Oskari Salama -niminen akustista pop/rockia soittava yhtye on julkaissut kuusibiisisen Päiväkirjat-EP:n. EP pitää sisällään selkeälinjaisia biisejä, jotka ovat vahvasti suomalaisia ja muutamassa kohdassa tuli jollain tapaa vähän mieleen Suurlähettiläät.
Tiedän, että kuulostaa todelta tylsältä sanoa, että biisit eivät
ensikuuntelemalla tarttuneet korvaan juurikaan, mutta kun jätin ne
soimaan taustalle muuta puuhatessani, huomasinkin yhtäkkiä, että niiden
tarinat tulivat esille ja istuuduin sitten alas kuuntelemaan tarkemmin,
mitä kaiuttimista kuuluikaan.
Akustinen musiikki on aina siitä mielenkiintoista, että siinä biiseissä on pakko olla jotain pointtia, koska ei ole kaikenmoista pimpelipompelia, jonka suojiin voisi piilottaa merkityksettömät sanat tai "sävelettömän melodian". Täytyy rakentaa biisi, jota kuulija jaksaa kuunnella muutakin kuin salilla pumpatessaan ja biisin täytyy pystyä vetämään mukaansa simppeleillä aineksilla. Kuten monissa muissakin tilanteissa, myös nyt vähemmän on enemmän. Parasta Oskari Salaman musiikissa on juuri kitaroiden luoma tunnelma ja niiden keskinäinen yhteistyö. Vaikkapa Possanovan pelkästä kitaroinnista saisi luotua mielenkiintoisen instrumentaalibiisinkin. Diggailen yleisesti ottaen todella paljon kitarapainotteisesta musiikista, joten näissä kuudessa biisissä on mieltä mukavasti hellivää kitaran soittoa, joka toisaalta tuo mieleen kesäillat, mutta yhtälailla sopii syksyn iltoihin. Voisin kuvitella yhtyeen istumassa korkealla kalliolla ystäväpiirin keskellä soittelemassa biisejään samalla, kun koko porukka katselee laskevan auringon punaiseksi värjäämää horisonttia.
Biiseissä on hetkessä elämisen fiilistä, aitoutta ja tarinankerronta on jo nyt vahvoissa kantimissa, joten varmasti seuraavalla EP:llä/albumilla saadaan tuotua vielä vahvemmin oma ääni esille ja tarinat saavat lisää syvyyttä.
Päiväkirjat on kuunneltavissa esim. SoundCloudissa.
Näistä kuudesta biisistä valikoitui Sininen suosikikseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti