten näissä kuudessa biisissä on mieltä mukavasti hellivää kitaran soittoa, joka toisaalta tuo mieleen kesäillat, mutta yhtälailla sopii syksyn iltoihin. Voisin kuvitella yhtyeen istumassa korkealla kalliolla ystäväpiirin keskellä soittelemassa biisejään samalla, kun koko porukka katselee laskevan auringon punaiseksi värjäämää horisonttia.<br />
<br />
Biiseissä on hetkessä elämisen fiilistä, aitoutta ja tarinankerronta on jo nyt vahvoissa kantimissa, joten varmasti seuraavalla EP:llä/albumilla saadaan tuotua vielä vahvemmin oma ääni esille ja tarinat saavat lisää syvyyttä. <br />
<br />
Päiväkirjat on kuunneltavissa esim. <a href="https://soundcloud.com/oskarisalama">SoundCloudissa</a>.<br />
<br />
Näistä kuudesta biisistä valikoitui <i>Sininen </i>suosikikseni.<br />
<br />
<iframe frameborder="no" height="450" scrolling="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/224153924&auto_play=false&hide_related=false&show_comments=true&show_user=true&show_reposts=false&visual=true" width="100%"></iframe>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-29599232517340771092015-10-01T19:25:00.002+03:002015-10-01T19:27:17.230+03:00Bye Mandu: Walk Alone (2015)Indie rock -yhtye <i>Bye Mandun</i> <i><a href="http://mielikuvituksenmelodiat.blogspot.fi/2014/07/bye-mandu-southern-girl-2014.html">Southern girl</a> </i>-biisi teki selvää jälkeä jo ensimmäisellä kuuntelukerralla: tarttuva hyvänmielen biisi nousi heti suosikiksi. Nyt jatkoa tarjoillaan <i>Walk alone</i> -singlen muodossa. Ensimmäinen ajatus oli, että vihdoin. Tätä on odotettu. Walk alone ei tuota Southern girl -biisin synnyttämien ennakko-odotusten suhteen pettymystä. Walk alone kävelee omilla jaloillaan, omaa ja persoonallista tietään. Biisistä kuulee, että se on tehty huolella: ei ole yritetty laittaa liikaa kaikkea neljän minuutin sisään vaan luotetaan laulajan vahvaan ääneen, taidokkaisiin soittajiin, rakenteeltaan selkeään ja toteutukseltaan miellyttävään biisiin. Walk alone pakottaa jammailemaan mukanaan ja imemään biisin tunnelmaa joka solullaan. Bye Mandulla on kyllä kasassa sen verran loistava konsepti, että jos ennustajan lahjoja olisi, povaisin yhtyeelle pitkää ja menestyksekästä uraa. <br />
<br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/3DGm0fnZnrc" width="560"></iframe>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-68646702341555258082015-09-23T20:29:00.002+03:002015-09-23T20:33:37.762+03:00Modernistit feat. Mira Luoti: Olisit niin kiltti (2015)On vähän hassua kuunnella <i>Miraa </i>biisillä, joka ei ole <i>PMMP</i>:n. Kyseessä on <i>Modernistien </i>biisi<i> Olisit niin kiltti</i>, jossa Mira on feattaamassa. Nimen ensivaikutelma luo hempeän ja anelevan biisin, mutta kyseessä onkin rouhea biisi, jossa -oi, niin nätisti- kehotetaan, että olepa kiltti ja painu helvettiin mun elämästä. Diggaan tällaisesta asetelmasta, kun esitetään pyyntö, muka ystävällisesti, vaikka toivotaan toisen painuvan kauemmaksi siitä kuuluisasta pippurin kasvupaikasta.<br />
<br />
Biisissä on mielestäni sellaista fiilistä, että rämistellään kitaraa autotallissa ja esiinnytään Helsingin (Kallion) alternative-klubeilla. En osaa kuvitella biisiä radioiden aalloille, koska tässä on enemmänkin sellaista soittamisen ilon fiilistä eikä niinkään tarvetta saada luotua maailmanlaajuista höttöistä läpimurtohittiä. Kertosäe rullailee kivasti ja sen mukana on helppo hyräillä, ja palautuupa se uudestaan mieleen biisin päätyttyäkin. Biisi toimii omalla demomaisen raa'alla toteutuksellaan ja voisin hyvin kuvitella, että jossain Alppipuiston kesäfestareilla tämä voisi kerätä kiinnostunutta porukkaa lavan läheisyyteen kuuntelemaan, että mikäs meininki täällä on.<br />
<br />
"<i>Beibi, mitäpä jos kuitenkin, olisit niin kiltti, painu helvettiin, pilaamasta siitä maisemaa mun tulevaisuuteen...</i>"<br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Z7T1Xp16WaI" width="560"></iframe>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-46896610496181240122015-06-13T19:09:00.000+03:002015-06-13T19:18:25.847+03:00Miia Liu: I'd go gay for you (Helsinki Pride -biisi 2015)<i>Miia Liun</i> debyyttisingle <i>I'd go gay for you</i> on Helsinki Priden virallinen tunnusbiisi.<br />
Nimestään huolimatta biisi lauletaan pääosin suomeksi. Folk-vaikutteinen biisi tempaisee mukaan tarttuvan rytminsä voimasta ja jää mieleen persoonallisen lauluäänen vuoksi. Biisistä tuli ensimmäiseksi mieleen, että se voisi soida suomalaisessa hirsirakennuksessa, ladon ylisillä ehkäpä. Siellä, missä on parhaimmat soittajat, on myös kylän nuoret ja ihastusta ilmassa. Ihastuksestahan tämä biisi kertoo, kuten Miiakin sitä kuvailee: <i>"I'd go gay for youn idea lähti siitä, kun mun kaverin iskuyritys meni pieleen. Halusin kirjoittaa sille tilanteelle uuden onnellisen lopun."</i> Siellä jossain puisella penkillä kaksi ihmistä istuu jutellen ja toisiaan vähän kainosti vilkuillen samalla, kun seinien hirsien välistä tunkeutuu laskeutuvan ilta-auringon pilkahduksia. Mietitään, että kehtaako sitä koskettaa vai ei vai ollaanko ihan vaan kavereita. Erittäin sympaattinen ja lämminhenkinen biisi, josta todella saa sen ensi-ihastumisenkin tunteen vaikutelman. I'd go gay for youn letkeät sävelmät yhdistettynä kesäisen paahteiseen päivään (kuten tänään) saavat kaipaamaan järven rantaan vihertävien puiden vilvoittavaan varjoon sen erityisen ihanan ihmisen kainaloon tai vaihtoehtoisesti haaveilemaan siitä, että olisi se joku erityinen.<br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Gip3XtkHrO4" width="560"></iframe>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-12683697229806718052015-05-23T21:35:00.003+03:002015-05-24T15:55:04.137+03:00Peter Hägerstrand: Solsystem (2015)Ahvenanmaalainen <i>Peter Hägerstrand</i> on julkaissut <i>Solsystem</i>-kappaleen. Biisi alkaa rauhallisen tunnelmoivasti kauniin kitaran soidessa taustalla, johon sitten mukaan sulautuu alttoviulu ja sello. Solsystem kasvaa alun tunnelmoinnin jälkeen vahvaksi sanomaksi, jonka tarkoitus on levittäytyä laajalle ja tulla kuulluksi. Laulajalla on vahva ja miellyttävän miehekäs ääni. Hän tuntuu elävän biisin jokaista sanaa juuri siinä hetkessä, kun ne lausutaan. Hän on läsnä ja pitää huolen, että hänet kuullaan. Biisi vaatii kuulijan luokseen ja kiemurtelee sen jälkeen suoraan ihon alle. Muutaman kuuntelukerran jälkeen huomaan laulevani kertosäkeessä mukana ja sitä kautta yrittäväni päästä vielä lähemmäs biisin sisintä, aurinkokunnan keskiötä. Ensin vain minä olen aurinkokunta, siellä vähän sivummalla, josta kuitenkin nähdään kokonaisuus selkeänä ja sitten päästään siihen tilaan, jossa voidaan sanoa, että me olemme aurinkokunta. Kaikki olemme tärkeitä, me kaikki muodostamme tämän kokonaisuuden. Yhdessä toisiamme auttaen. Hieno biisi, jossa on sopivasti särmää, jotta se jää mieleen ja sitä tekee mieli kuunnella toisenkin kerran.<br />
<br />
Video sopii hienosti biisiin ja luo omanlaisensa maailman sen ympärille. Videon teossa on käytetty tekniikkaa, jossa käytettään vettä, öljyä, väripigmenttejä ja tietysti ammattitaitoa ja kärsivällisyyttä. <br />
Videosta voisin kertoa että se on tehty animaatiotyylinä jonka vaati
vettä, öljya, väripigmenttejä ja paljon paljon kärsivällissyyttä. Videon takana ovat Sandra Wahlbeck ja Jonas Fogelström.<br />
<i><br />"Vi är kroppens minsta ben, men om vi går av, följer resten med."</i><br />
<br />
<a href="http://www.peterhagerstrand.com/">Artistin kotisivut.</a><br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/kSHVNsMbfAs" width="560"></iframe> <br />
<br />
<br />
<i>Peter Hägerstrand</i> released a song called <i>Solsystem</i>.
