maanantai 31. joulukuuta 2018

Vesala: Mul ei oo lapsuudensankarii (2018)

Vesalan tuorein biisi kantaa nimeä Mul ei oo lapsuudensankarii, joka on tuttuun tapaan artistin itsensä sanoittama. Sävellyksessä ja tuotannossa Vesalan kaverina on ollut Eppu Kosonen.

Paula Vesala on aina ollut persoonallinen ja erilainen artisti, koska hänen tekstinsä eivät ole kerralta pureskeltuja ja hän uskaltaa kokeilla uusia asioita, ja luonnollisesti hänellä on upea ääni. Debyyttialbumin Rakkaus ja maailmanloppu oli mielenkiintoinen ja täysin uudenkuuloinen biisi, joka onkin yksi suosikeistani tuolta levyltä. Monta nimee edeltävänä sinkkuna oli elektronisempaa linjaa kuin aiempi materiaali, joten ajattelin, että Mul ei oo lapsuudensankarii jatkanee samaa linjaa. Tavallaan jatkaakin, mutta ei silti ole verrattavissa aiempiin artistin biiseihin. Tai oikeastaan mihinkään toiseen biisin. Sanat kappaleeseen julkaistiin Vesalan Facebook-sivuilla ennen sinkun julkaisua ja sanoja lukiessani jo mietin, että millaiselta voikaan kuulostaa laulu, jonka sanoitus ei rakenteeltaan vastaa sitä perinteistä biisirakennetta, eli jotakuinkin ABABCB -tyylistä järjestystä. Olin varma, että jotain ennenkuulematonta voisi olla luvassa.

Tästä sinkusta on turha kuvitella saavansa ensimmäisellä tai edes toisellakaan kuuntelukerralla kaikkea sitä irti, mitä se tarjoaa ja pitää sisällään. Olen kuunnellut biisin useamman kerran enkä vieläkään halua sanoa, että olen sisäistänyt kokonaisuuden täysin. Ja se juuri on Vesalan tuotoksissa parasta. Biisit eivät ole mitään yhden kerran sisään-ulos-kamaa vaan ne vaativat kuulijalta keskittymistä ja kärsivällisyyttä, ja halua palata biisin pariin uudestaan. Tämän päivän kiireisessä ja kertakäyttöisessä kulttuurissa se on mielestäni vain hieno asia.

Pop-biiseissä harvemmin on n. minuutin pituista introa ennen kuin laulaja päästetään ääneen, mutta tässä on, ja kyseinen alkuinstrumentaali tuo minulle mieleen vanhalta vinyyliltä (tai kaitafilmiltä) digitaaliseen muotoon siirretyn, hieman vioittuneen ääniraidan, jota on sitten nykytekniikalla käsitelty uuteen muotoon ja luotu siihen futuristia värähtelyitä, jotta se kuulostaisi tältä päivältä ja huomiselta. Vähän kuin noustaisiin veden alta pintaan. Tai biisin tunnelmaa ajatellen ehkä enemmänkin pysytään siellä veden alla katsellen pintaa kohti, kun miettii vetääkö seuraava hengenveto pinnan alla vai päällä.

Biisi alkaa karulla toteamuksella, miten laulun kertoja ei kelvannut isäpuolelleen ja miten lapsuus ei aina ole auvoista muutoinkaan. Tulkinta on selkeää, pelkistettyä ja riipaisevan realistista, joka luo todeksi sen painajaisen, josta lapsi tai nuori toivoisi heräävänsä, mutta saa toistuvasti huomata sen olevan elämää, josta ei voi nipistyksen avulla siirtyä parempaan maailmaan. Kipeä kasvutarina, jossa tulevaisuudennäkymänä ajatus, että jatkakaa jossakin, kun mä kuolen. Mitä enemmän biisiä kuuntelee, sitä synkempiin mielensopukoihin se saa kuulijan menemään ja omalla kiehtovalla tavallaan nuo synkät vedet imaisevat mukaansa.

En yleensä pidä näin elektronispainotteisesta musiikista, mutta tuntuu, että Vesala ei voi tehdä mitään väärin vaan hän onnistuu saamaan minutkin rakastumaan tähän outoon biisikokonaisuuteen. Mul ei oo lapsuudensankarii on karun koskettava ja upea teos. Se on jotain täysin uutta ja rohkeaa, jollaista ei kovin moni tämänpäivän artisti varmasti uskaltaisi (tai osaisi) tehdä. Vaatii ihailtavaa uskallusta pläjäyttää ilmoille yli kuuden minuutin biisi, jossa ei ole perinteisesti tarttuvaa kertosäettä ja huttuista sanoitusta. Ja juurikin sanoituspuolessa on monia loistavia yksittäisiä oivalluksia, jotka yhteennivottuna puolestaan luovat unohtumattoman tarinan, josta mielellään kuulisi vielä lisää. Toisaalta, kun tekstiin pääsee kunnolla uppoutumaan, on se niin lähelle tulevaa ja sielua repivää, että pohtii samalla, pystyykö tätä kuuntelemaan uudestaan. Mutta juuri siitä syystä, miksi kappaleen jättäisi kuuntelematta, on se kuunneltava uudestaan.


"Sit ku ei kestä todellisuutta
nukahdan vaatekaappiin
Oon siel keksimäs maailmaa uutta
sielt herään aamul ääniin"

"Mä oon uskonu Jumalaan
ja pannu mun serkkuu
Molempien kaa sovittiin
et tää tästä tuskin jatkuu"


sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Last.fm:n (ja Spotifyn) musiikkiyhteenveto vuodesta 2018

Olen edelleen vähän jumissa blogin kanssa, mutta ajattelin tämän yhteenvedon kuitenkin kirjoitella. Jos ei muuten, niin vertailun vuoksi ensi vuotta ajatellen.

Spotifyn vuoden 2018 yhteenveto kuunteluhistoriasta on täällä taas. Löytyy osoitteesta https://spotifywrapped.com, jos toimii. Minulla ei kyseinen sivu auennut tietokoneella Firefoxilla eikä Chromella (ei edes private-ikkunassa) vaan lopulta kännykän kautta sain sivuston auki. Samaa ongelmaa näkyy olleen jonkin verran muillakin, joten tästä ensimmäinen miinus Spotifylle.
Muitakin miinuksia on toki jaossa.

Kuten viime vuoden karsittujen tilastojen myötä epäilin, niin vuoden 2018 yhteenveto on vielä huonompi kuin edeltäjänsä eikä edes paikkansapitävä, kun tekee vertailuja Last.fm-sivuston tarjoamaan dataan.

Ihan kiva uudistus viime vuoteen verrattuna oli se, että nyt sain tietää, että tänä vuonna ensimmäinen kuuntelemani biisi on ollut Solid Basen Mirror mirror, eli ysärillä on aloitettu. Ja ensimmäinen löytämäni artisti on ollut Gabry Ponte, eli Eiffel 65, jonka biisi mm. Blue on eli ysäriä sekin.




Toinen uusi juttu tänä vuonna on se, että nyt saamme tietää, mikä horoskooppimerkki on ollut eniten edustettuna omassa kuunteluhistoriassa. Minulle sattui jousimies, ja nähtävästi Christina Aguilera ja Britney Spears ovat jousimiehiä. Muita ei kerrottu, pitäisi vissiinkin itse googlettaa, jos kiinnostaisi. Vaikka tykkäänkin listoista ja turhista yksityiskohdista, niin täytyy sanoa, että tämä sai haukottelemaan. Eikö oikeasti mitään parempaa kriteeriä löytynyt tilalle? Enkä oikein jaksa nähdä tätä mitenkään hauskana lisänä, koska saatava data on muutoin kovin suppeaa. Minulle jää tästä sellainen fiilis, että kovasti yritetään uusiutua ja olla yllättäviä, mutta mielenkiintoisemman datan kustannuksella. Edelleen ottaisin mielummin takaisin ne kuunnelluimmat albumit kuin horoskoopit.