The beginning is quite smooth, nice and creating the perfect feeling with soft quitar playing in the background. What really sounds beautiful and makes the song even more ear-friendly, is when the violin and cello join the guitar. To me that is a perfect combination. Solsystem grows bigger, like wanting to make sure that it's message will be heard and understood. First it just says that "I am Solsystem", but it also gets to the point, where can be said that "We are the Solsystem". We together are strong and important, and everybody has a meaning in their lives. Everyone has the right to be heard. I like the singers voice: it is strong and very easy to listen to. There is charm in there and I do believe that he is not just singing the lyrics, but he is living them. And he needs you to listen to the song very carefully.<br />
This song insists you to come closer, so you could see the very core of it, and then it wraps its melodies around you and makes you think what would it be like in solar system. Very strong song that has the right amount of edge to make it interesting and also makes you want to listen to it one more time.<br />
<br />
I think the video is nice and it fits to the song and it creates a different and unique world for the melodies and words. They have used technic, which includes water, oil, colours and of course a lot of patience and skills. Sandra Wahlbeck and Jonas Fogelström are the ones behind this beautiful creation.Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-33863463455375902902015-04-18T22:40:00.001+03:002015-05-24T13:56:33.776+03:00Tommi Kalenius: Liikuta mua (2015)Tommi Kalenius on julkaissut aiemmin kaksi albumia ( <i>Jäljet </i>v.2007 ja<i> Ihminen on ihmisiä</i> 2011), ja hiljattain ilmestyi kolmas albumi, <i>Liikuta mua</i>.<br />
<br />
Albumi alkaa <i>Ajattele</i>-duetolla Jipun kanssa. Biisi on ihan kiva, mutta en voi sietää Jipun laulamista minkään vertaa, joten on pakko ensikuuntelun jälkeen antaa tämän biisin olla ja unohtua.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnsysIcXaRzpUIcnlIdsDv1a4SbNXjt3ldxfXAHJmKhKimTYJa9vhlLlwqC-NFeXMLNfV13j_lPPKHheVEy_928JZY0u_LVbsMgb2-MqY1SqQpTwVVhz8-OHUX_PUTRQuLkGDNIhaXKBMw/s1600/Tommi-Kalenius_Liikuta-mua.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="317" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnsysIcXaRzpUIcnlIdsDv1a4SbNXjt3ldxfXAHJmKhKimTYJa9vhlLlwqC-NFeXMLNfV13j_lPPKHheVEy_928JZY0u_LVbsMgb2-MqY1SqQpTwVVhz8-OHUX_PUTRQuLkGDNIhaXKBMw/s1600/Tommi-Kalenius_Liikuta-mua.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<i>Uusi kevät </i>onneksi pelastaa edellisen biisin aiheuttamat vilunväristykset. Siirrytään kevääseen, luonto herää henkiin, kevätaurinko paistaa aamuiseen keittiöön, kun artisti tulkitsee tätä tunnelmallista folk-tyyppistä biisiä.<br />
<br />
<i>Tänä yönä ikävöidä ei</i> -biisissä on mukaansatempaavaa svengiä, jossa kitara vetää kivasti puoleensa ja melkein varastaa koko show'n.<br />
<br />
<i>Nyt olet kaunis</i> on hyvin suomalainen biisi. En tiedä, osaanko selittää, mutta erityisesti sanoitukset vievät kultaiselle pellolle, jonka hirsistä tehdyn ladon edessä artisti tulkitsee biisiään neidolleen. Vähän sellaista vanhojen suomifilmien asetelmaa.<br />
<br />
<i>Sä olet mulle</i> on äärimmäisen hieno kappale, josta en oikein tiedä, mitä siitä sanoisin. Pysäytti nimittäin siihen malliin, että ajatukset katosivat mielestä.<br />
<br />
<i>Mitään puutu ei</i> tuo esille laulajan alaäänien miellyttävän sävyn. Jälleen hieno biisi muiden hienojen biisien joukossa.<br />
<br />
Levyn päättää cover-veto <i>Suvivirrestä</i>. Mielenkiintoinen sovitus koulujen kevätjuhlien virrestä. Nyt on havaittavissa jopa futuristisia ratkaisuja biisin taustalla. Tässä ollaan sumuisella järvellä soutamassa aina vain tiheämpiä sumuverhoja kohti, poissa on kirkkaat ja hartaat kevätpäivät.<br />
<br />
Tasalaatuista, raikasta ja tulkintapainotteista musiikkia. Biisit ovat selkeitä, korvaystävällisiä ja helposti lähestyttäviä. Johtuneeko sitten omasta kesänkaipuusta, mutta mielestäni tämä on vahvasti fiilikseltään kesäinen albumi, jossa välillä tulee tuoksuja myöhäiselokuun illoista kuin muistutuksena, että kesäkin päättyy. Ei liian täyteen ahdettua musiikkia vaan mies, kitara ja tarinat ovat pääosassa. Tarinat, jotka kertovat arkisista asioista, mutta ei arkisesti vaan niin kuin jokainen hetki olisi erityinen, kuin jokaisen tarinan tulisi saada arvoisensa tulkinta ja tulla kuulluksi. Sanat toimivat, soljuvat miellyttävän äänen saatteleman eteenpäin ja luovat kunkin biisin kohdalla omanlaisensa hetken, johon kuulijalla on oikeus päästä mukaan. Tässä on uskoa huomisen auringonnousuun, yli kesän kestävään rakkauteen ja elämään itseensä, kun samaan aikaan taustalla on myös elämän toinen puoli, mutta siitä ei huudeta ääneen vaan sen tunnelman voi bongata sävellyksistä, taustoille luodun musiikin elementeistä, asteittaisesta haikeudesta. Taidokas albumi.<br />
<br />
<br />
Kuuntele:<i> Nyt olet kaunis, Sä olet mulle, Kaksi unohdettua</i><br />
Skippaa:<i> Ajattele, Kadut</i><br />
<br />
<b><a href="http://www.tommikalenius.com/" target="_blank">Aristin kotisivut.</a></b><br />
<br />
<br />Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-5635594806135446512015-03-03T20:08:00.004+02:002015-05-24T13:52:50.450+03:00Unzyme: Override (2015)Jyväskyläläinen <a href="https://www.facebook.com/unzyme" style="font-style: italic;">Unzyme</a>-yhtye on julkaissut biomekaanista poppia sisältävän <i>Override</i>-nimisen albumin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsjEDzPJlvhkvJbpjw5Pbd4bTIOJvdEyKa5JFAIG0RtCSsZ7AoN6pqojKsUXZNd7zM5FWm8kZmx6dytiSQNB1vbGw0pn6NOWcRnawt70-WXmYKZs231aAafeSvzeapnOG4N6WOvbCmlB5c/s1600/unzyme-override-levyarvostelu-cover.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsjEDzPJlvhkvJbpjw5Pbd4bTIOJvdEyKa5JFAIG0RtCSsZ7AoN6pqojKsUXZNd7zM5FWm8kZmx6dytiSQNB1vbGw0pn6NOWcRnawt70-WXmYKZs231aAafeSvzeapnOG4N6WOvbCmlB5c/s1600/unzyme-override-levyarvostelu-cover.jpg" width="320" /></a></div>
Kuunnellessani Overridea, alitajuntani jakoi albumin kahteen osaan. Ensimmäinen osa muodostuu neljästä ensimmäisestä biisistä, jotka tuntuivat kokeilevilta huuteluilta naapuripöytiin, pieneltä vinkkaisulta, että täällä on muuten tämmöistä musiikkia tarjolla, muttei vielä anneta kaikkea, anneta palaa talla pohjassa.<br />
<i><br /></i>
<i>Don't accept your fate</i> aloitti levyn "kakkososan" vetämällä kaiken huomion itseensä jo ensimmäisten sekuntien aikana. Tuntui siltä, että nyt ajatus on löytynyt, ja musiikin sävyyn on luotu dramatiikan ja mahtipontisuuden tuntua, vaikka<i> Mother of all bombs</i> toisaalta siihen suuntaan jo viittailikin. Taustalle luotu musiikki luo vahvasti mielikuvat siitä, miten vaikkapa Amsterdamin elektro-techno-musiikkibileissä bilekansan veri virtaa rytmin johtamana, ihmismieleen ei mahdu kuin tämä ilta, ja strobo- ja laservalot valaisevat senhetkisen maailman. Voin melkein nähdä järjettömän kokoisen hallin täynnä ihmisiä, monivärisiä valoja ja dj:n/yhtyeen soittamassa korkealla lavalla hien ja savukoneiden keinotekoisen savun hajun sekoittuessa toisiinsa.<br />
<br />
<i>I can't stand this silence</i> on melodisempi, keskustelevampi biisi, jossa isoa yleisöä kosiskeleva mahtipontisuus pannaan hetkeksi syrjään ja tuodaan sanomaa lähemmäs kuulijaa. Kuin varmistaen, että kuuntelethan nyt, mitä haluan sanoa. Ollaan toisaalta edelleen samassa maailmassa, mutta ympäristö ja ihmiset ovat vaihtuneet tai ohjelmoineet itsensä toisenlaiselle ohjelmalle.<br />
<br />
<i>Faces I knew</i> -biisissä diggailen erityisesti siitä, miten laulajan (Joona Nuutisen) ääni soi, aika miellyttäviä värejä kuuluu löytyvän. Erityisesti alaäänissä on sellainen sävy, joka miellyttää ainakin allekirjoittaneen korvaa.<br />
<br />
Jostain syystä <i>Bad old times</i> -biisin taustamusiikki vie ajatukseni autioituneen mielisairaalan karuille käytäville, joilla kävellessään voi melkein aistia siellä asuneiden henkilöiden haamut. Omalla ahdistavalla tavallaan hyvin mielenkiintoinenkin mielikuva, ja toisaalta tekee biisistä itselleni vielä sellaisen, että on melkein pakko kuunnella vielä kerran kuin selvittääkseen, mistä mielikuva tulikaan.<br />
<br />
<i>Which way</i> tarjoilee dancenpaa menoa, vahvaa rytmitystä ja tempaa mukaansa viimeistään kahden minutin kohdille luotujen rumpupaukuttelujen kohdalla.<br />
<br />
Ensimmäisenä Unzymen musiikista tulivat mieleen <i>Prodigy </i>ja <i>Darude</i>, ja vaikken kumpaakaan kovin aktiivisesti kuuntele, tuntuu Unzyme yhdistelevän elementtejä sikäli sopivasti, että yllätyin positiivisesti siitä, miten vaivattomasti albumin levyarvostelun pystyi kirjoittamaan ja musiikkiin pääsemään mukaan. Musiikkityyli vaatii vastaanottavaisen mielentilan ja keskittymistä, sillä biisien taustoissa on paljon yksityiskohtia, tapahtumia ja pieniä kikkoja, joista jokaisen haluaisi mielellään huomioida. Puolella korvalla ei tätä albumia siis kannata kuunnella, jos haluaa oikeasti päästä musiikin tarjoamaan maailmaan. Albumissa on yhteneväinen linja, mutta millään ei voi sanoa, että sama biisi olisi tehty kymmenen kertaa. Jokainen erottuu joukosta, ja vaikken alkupään biiseille lämmennyt yhtä paljon kuin viimeisille, ovat nekin ehdottomasti linjakkaita yksilöitä ja puolustavat paikkaansa levyllä.<br />
<br />
<b>Kuuntele</b>: <i>Don't accept your fate, Faces I knew, Thought of decay</i><br />
<b>Skippaa</b>: <i>Step outside, Relay</i><br />
<i><br /></i>
<a href="http://www.unzyme.com/">Yhtyeen kotisivut.</a><br />
<br />
<br />Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-59235325396376363172015-02-03T20:42:00.000+02:002016-11-22T10:21:48.274+02:00Forwardman: This Ain't No Rocket Science (2015)<i>Forwardman </i>julkaisi viime vuonna kaksi sinkkua (<i><a href="http://mielikuvituksenmelodiat.blogspot.fi/2014/05/forwardman-twenty-six-2014.html">Twenty-six</a> ja <a href="http://mielikuvituksenmelodiat.blogspot.fi/2014/10/forwardman-houses-2014.html">Houses</a></i>) ja nyt on pitkäsoiton vuoro, joka kantaa nimeä <i>This ain't no rocket science</i>.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidI4YmzgQmCsxNPRbzWLidfUt6LGhpAQdNfScLxNbIAGe3Ex8nttZ3hUUgMVY2HY_yngfIusxhaffSMVPSV7zXZ1IyoenSV40KTHEUP3I73-bzIp1sI8tF69gfkjegCXcQT3v7duZHyCJw/s1600/forwardman-albumcover-2015.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidI4YmzgQmCsxNPRbzWLidfUt6LGhpAQdNfScLxNbIAGe3Ex8nttZ3hUUgMVY2HY_yngfIusxhaffSMVPSV7zXZ1IyoenSV40KTHEUP3I73-bzIp1sI8tF69gfkjegCXcQT3v7duZHyCJw/s1600/forwardman-albumcover-2015.JPG" width="319" /></a></div>
<br />
Albumia kuunnellessa tuli muutama oho-fiilis. Kahden ensimmäisen sinkun perusteella olin mielessäni luonut tietyt puitteet, joiden rajoissa kuvittelin albumin kulkevan. Selkeän kokonaisuuden joukkoon mahtui myös biisejä, jotka yllättivät tarjoamalla jotain, mitä en tämäntyyppistä musiikkityyliä edustavalta albumilta odottanut.<br />
<br />
Ensimmäinen oli <i>Feel like dancing</i>, joka vetäisi maton alta täysin puskan takaa. Biisin taustoissa ja rytmeissä on svengiä ja groovea, jopa hitunen kepeyden tunnetta, mutta sanoihin keskittyessään huomaa, että ei kannata ensivaikutelman hämätä, sillä ei tässä mikään perjantai-illan kevyt tanssilattian ylistysbiisi ole kyseessä. Liikutaan astetta vakavammalla osastolla, jopa kyllästyneenä. Vastakohtien asettelut toimivat (iloisempi tausta + melankolisemmat sanat), kun ne tehdään oikein, ja tässä on mielestäni onnistuttu. Plus, että kertosäe jää päähän soimaan eikä siitä pääse yrittämälläkään eroon.<br />
<br />
<i>Driven </i>oli toinen todella yllättävä veto keskellä levyä. Aika erikoinen biisi, sillä vaikken ole tiennyt, että on olemassa käsite kuin "psykedeelinen rock", olivat ne kuitenkin ensimmäiset sanat, jotka biisin kuuleminen toi mieleen. Pikaisen nettihaun mukaan biisi ei ihan täyttäisi määritteitä, mutta siitä huolimatta oma korvani mieltäisi tämän psykedeelisen ja vaihtoehtoehtoisen rockin sulautumaksi, jossa mukana myös hitusia progea. Ensimmäinen mielikuva, joka tästä syntyi, oli juuri albumin kannen tavoin spiraalimaisesti pyörivät psykedeeliset värit muuten lähes valottomassa, suljetussa huoneessa elektronisten sähkövirtojen ritistessä taustalla. Melkein painoton tila, jossa mistään ei saa kiinni vaan leijutaan siellä spiraalien ja sähköiskujen seassa toisaalta avuttomana, toisaalta jopa vihaisena.<br />
"<i>On my path in my youth in a dawning of a dream, my hands are bruised from breaking walls to clear this air I breath</i>"<br />
<br />
Albumin päättää <i>Two suns</i>-kappale, joka on astetta tunnelmoivampi, jossa jälleen taustojen puolesta voitaisiin loikkia leijaillen pilvien päällä pienessä pilvessä kuvitellen, että elämä on täydellistä ja mutkatonta. Mutta sanat lisäävät matkalle pienen jipon, perässä kulkevan ahdistuksen, sen tumman tuulen, puhtoisen pilven pimeän puolen. Tämän olen kuunnellut jo useamman kerran, mutta vieläkin tuntuu, että biisi kiusaa kuulijaa tahallaan, ettei kerralla paljasteta kaikkea vaan annetaan vain sen verran myöten, että mielenkiinto herää ja pysyy yllä.<br />
<br />