Spotify tarjoaa seuraavaksi iältään vanhimman biisin, jota olen kuunnellut. Tai siis ilmeisesti yhden esimerkin eikä kai oikeasti sitä kuunnelluinta. Omassa listassani kyseinen biisi on Ray Charlesin vuoden 1957 biisi I got a woman. Olisihan se ollut ihan kiva tässäkin tietää, että kuinka monta kertaa biisiä olen kuunnellut.



Tänä vuonna ainakin minulla näkyi myös, että olen kuunnellut podcasteja Spotifyn kautta. Suosituin on ollut We hate movies.

Tänä vuonna olen kuunnellut musiikkia Spotifyn kautta 30 418 minuuttia (~507 tuntia), kun viime vuonna tunteja oli n. 705. Olen toki kuunnellut aika paljon muutakin kautta, mutta olen tänä vuonna myös viettänyt aika paljon hiljaisiakin päiviä.



Mennäänpä seuraavaksi varsinaisiin listoihin. :)

Spotifyn mukaan kuunnelluimmat artistit ovat olleet seuraavat:
Rammstein
Jenni Vartiainen
Nylon Beat
Christina Aguilera
ABBA

Kun hypätään Last.fm:n tilaistoihin, niin lista näyttääkin tältä:
Jenni Vartiainen (739 kuuntelukertaa)
Rammstein (635)
Christina Aguilera (554)
Nylon Beat (485)
Home Free (376)

ABBA (352)
Leevi and the leavings (344)
Justin Timberlake (238)
Michael Jackson (227)
Nightwish (219)

Olisi mielenkiintoista tietää, mistä listojen välinen ero johtuu, koska kaiken järjen mukaan järjestys pitäisi olla sama. Koska seuraan Last.fm:n tilastoja pitkin vuotta, niin pidän sen tarjoamaa tilastoa luotettavampana. Olen tänä vuonna kuunnellut Jenni Vartiaista nähtävästi melkein tuplasti enemmän kuin viime vuonna, mielenkiintoista. Kuuntelukertojen kärjessä ei kuitenkaan paistattele uusin albumi vaan olen pikemminkin palannut vanhemman materiaalin pariin enemmän kuin aiemmin.
 

Nylon Beat nousi listalle comeback-keikkojen innoittamana, koska kuuntelin nostalgiahöyryissäni heidän musiikkiaan pitkin kevättä ja kesälläkin todella paljon. Onpa tässä syksynkin mittaan tullut joitakin päiviä, kun on tehnyt mieli kuunnella muutamia yhtyeen biisejä, mutta tällä kertaa kesän keikkojen muistoja fiilistellessä.



Home Free -country-yhtyeen löysin muistaakseni alkuvuodesta ja olenkin ihastunut heidän äänimaailmaansa täysin, ja se näkyy merkittävästi myös tilastoissa. Kaiken tanssimusiikin, hevimätön ja listajumputuksen ohella on mukava kuunnella harmonista acappella-laulantaakin välillä.

Vaikka Rammstein onkin hyvin lähellä Vartiaisen lukemia, niin tällä kertaa heltisi "vain" kakkossija. Pakko sanoa, että olin kyllä yllättynyt, että jokin artisti pystyy ajamaan Rammsteinin ohi. No, katsotaan kuinka tilanne taas muuttuu ensi vuoden Tampereen keikan myötä.