Kokonaisuutena samaan aikaan sekä yhtenäinen että monipuolinen. Forwardmanilla on persoonallinen ja omaleimainen saundi, ja musiikin tuottamisessa yhdistyvät erilaiset elementit. Biisejä ei mielestäni voi kertakuulemalta niputtaa tiettyyn lokeroon vaan useamman kuuntelukerran myötä tuntuu löytyvän jokin uusi ajatus, erilainen tapa lähestyä tai kitarariffi, joita ei aiemmin huomannut ja saa näin vaihtamaan kappaleen edellisestä lokerosta toiseen. Tälle albumille pitää ja kannattaa antaa aikaa, sillä se ehdottomasti palkitsee. Se ei ole sitä, mitä kertakuulemalta kuvittelisi vaan pinnan alla muhivat erilaiset tarinat, jotka vain odottavat pääsyä vapauteen. Hieno debyyttilevy, joka toivottavasti löytää kuulijansa.<br />
<br />
<b>Kuuntele</b>: <i>Feel like dancing, Twenty-six, Two suns, Driven</i><br />
<b>Skippaa</b>: <i>Cure</i><br />
<i><br /></i>
Albumi saatavilla mm. Spotifysta ja <a href="https://itunes.apple.com/us/album/this-aint-no-rocket-science/id957938653"><b>iTunesista</b></a>. Artistin nettisivut löytyvät <a href="http://forwardman.weebly.com/"><b>täältä</b></a>.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/m-KywHx3Wac" width="560"></iframe>
Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-15488550233338071952015-01-25T18:23:00.003+02:002015-05-24T13:57:10.900+03:00Birds of Passage: Birds of Passage (2015)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ_4ESyd5i9ZojBvf9KqEkUvIDB9f0Y7KsC57o8C3Tsm1djnmwd66F6Xx4cd9d0wkncg8C_vCqaqvqA1tFAKiiLEG_uxXwC5dN1iejicRMo5mSp13L_h_VebNXzgJFue4K_BZ9IX9I8-qe/s1600/birdsofpassage.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ_4ESyd5i9ZojBvf9KqEkUvIDB9f0Y7KsC57o8C3Tsm1djnmwd66F6Xx4cd9d0wkncg8C_vCqaqvqA1tFAKiiLEG_uxXwC5dN1iejicRMo5mSp13L_h_VebNXzgJFue4K_BZ9IX9I8-qe/s1600/birdsofpassage.jpg" width="320" /></a></div>
<i>Birds of Passage </i>-niminen yhtye on hiljattain julkaissut samaa nimeä kantavan akustista poppia sisältävän debyyttialbuminsa.<br />
<br />
<i>Silent clouds</i> avaa kuuntelutuokion kertomalla kuulijalle, millaisella matkalle ollaan lähdössä. Luvassa on tunnelmointia raikkaan haikeasti soivan laulun ja selkeiden taustojen siivittämänä. Miellyttävän pehmeää, äänien harmoniaa.<br />
<br />
Kokonaisuus on hyvin yhtenäinen ja biisit kertovat kukin oman tarinansa. Suosikiksini nousi <i>In between your eternity and mine</i>. Eteerisen kaunis biisi, ikuisuuksien välissä.<br />
<br />
Myös <i>Heart restartin</i> tarinassa on sellaista ajatusta, joka pakostakin pysäyttää kuulijan pohtimaan niitä elämän pieniä hetkiä, sydämen sykähdyksiä.<br />
<br />
Ainut, mihin olisin toivonut lisäkoukkua, yllätysmomenttia tai enemmän särmää olisi ollut<i> Darker shades</i>. Se olisi voinut olla levyn hyväntahtoinen "musta lammas", yllättäjä ja kaavan rikkoja. Nyt jää muiden biisien varjoon.<br />
<br />
<i>Harbor lights</i> on albumin viimeinen biisi, joka vei allekirjoittaneen saman tien yölliseen satamaan, tummana laineilevan veden äärelle sähkövalojen rikkoessa muuten yhtenäisen mustaa maisemaa. Jossain siellä sataman penkillä istuu kaksi ihmistä, joista toisella on kädessään kitara, ja kun heidän ohi on jo kävellyt, havahtuu heidän soittamiinsa ilmassa ja laineiden pinnalla väreileviin melodioihin.<br />
<br />
Biisit kuulostavat viimeiseen asti hiotuilta, ja myös sopivan ilmavilta, jotta tähän musiikkityyliin sopiva tunnelmoinnin ja hetkessä elämisen -fiilis säilyy. Yhtyeen musiikista tulee mieleen<i> Colbie Caillat</i>, mutta siinä missä kuvittelen Colbien laulamaan laulujaan savuisessa klubissa tai vaikkapa puiston hälinässä ihmisten pyöriessä ympärillä kukin suuntaansa, Birds of Passagen näen tunnelmoimassa korkealla syksyisellä kalliolla, jolloin sävelet lähtevät tuulen siivillä tavoittelemaan ulkona kulkevien ihmisten korvia. Molemmissa tilanteissa on kuulijan itsensä päätettävissä höristääkö korviaan musiikin taialle vai jatkaako päämäärätöntä matkaansa.<br />
<br />
Mielestäni vastavaa konseptia ei Suomen musiikkimarkkoinoilla ole (akustinen mies-nais-duo), joten voisin kuvitella, että tälle löytyisi tilausta ja kuulijoita. Ihmiset kaipaavat aina jotain uutta, mihin tarttua, ehkä tässä olisi tämän vuoden uusi juttu?<br />
<br />
<br />
<a href="http://birdsofpassageband.com/index.html">Yhtyeen kotisivut.</a><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/f2v64dYqYxs" width="560"></iframe>
Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-1550466955667818372014-11-03T20:11:00.000+02:002015-05-24T13:57:30.833+03:00Milla Rumi: Ilot, halut ja valheet (2014)<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVIvEEmDAe3xtkNmyo5p-1Hex69QJoLDMrSqniT2wGIolMc2ucymV7E2JbDZC-IrIEZieCYDuu7guRolYx9L-uGg_0ATx9MR5m2E2tsjPuF1zZT3it4_55vwS-vRrn2lUtFKtz-ticVUYs/s1600/milla-rumi-ilot-halut-valheet.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVIvEEmDAe3xtkNmyo5p-1Hex69QJoLDMrSqniT2wGIolMc2ucymV7E2JbDZC-IrIEZieCYDuu7guRolYx9L-uGg_0ATx9MR5m2E2tsjPuF1zZT3it4_55vwS-vRrn2lUtFKtz-ticVUYs/s1600/milla-rumi-ilot-halut-valheet.jpg" width="320" /></a><i>Milla Rumi-</i>niminen laulaja-lauluntekijä on hiljattain julkaissut <i>Ilot, halut ja valheet</i> -debyyttialbumin. Albumi on selkeä ja raikas kokonaisuus, jonka biisejä ei pysty pistämään mihinkään tiettyyn lokeroon eikä voi valita vain yhtä sanaa kuvaamaan kokonaisuutta. Biisit kuulostavat toisaalta hyvin simppeleiltä, mutta kun tarkkaan kuuntelee, huomaa, että taustoissa kuplii aivan oma maailmansa, joka kuitenkaan ei vie huomiota laulusta. Biiseistä löytyy monenlaista soitinta ja tuontanto on hyvällä tavalla hieman raa'an kuuloista. Näin albumista ei tule liian siloiteltua fiilistä, sillä se ei puolestaan sopisi laulajan äänen kanssa yksiin.</div>
<br />
Rumilla on persoonallinen ääni, joka taipuu niin herkempään kuin rouheampaankin tulkintaan, ja joka varmasti herättää mielipiteitä ja tunteita laidasta laitaan. Laulutavasta ja tekstien tyylistä tulee useammassakin biisissä mieleen Zen Café ja Samuli Putro. Samanlaista rytmikästä ja toetavaa tulkintaa arjen pienistä ja yksinkertaisista hetkistä, esimerkiksi <i>Luulaulu </i>voisi aivan hyvin kuulua Zen Cafén tuotantoon. Rumin teksteissä asiat kerrotaan juuri niin kuin ne tunnetaan ja nähdään, suoraan ja selkeillä sanoilla ilman kummempia kikkailuja. Tekstit kulkevat käsikkäin hänen laulutyyliinsä kanssa ja sopivat niin ikään ikäisensä laulajan suuhun.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
Albumia kuunnellessa oli hankala löytää sanoja, joilla voisi kuvailla lyhyesti ja tyhjentävästi, mistä tässä on kyse. Juuri, kun sain mieleeni sopivan lauseen, tuli seuraava biisi ja pyyhki edelliset ajatukset pois; ei albumia voinutkaan tiivistää mitenkään. Ilot, halut ja valheet on niin aamukasteen raikas, hämyisän tunnelmallinen, valkoiselle taulukankaalle heitelty räiskyvien värien iloinen sekamelska kuin myös taustamusiikkia, joka aamuyön tunteina kaikuu hiljaisilla asemalaitureilla. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kelpo debyytti, josta on hyvä ponnistaa eteenpäin. Albumi kuulostaa siltä, että tässä ilmoitellaan, että tulossa ollaan, jonka jälkeen mennään niin, että metsä rytisee. Musiikki on erittäin persoonallista ja potentiaalia löytyy vaikka naapurillekin jaettavaksi, joten uskaltaisinpa väittää, että Milla Rumilla on sopivasti rahkeita kasvaa vahvaksi tulkitsijaksi, josta kuullaan vielä jatkossakin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Näin sivuhuomiona täytyy vielä mainita, että<i> Sellainen on koti </i>-biisissä on aivan mielettömän veikeät taustat, <i>Luulaulussa </i>on helppo jammailla mukana ja <i>Maalarissa </i>Millan laulu soi todella kauniisti.</div>
<br />
Kuuntele: <i>Minulla on sateenvarjo, Luulaulu, Maalari, Sellainen on koti</i><br />
Skippaa: <i>Linnanmäen laitteeseen</i><br />
<i><br /></i>
<a href="https://www.facebook.com/MillaRumi"><b>Artistin Facebook-sivut</b></a><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/OQ6WfrMZrQQ?list=UU1lkIYFiDF_Q-MGbVX2rFcQ" width="560"></iframe>
<i><br /></i>
<i><br /></i>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-38565877850523809972014-10-08T13:03:00.004+03:002016-11-22T10:20:27.431+02:00Forwardman: Houses (2014)<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Bg7OgaTmWk9P3c_GILiNj20AmWkm-hrffi71-2ihWWvQj_PmOL7kAa1-SElkRbIWSJb1e9TdtlZcaOuMqWJPNLfqSomkxzbHcy5lTBo1C8m8NdNdgoMJx8pY__f-z2nLod6X3qQfftbH/s1600/forwardman-houses-single-2014.gif" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Bg7OgaTmWk9P3c_GILiNj20AmWkm-hrffi71-2ihWWvQj_PmOL7kAa1-SElkRbIWSJb1e9TdtlZcaOuMqWJPNLfqSomkxzbHcy5lTBo1C8m8NdNdgoMJx8pY__f-z2nLod6X3qQfftbH/s1600/forwardman-houses-single-2014.gif" width="320" /></a><i>Forwardman </i>on julkaissut jatkoa aiemmin tänä vuonna ilmestyneelle <i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=ewE1UiCxMpI">Twenty-six</a></i>-singlelleen ja lisävilkaisua loppuvuodesta julkaistavalle albumille <i>Houses</i>-sinkun muodossa. Kakkosbiisi on taustoiltaan ja laulultaan pehmeämpää kuin rouheampi Twenty-six. Nyt liikutaan kotoisimmissa ja rauhallisemmissa maisemissa niin biisin yleistunnelmassa kuin musiikkivideollakin. Tämä mielestäni kuulostaa siltä, että nyt kansainvälinen tunnelma on siiretty hetkeksi taustalle ja keskitytty siihen, mistä juuret ovat lähteneet ja mitä reittejä kulkeneet tässä metsien luvatussa maassa.<br />
Piano soi hyvin vahvana ja kauniina, joka mielestäni lisää kokonaisuuteen ilmavuutta ja johdattelee kuulijan hyvin musiikkivideossakin esiintyviin maisemiin: järven rannoille, tuulisille kallioille ja harmaiden sadepilvien alle.<br />
<br />
Parin minuutin jälkeen tuleva instrumentaaliosuus on vaikuttava ja mieleenjäävä hetki biisissä ja osoitus siitä, että tämä voisi toimia ilman lauluakin hienosti. Ja toisaalta osoittaa myös sen, että biisin sokeri on jätetty sinne pohjalle, kun ensimmäiset puolitoistaminuuttia antavat hieman odotuttaa avautumistaan eivätkä ehtineet lunastaa vielä niitä odotuksia, joita Twenty-six loi. Kun koko biisin on kuullut, ja pienet palaset ovat löytäneet paikkansa tässä palapelissa, voi kuulija tyytyväisenä huomata, että tätäkin biisiä kuuntelee mielellään.<br />
<br />
Täytyy vielä mainita, että erityisesti yksi lause jumittui päähäni pyörimään ja rupesin todella miettimään, millaisia elämän tapahtumia ja tunteita voikaan kätkeytyä tähän yhteen ajatukseen:<br />
"<i>And the people that I loved, became shadows in my mind."</i><br />
<br />
Mielenkiintoista.<br />
<br />
<br />
Artistin kotisivut löytyvät <b><a href="http://forwardman.weebly.com/">täältä</a>. </b><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/eu0UhjW2eNM" width="560"></iframe><br />
<br />
P.S. Spotifyn puolelta löytyy lisää Forwardmanin biisejä, joista esim. <i>Ring up the curtain</i> tuo allekirjoittaneelle ensimmäiseksi mieleen muutamat <i>Blurin </i>biisit.<br />
<br />
<br />Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-53263978789000382392014-09-03T16:17:00.002+03:002015-05-24T14:03:47.661+03:00Flannelmouth: Forgotten tapes (2014)<a href="http://www.flannelmouth.com/"><b><i>Flannelmouth</i> </b></a>on indieyhtye, joka on julkaissut elokuussa singlen <i>Forgotten tapes</i>. <br />
Ensi kuulemalta en avain tiennyt, mitä mieltä biisistä olisin. Näinpä kuuntelin sen muutaman kerran lisää, jolloin alkoi tuntua siltä, että pääsen hommaan sisään ja saan ajatuksesta paremmin kiinni. Biisin soidessa taustalla, siitä alkoi ensimmäiseksi henkiä kansainvälisyyden tunnelmaa ja brittiläiset sävytteet ovatkin helposti kuultavissa. Laulajalla on miellyttävä ääni ja biisi on kaihoisan raikas, jossa toisaalta on taustalla kuultavissa utuisessa Englannissa kivikaduilla sijaitsevien olutpubien tunnelmaa. Forgotten tapes ei välttämättä ensimmäisellä kerralla jää päähän pyörimään, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen tuntuu, että sitä ei saa sieltä ilveelläkään pois.<br />
<br />
Tykkään lisäksi siitä, että taustoissa soivat soittimet ovat selkeitä eivätkä sekotu yhdeksi puuromaiseksi massaksi, ja näin biisi saa ilmavuutta ja kuulostaa miellyttävältä. Kaiken kaikkiaan mielestäni hyvin korvaystävällinen biisi, joka herättää sopivasti mielenkiintoa jatkoa ajatellen.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/W1cWS93Y5Kg" width="560"></iframe><br />
<br />
P.S. Saatetekstissä biisistä sanotaan seuraavaa:<br />
<br />
<i>- Sanoitus lähti omakohtaisesta kokemuksesta, kun lapsuudenkodin huoneeni oli siivottu ja tyhjennetty. Hätäännyin hieman, kun mietin vanhojen c-kasettieni kohtaloa. Lopulta biisin teksti päätyi kertomaan ihmissuhteesta ja kaseteista tuli suhteen symboli. Kaikilla kasettiajan lapsilla on varmasti muistissa, miten jumiutuneita ja sotkuun menneitä kasetteja on fiksailtu ja nauhoja setvitty, avaa kappaleen syntyä yhtyeen kitaristi ja sanoittaja Ari Virtanen.</i><br />
<br />
Ja täytyy sanoa, että tunnelmaltaan on osuttu nappiin tässä biisissä, ja c-kasetti näin kasettiajan lapselle on tosiaankin harvinaisen osuva symboli ihmissuhteita mietittäessä.<br />
<br />
Yhtyeen <a href="https://www.facebook.com/flannelmouthband">Facebook-sivut</a>.<br />
<br />
<br />Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-20633160419898935872014-07-22T21:34:00.001+03:002018-09-03T19:43:06.666+03:00Bye Mandu: Southern girl (2014)<i>Bye Mandu </i>on helsinkiläinen indie rock -yhtye, joka on tehnyt<i> Southern girl</i> -biisin.<br />