Vuonna 2017 artistien TOP-lista näytti tältä:
1. Rammstein (soittokertoja 943)
2. Nightwish (631)
3. ABBA (550)
4. Jenni Vartiainen (380)
5. Agnetha Fältskog (363)
6. Leevi and the Leavings (327)
7. Michael Jackson (274)
8. Jarkko Ahola(264)
9. Vesala (268)
10. Christina Aguilera (243)



 
Seuraavaksi kuunnelluimmat biisit vuonna 2018.

Vähän menee tässä kohdin luotto Spotifyn tilastoihin, koska listat eroavat aika paljon toisistaan.

Spotifyn TOP 5
Vesala: Nyt on lähtö
Justin Timberlake: Filthy
Lindemann: G-spot Michael
Christina Aguilera: Twice
Christina Aguilera: Right moves

Last.fm:n TOP 10
Justin Timberlake: Filty (53 soittokertaa)
Vesala: Nyt  on lähtö (45)
Christina Aguilera: Twice (34)
Robin Thicke: Blurred lines (33)
Pitbull: I know you want me (30)

Lindemann: G-spot Michael (29)
Jenni Vartiainen: Turvasana (26)
Vesala: Älä droppaa mun tunnelmaa (25)
Christina Aguilera: Right moves (24)
SAARA: Temple (23)


Vertailun vuoksi viime vuoden viisi soitetuinta olivat:
1. Jenni Vartiainen: Turvasana (75 soittokertaa)
2. Lindemann: G-Spot Michael (58)
3. Robin Thicke: Blurred lines (52)
4. Vesala: Muitaki ihmisii (46)
5. Jonna Geagea: Pumppaa (40)



Albumien parissa on tapahtunut hämmentäviä muutoksia viime vuoteen verrattuna. Nimittäin vuonna 2017 kymmenen parhaan joukossa oli viisi Rammstein-albumia, niin nyt niitä ei ole yhtään. Hyvin hämmentävää ajatella, että olen todella kuunnellut Rammsteinia niin paljon vähemmän verrattuna muihin artisteihin, että yhtye ei päässyt listalle ollenkaan. En ehkä toivu tästä järkytyksestä ihan heti. Heh. Jenni Vartiainen on tosiaankin tänä vuonna selättänyt Lindemannin porukoineen, koska häneltä puolestaan on kolme albumia kärkikahinoissa. Tietysti on hauskaa, että kuuntelutavat eivät ole vuodesta toiseen samat ja siksi onkin hauska verrata näitä listoja vuosittain toisiinsa. Ja jos ei muuten, niin itselleen saa ainakin paljon ajateltavaa, että jaahas, näin tänä vuonna, missähän ollaan vuoden päästä.

Top-albumit (Last.fm)
Jenni Vartiainen: Terra (178 soittokertaa)
Justin Timberlake: Man of the woods (167)
Jarkko Ahola: Mä tuun sun luo (196)
Home Free: Timeless(146)
Christina Aguilera: Liberation (131)
Home Free: Country evolution(126)
Jenni Vartiainen: Seili (125)
Jenni Vartiainen: Ihmisten edessä (119)
Kuulas: Kuupuutarha (114)
W.A.S.P: The Crimson Idol (111)


TOP-albumit vuonna 2017
1. Jarkko Ahola: Romanssi (229 soittokertaa)
2. Rammstein: Liebe is für alle da (176)
3. Vesala: Vesala (144)
4. Rammstein: Mutter (119)
5. Rammstein: Rare tracks (104)
6. Agnetha Fältskog: Original album classics (99)
7. Rammstein Herzeleid (96)
8. Michael Jackson: HIStory (93)
9. Rammstein: Reise, Reise (89)
10. Antonio Vivaldi: Four Seasons, Rammstein: Made in Germany (82)


Myös ensi vuodelle on julkaistu HelMetin musahaaste, joten saa nähdä löytyykö sen kautta uusia tuttavuuksia ja millaiseksi ensi vuoden tilastot sen myötä muuttuvat.


Tässä vielä viimeiseltä seitsemältä päivältä kuunnelluimmat biisit.






.