Kappale kiskaisee mukaansa jo ensi tahdeilla. Tässä on hyvänmielen fiilistä, svengaavaa tempoa, hieno sovitus ja hyvin rakennettu kertosäe, joka jää helposti päähän soimaan. Huomasin jo muutaman kuuntelukerran jälkeen hyräileväni melodian mukana. Southern girl on tyylikäs biisi, joka on tuotettu huolella, ja johon on tehty tyylikäs musiikkivideo. Biisi (ja video) on selkeä, raikas ja voisin aivan hyvin kuvitella tämän valtaamassa radioaaltoja. Rehellistä musiikkia, joka pistää pakostakin jalan tapsuttamaan tahtia ja sormet tanssimaan vaikkapa auton ratilla. On muuten sellainen biisi, joka kerta kaikkiaan on pakko pyöräyttää pari kertaa alusta ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Mitäpä tähän oikeastaan muuta lisäämään? Puhukoon musiikki puolestaan, sillä vaikutuksen tämä totisesti teki.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEcmHhYUCbmzfAWhyphenhyphennUfm0xFK52v3abejspG4IJkWE4xxPCHd61ee1lpqEy2geE5cx0HMSnfvHHumcjKes6kKa-ItaOY6mve0QWECJtAjDNaTZF8u3IYe4KbQZsZrsP2iGEFtgd1Bseo2V/s1600/byemandu_10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="379" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEcmHhYUCbmzfAWhyphenhyphennUfm0xFK52v3abejspG4IJkWE4xxPCHd61ee1lpqEy2geE5cx0HMSnfvHHumcjKes6kKa-ItaOY6mve0QWECJtAjDNaTZF8u3IYe4KbQZsZrsP2iGEFtgd1Bseo2V/s1600/byemandu_10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Yhtye löytyy totta kai myös <a href="https://www.facebook.com/ByeMandu">Facebookista</a>.<br />
<br />
P.S. <a href="http://byemandu.bandcamp.com/">Bandcamp-sivuilta</a> löytyy muutama biisi lisää. Oli pakko kuunnella nekin tämän innoittamana ja biisit soljuvat korviin oikein mukavasti. Tykästyin heti myös <i>Slip away</i> -kipaleeseen. Tunnelmasta täytyy antaa täysi kymppi! Kannattaa pistää tämän yhtyeen nimi muistiin, sillä tästä varmasti kuullaan vielä, koska potentiaalia löytyy vaikka naapurillekin jaettavaksi.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/fnjqYrWVXoo" width="560"></iframe><br />
<br />Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-59285129617420367252014-07-21T21:23:00.001+03:002015-05-24T13:57:48.074+03:00Dancing Deadlips:Song of the flight (2014)<i>Dancing Deadlips</i> is an artist from Poland and has released an album called <i>Song of the flight</i>. Album is an experimental mix of different elements, for example dark ambient music, punk and avant-garde metal. This album is not about strong melodies, it's about strong atmospheres and dark feelings. The music is breaking the boundaries and offers you something you'd never guessed it's coming.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtWp-e8DwS90QK8XvzkWZpixYVLKzfdQSLBk3TcvUfNHV8g9l0b63VOkSc8_i7X925JKui6ti9zC2vQTqEYoiNg0HnrOXkqWqtfHknBHR2m9WXjdugFTBEXAwN69SVdxaP1-j2nbVkZnzG/s1600/dancingdeadlips.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtWp-e8DwS90QK8XvzkWZpixYVLKzfdQSLBk3TcvUfNHV8g9l0b63VOkSc8_i7X925JKui6ti9zC2vQTqEYoiNg0HnrOXkqWqtfHknBHR2m9WXjdugFTBEXAwN69SVdxaP1-j2nbVkZnzG/s1600/dancingdeadlips.jpg" width="320" /></a></div>
This sort of music needs to be listened in the night or just before dawn. But a the very moment sun rises, this music hides somewhere, where it can crawl back again later.<br />
<br />
<i>Prologue</i> is an introduction to what is ahead, although there are still some surprises coming in the other songs. This piece is like from horror movie: it haunts your ears, it knocks heavily to your door and creates deep, mystical fog around you.<br />
<br />
<i>Song of the flight</i> brings up some catchy guitars, which I really like. (I do like guitars a lot in any music.) The sounds of water and wind "softens" the feeling in this song, which still remains sort of hopeless and gives the feeling that the person in this song is lingering and wondering somewhere out there. At the same time you feel like your whispers and hopes are disappearing to the universe. "<i>Do I have to live?</i>"<br />
<br />
<i>Tribute to the author </i>comes after the <i>Epilogue</i>, so it is the last song in this album. And in its unique way this song sums up the album. There is something new and at the same time there is something that refers to what you have heard before. This is slow, longing, hopeless, near the end, yet still the beginning waits around the corner, behind the darkest forest or in the middle of a graveyard. Somewhere where you can almost see it, but not really.<br />
<br />
I feel like to listen to this you need to be in a certain mood. For me this is music you listen to when you're alone and maybe don't even want to hear your thoughts. I could hear one of these song played at room, which is fulled with people, who are into art, music, poetry and that kinda things. And those artists are really feeling the pain, when they don't know what to create next. And there they are sitting those blank canvasses in front of them, swaying and feeling the music and just painting with their eyes closed.<br />
<br />
For me this is very visual music. As you may have noticed it created a lot of images in my mind and I just followed their lead. This music is not easy to approach, but I feel like if you give it a chance, there might be moments that will surprise you.<br />
<br />
You can find this album <a href="https://dancingdeadlips.bandcamp.com/album/song-of-the-flight">here </a>and Facebook page <a href="https://www.facebook.com/dancingdeadlips">here</a>.<br />
<br />
*<br />
<br />
<i>Dancing deadlips</i> on puolalainen artisti, joka on julkaissut <i>Song of the flight</i> -nimisen albumin. Kyseessä on sekoitus erilaisia elementtejä: punkkia, mustanpuhuvaa vaihtoehtomusiikkia ja avantgardemetallia. Albumi ei niinkään keskity vahvoihin melodioihin vaan pääasiana tässä on suuret (ahdistavatkin) tunnelmat ja tunnetilat. Tämä musiikki rikkoo totuttuja kaavoja ja tarjoilee kuultavaksi mitä erikoisempia yhdistelmiä. Korvalle on paljon hommia tämän albumin parissa. Tämä musiikki kuuluu sille osastolle, jota kuunnellaan yön pimeimpinä hetkinä. Ja juuri, kun auringonsäteet kurkistavat horisontin takaa, tämä tummanpuhuva musiikki livahtaa piiloon ja palaa takaisin vasta yön pimeydessä.<br />
<br />
<i>Prologue</i> antaa pientä ensimakua tulevasta, mutta ei kuitenkaan paljasta liikaa. Mielestäni tämä biisi on kuin suoraan kauhuelokuvasta: se kummittelee korvakäytävissäsi, koputtaa karmivasti ovellesi ja luo hämärän mystisyyden usvan ympärillesi.<br />
<br />
<i>Song of the flight</i> -biisissä soivat hienosti kitarat, jotka erityisesti jäävät mieleen. Veden ja tuulen äänet luovat pehmeämpää tunnelmaa, vaikka silti kuulijalle jää olo, että tilanne on toivoton ja laulun henkilö kaipaa tuskallisesti jotakin sanomatonta ja vaeltelee ympäriinsä oman mielensä sopukoissa. Biisistä jää fiilis, että toiveet ja hiljaa laulutut kuiskaukset vain katoavat jonnekin kuin niitä ei olisi koskaan lausuttu.<br />
<br />
<i>Tribute to the author </i>päättää tämän musiikillisen matkan. Omalaatuinen biisi sekä tuo edelleen jotain uutta kuulijan korville että viittaa myös aiemmin kuultuun. Hieno yhteenveto, jos nyt näin voisi asian ilmaista. Biisi on hidas, kaipaava, epätoivoinen ja lähellä loppua. Silti minulle tulee tästä ajatus, että se alkukin on tuolla jossain: kulman takana, tummien ja synkkien puiden peitossa tai hautausmaalla kivien välissä, piilossa katseilta.<br />
<br />
Albumia kuunnellakseen täytyy olla tietynlaisessa mielentilassa. Mielestäni parhaimmillaan tämä olisi yksin kuunneltuna ja ehkä jopa niin, ettet halua kuulla edes omia ajatuksiasi. Voisin kuvitella, että tällainen musiikki soisi huoneessa, joka on täynnä synkemmän puoleisia taiteilijoita (runoilijoita, maalareita, muusikkoja), joilla luomisen tuska on käsin kosketeltavaa ja inspiraatio ollut pidempään kateissa. Tätä kuunnellessaan he sulkevat silmänsä, huojuvat tuoleillaan ja iskevät kukin siveltimen tyhjälle kankaalle ja alkavat maalata.<br />
<br />
Itselleni tämä on hyvin visuaalista musiikkia. Kuten ehkä saattoi huomata, niin nämä biisit loivat pääasiassa vahvoja mielikuvia, joiden mukana elin biisit läpi. Koen, ettei tämäntyyppinen musiikillinen sekoitus ole erityisen helposti lähestyttävää, mutta jälleen kerran kaikelle kannattaa antaa mahdollisuus ja ehkä sieltä jostain välistä löytää jonkin kohdan tai elementin, joka yllättää.<br />
<br />
Albumin löydät <a href="https://dancingdeadlips.bandcamp.com/album/song-of-the-flight">täältä </a>ja Facebook-sivut <a href="https://www.facebook.com/dancingdeadlips">täältä</a>.Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-19516281052553860912014-07-11T23:00:00.002+03:002015-05-24T13:58:06.032+03:00Riʞky: Dissolution (2014)<i>Rikky(Riʞky) </i>-niminen artisti on julkaissut <i>Dissolution</i>-albumin verran materiaalia. Kyseessä on mielenkiintoinen sekoitus vaihtoehtoista rokkia ja akustista tunnelmointia. Tykään myös siitä ideasta, että albumilla on käytetty mm. selloa. Luo omanlaisensa leiman ja tunnelman kokonaisuudelle.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXrYbrSVGkwK2Y3YSsIu_n1sZhHoCrAicxUjSCD7pchZu-g8WPU0pqH5wIndgJZbmIQpV2th3S9ZR6g0_y3zw6HLZcyf0CtF4VEp-9_TD5-YPacbwAjF7geiNNYxu7fcrHPKz-Epl0omPq/s1600/rikky-dissolution.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXrYbrSVGkwK2Y3YSsIu_n1sZhHoCrAicxUjSCD7pchZu-g8WPU0pqH5wIndgJZbmIQpV2th3S9ZR6g0_y3zw6HLZcyf0CtF4VEp-9_TD5-YPacbwAjF7geiNNYxu7fcrHPKz-Epl0omPq/s1600/rikky-dissolution.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Levyn aloittaa <i>Dead Flower</i> -biisi, joka johdattelee jo ensisekunneista levyn maailmaan. Luvassa on tummanpuhuvaa tunnelmointia, menetettyä uskoa ihmisiin ja kylmyyttä, joka on naamioitunut lämmöksi.<br />
<br />
Ensimmäisellä kuuntelukerralla mieleeni jäivät parhaiten levyn päättävä <i>Warmth </i>sekä <i>Happy</i> ja <i>Mo(u)rning.</i> Jokaisen kohdalla nimi ei kerrp suoraan sitä, mitä itse biisi tarjoilee. Erityisesti Warmth on mielestäni erittäin mielenkiintoinen instrumentaali. Sitä kuunnellessa tulee fiilis, että kylmyys hallitsee tätä maailmaa, mutta lämpö yrittää työntää auringonsäteitään tuon julman, kylmän muurin läpi. Etenkin biisin alkupuolella lämpö on voimissaan ja on ehkä juuri haastanut kylmyyden kaksintaistoon, mutta aivan biisin viime sekunneilla kylmyys lyö kilpailijansa ja jatkaa voittokulkuaan. Omaan korvaani tässä on albumin vahvin, persoonallisin ja sellainen biisi, joka on aivan pakko kuunnella monta kertaa uudestaan.<br />
<br />
<i>Happy </i>johdattelee maailmaan, jossa voi kuvitella, miten laulun kertoja selittelee "<i>lalalaa I'm so happy</i>", vaikka todellisuudessa tunteet ovat kaikkea muuta. Tekisi mieli huutaa ja vaipua itsesääliin. Plussana sello, joka antaa biisille hitusen hämäävää keveyttä, mutta samalla pitää huolen siitä, että taustalla elävä tuska kuplii edelleen pinnan alla. Biisissä esiintyvät ristiriidat tekevät siitä mielenkiintoisen.<br />
<br />
<i>Rooming</i>-biisin kertosäkeen sanat ovat sellaiset, jotka pistävät ajatukset juoksemaan kuulijan päässä ja jotka eivät vaadi selittelyjä osakseen. Hienoa.<br />
<br />
Ainut biisi, joka albumilta jää etäiseksi, on <i>Zebra</i>. Kuuntelin sitä useamman kerran peräkkäin, mutta en saanut muodostettua biisistä minkäänlaista mielikuvaa.<br />
Muuten, vaikken vaihtoehtoisen musiikin suurkuluttaja olekaan, albumi yllätti positiivisesti. Sävellykset ja instrumentaalibiisit ovat ehdottomasti levyn vahvuus.<br />
<br />
Ehkä omat kuuntelutottumukseni vaikuttavat siihen, mutta mielestäni tämäntyyppinen musiikki ei käy illanvieton taustamusiikiksi. Tarkennetaan siis, että ei ainakaan illanvieton puheensorinan taustalle. Parhaiten voisin kuvitella tämän albumin soimassa pimeässä huoneessa, jossa palaa yhdessä nurkassa yksi heikkovaloinen lamppu ja huoneessa olijat istuvat kukin paikallaan juomalasi kädessään hiljaa musiikkia kuunnellen. Ehkä on tultu juuri baarista ja otetaan vielä yksi tasoittava ja pohditaan syntyjä syviä. Ja ehkä jossain vaiheessa uskotaan siihen, että tulevaisuus voi tuoda mukanaan jotain erilaista.<br />
<br />
Suosittelen kuuntelemaan tämän albumin läpi mieli avoimena. Vaikkei koko albumi kolahtaisikaan, joukosta varmasti löytyy ainakin yksi tai useampi sellainen biisi, joka vaatii toista kuuntelukertaa ja pakottaa keskittymään kuuntelemaan biisin rakennetta ja tunnelmaa. Ja jos on vaikea miettiä mistä aloittaa, niin suosittelen aloittamaan albumin lopusta, eli Warmth-biisistä.<br />
<br />
*<br />
<br />
And then pretty much the same in English too.<br />
<br />
An artist named <i>Rikky </i>has released an album called <i>Dissolution</i>. It's an interesting mix of alternative rock with acoustic touch and even some echoes of industrial music. I like the fact that you can hear cello and violin in this album. It adds a more unique feel to the whole album.<br />
<br />
<i>Dead Flower</i> is the first track on this album and I feel that it does its job perfectly. It sets the mood for what is coming: dark atmosphere, one sort of depression, the lost faith in humankind and coldness, which has disguised itself as warmth.<br />
<br />
When I first heard this album, there were three tracks that really impressed me and got stuck in my head. <i>Warmth, Happy</i> and <i>Mo(u)rning</i>. The names of the songs won't tell you the whole truth of what is coming, and I like that. Specially Warmth impressed me the most. It makes me feel like the coldness has taken over the world, and warmth is struggling when trying to break some sunbeams through the ice-cold walls. At the beginning of the song I feel like the warmth has more power and chance to fight, but in the last few seconds you can hear that the coldness won and is still ruling the world. I feel like this is the most powerful, interesting and addicting song of them all. When you hear it the first time, it makes you want hear it again and again.<br />
<br />
Happy is not that happy song. At least I get the feeling that the person in this song is just saying he is happy, but what he really wants to do, is scream and feel sorry for himself. Specially here the cello is making the background sound sort of lighter, but at the same time you still know and feel that the real pain is always there. And that is what highlights the contraries in this song.<br />
<br />
Listen to <i>Rooming's </i>chorus' lyrics carefully. I find them very interesting and don't want to say too much about them, so I won't spoil the feeling. Just listen to it and you will know.<br />
<br />
The only song I don't get at all, is Zebra. Usually I get strong "music videos" playing in my head, when I hear an interesting song. Sadly this song did nothing for me.<br />
<br />
I liked this musical journey and specially loved the instrumental songs, which I feel are the strongest ones in this album.<br />
I feel that this music would be at its best, when listening to at a dark (living) room, one fading light at some corner and people just holding their last drinks of the day, while listening to music and staring in to the darkness. And thinking the life that they have lived and possibly at some point of the night thinking about the future too.<br />
<br />
Even if you feel like this type of music is not "your thing", I really recommend to listen to this album through. I bet there is at least one song (or maybe more?) that will get to you and make you want to listen it again. And again. And if you don't know where to start, I'll give you a hint: Warmth.<br />
<br />
<br />
Here is the link to this album: <a href="http://rikky.bandcamp.com/">http://rikky.bandcamp.com/</a> and the <a href="http://www.facebook.com/rikkymusic">Facebook page.</a>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-87402409393512085722014-05-10T20:22:00.003+03:002016-11-22T10:17:30.426+02:00Forwardman: Twenty-six (2014)Kun kuuntelin <i>Forwardmanin Twenty-six</i> -biisiä ensimmäistä kertaa, ajattelin, että tämän on takuulla tehnyt ja esittää ulkomaalainen, ehkä englantilainen. Kyse ei niinkään ollut tavasta, miten laulaja laulaa vaan biisin yleisvaikutelmasta. Omiin korviini tämä huokui heti kansainvälistä henkeä ja vaikutelmaa tuki kappaleeseen tehty musiikkivideo.<br />
<br />
Vaikkei biisi ensimmäisellä tai toisella kuuntelukerralla jää mieleen pyörimään, on siinä kuitenkin sopivasti koukkua, joka herättää kiinnostusta niin, että biisi ei unohdu vaan tulee halu kuunnella sitä vielä uudestaan. Lisäksi allekirjoittanut koukuttautui etenkin tuohon kitaraan.<br />
<br />
Videoon ei ensimmäisellä kerralla kiinnittänyt huomiota vaan varsinainen kappale varasti huomion. Kun sitten keskityin enemmän itse musiikkivideoon, niin se sopii tämäntyyppiseen musiikkiin kuin nyrkki silmään. Video tukee biisin tarinaa omalla tavallaan, mutta omat videoni muodostuivat ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen toisenlaisiksi. Ensimmäiseksi allekirjoittaneelle syntyi ajatus, että Twenty-six soi kaupunkien kivisillä kaduilla rakennusten välissä ja uteliaimmilta katseilta piilossa. Siellä kaupungin muiden äänien seassa, leijaillen savupilvenä talojen kulmien taakse, niin että sävelet voivat kuulla parhaiten vain ne, jotka poikkeavat pääkadulta sivukaduille ja jättävät hetkeksi taakse nuo perinteiset ja tavanomaiset kadut, joita yleensä kulkevat.<br />
<br />
Kuuntelen tämän tyylilajin musiikkia hieman harvemmin, joten sekin saattaa vaikuttaa siihen, että tämä kuulostaa mukavan erilaiselta ja herättää mielenkiintoa siihen, millaista materiaalia itse albumi pitää sisällään. Pidän hyvänä puolena sitä, että tässä on kansainvälistä tunnelmaa, sillä sekin kertoo siitä, että musiikin tekoon on käytetty ajatusta eikä räpelletty vain dollarinkuvat silmissä. Mielestäni tämän kappaleen kohdalla ei kannata ensikuuleman perusteella tehdä lopullisia tuomioita vaan kuunnella muutama kerta lisää, ja sitten päättää, lähteekö tämän junan matkaan vai ei.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/ewE1UiCxMpI" width="560"></iframe><br />
<br />
<a href="http://forwardman.weebly.com/">http://forwardman.weebly.com/</a>Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9181793424799489424.post-14162871136943165702013-12-03T19:29:00.001+02:002016-10-07T11:18:48.015+03:00Musiikkiaiheisia sitaattejaTässäpä muutamia osuvia musiikkiaiheisia sitaatteja, joita löytyy eri puolilta nettiä.<br />
<br />
<span class="maintext"><i><span class="firstword">"That</span> annoying moment, when the song you hate is stuck in your head."<br /><br />"<span class="maintext"><span class="firstword">I</span> restart the whole song, when I miss my favorite part."</span></i></span><br />
<span class="maintext"><span class="maintext"><span class="maintext"><i><span class="firstword">"Sometimes,</span> it's not the song that makes you emotional, it's the people and things that come to your mind when you hear it."</i></span></span></span><br />
<br />
<br />
<i>“Without music, life would be a mistake.” -Nietzchse</i><br />
<i>“One good thing about music, when it hits you, you feel no pain.” -Bob Marley<br /><br />“Music expresses that which cannot be put into words and that<br />which cannot remain silent” -Victor Hugo</i><br />
<i>“People haven't always been there for me but music always has.” -Taylor Swift</i><br />
<i>“Music gives a soul to the universe, wings to the mind, flight to the imagination<br />and life to</i> <i>everything.” -Platon</i><br />
<i><br /></i>
<i>“Without music to decorate it, time is just a bunch of boring production deadlines or dates by which bills must be paid.” -Frank Zappa</i><br />
<i><br /></i>
<i>“I've always thought people would find a lot more pleasure in their routines if they burst into song at significant moments.” -J. Barrowman</i><br />
<i><br /></i>
<i>“I only sing in the shower. I would join a choir, but I don’t think my bathtub can hold that many people. ” -Jarod Kinz</i><br />
<br />
<i>“I love the relationship that anyone has with music ... because there's something in us that is beyond the reach of words, something that eludes and defies our best attempts to spit it out. ... It's the best part of us probably ...” -Nick Hornby</i><br />
<i><br /></i>
Tuossa alkuun muutamia. Kunhan hyviä osuu taas eteeni, niin palaan aiheeseen uudestaan. Mulle saa toki myös ehdotella hyviä sitaatteja/sivustoja, jos tulee jotain mieleen.<br />
<div>
<i><br /></i></div>
Syringahttp://www.blogger.com/profile/03171103666115360163noreply@blogger.com0