perjantai 29. elokuuta 2014

We love the 90s @ Suvilahti, Helsinki (29.8.2014)

Perjantaina 29.8.2014 oli We love the 90s -ysärifestareiden ensimmäinen päivä. Lipun olin hommannut jo etukäteen, sillä luvassa oli kovia nimiä: Alexia, Captain Jack, Mr. President, Aikakone, E-type, Rednex, Dr. Alban, Günther...

Ensimmäiseksi on valitettavasti pakko napista festarien järjestelyistä, jotka ei tosiaankaan menneet oikein putkeen. Itselläni oli tavallinen lippu ja jonotin sisään n. 15 min. Tuona samana aikana VIP-lippujono oli edennyt ehkä kolmanneksen (jos sitäkään) siitä, mitä normijono. Ei vaikuttanut kovin VIP-kohtelulta ja ihmisten naamoilta näki pettymyksen.

Seuraava miinus sekavasta festarialueesta. Findance- ja We love - lavat oli helposti löydettävissä, mutta Kattilahallin Stara-lavan sisäänkäynti oli vähintäänkin arvoitus. Ei mitään selkeitä kylttejä missään (alueen pohjakarttakaan ei kertonut, että mistä pääsee sisään) ja sain kuulla, etteivät ihan kaikki järkkäritkään osanneet selkeästi neuvoa, miten sinne pääsi (Tätä ei omalla kohdallani sattunut, kuulin näin muiden ympärilläolijoiden puheista). Kun Kattilahallin sisäänkäynti löytyi, ei sitä oltu mitenkään selkeästi organisoitu, että toisesta reunasta porukka sisään ja toisesta ulos. Kun itse menin Mr. Presidenttiä katsomaan, niin silloin suurempi massa tunki jo ulos ja vain yhden ihmisen levyinen letka yritti päästä sisälle. Eikä järkkäreitä näkynyt tässä vaiheessa missään organisoimassa tilannetta. Ja koska massa painaa ulos, niin tuolla pienellä osalla oli todella vaikea harata vastakarvaan. Niinpä minulla kesti päästä kolmisen metriä oven ulkopuolelta ja sisälle lavan eteen reilun vartin verran, kun periaatteessa tuon olisi hyvin organisoituna kulkenut muutamassa minuutissa. Uloslähtiessäni oli vähän samat ongelmat ja yhdessä vaiheessa ihmismassa vain seisoi paikallaan ja siinä vaiheessa sitten järkkäritkin heräsivät ja yrittivät sitten ottaa tilannetta vähän haltuun. Ja ihmiset olivat aika pettyneellä fiiliksellä, kun on tiukat aikataulut ja sitten ei osata järkätä asioita niin, että ihmismassa liikkuisi sujuvasti tai pystyisi liikkumaan ylipäätään. En muista olleeni missään festareilla, jossa olisi ollut yhtä huonosti hommat hanskassa.

Festareilla on toisinaan päällekkäisyyksiä esiintymisajoissa, mutta kyllä nyt itseäni suuresti harmitti, että lavoja oli kolme ja pakostakin joutui joko hyppimään sinne tänne tai missaamaan useamman esiintyjän, jos jotkut keikat halusi katsoa kokonaan. Kaipa tällekin on joku selitys, miksei festareita voitu aloittaa aikaisemmin, mutta olisi tuolla hinnalla kyllä mielellään katsonut useamman artistin kokonaan.

Positiivinen sana sen verran yleisöstä, että oli oikein hauska huomata, että aika moni oli pukeutunut teeman mukaisesti: oli farkkuhaalareita, kreppihiuksia, kimalletta, hohtavaa pinkkiä, grungea, vyölaukkuja ja ties mitä.

Ja nyt sitten positiivisiin asioihin. Nimittäin artisteihin. Captain Jackia kuuntelin jonosta, joten ihan kokonaan en heitä nähnyt. Vetivät hyvin, mutta tunsin vain muutaman tutun biisin, sillä mukana oli mm. joitakin outoja covereita (Gipsy Kingsin Volare, joka on nipinnapin vielä 80-lukua).

Seuraavaksi tsekkasin Alexian. Mielettömän loistava ääni ja veti kyllä pisteet kotiin kertaheitolla. Kyllä 90-luvun kuumat kesäillat palasivat salamana takaisin mieleen. Olin vähän kaukana, joten kuva vähän sen mukainen.


Alexiaa en katsonut ihan loppuun vaan lähdin sinne kuuntelemaan Mr. Presidenttiä. Alkuperäisestä kokoonpanostahan mukana on enää Lazy Dee ja naisena hänen seuranaan joku uusi nainen, jonka nimeä en edes pikaisella googlaamisella onnistunut löytämään. Ei mielestäni näyttänyt eikä kuulostanut edes Franzilta, joka Wikipedian mukaan oli bändissä 2003-2008. Yhtye veti hyvällä meiningillä ja huumorilla. Tykkäsin kovasti, ja tulihan siellä I give you my heart ja Coco jamboo muiden muassa. Niin ja pointsit siitä, että tuo tuntematon nainen oikeasti lauloi itse livenä eikä nauhalta tullut levyillä laulavan naisen ääntä.



Mr. Presidenttiä seurasi Aikakone, joka allekirjoittaneelle oli aika lailla se ns. pääesiintyjä koko hulabaloossa. Siellä tuli uusia vanhoja biisejä, joita ei ole kuultu sitten vuoden ysiviis, mm. Ei et saa ja Viikonloppu jokainen. Etenkin jälkimmäinen on minulle sellainen biisi, että oksat pois. En taida oikein edes keksiä sanoja kuvailemaan Viikonloppu jokaisen tunnelmia. Siihen liittyy palttiarallaa miljoona muistoa, joten täytyy tunnustaa, että se oli koko illan kohokohta!

(Tuli toki niitä tunnettujakin hittejä: Tähtikaaren taa, Matkustanut oon, Tulisitko, Aarresaari, Odota, Neiti Groove, Alla vaahterapuun, Keltainen...) Yhtye on edelleen kovassa vedossa ja mielestäni yleisö ympärillä oli aika pähkinöinä. Mielestäni tuo Makin paita on myös vuodelta ysiviis tai ysikuus, mutten yhtään saa päähäni, oliko se jonkun sinkun kannessa vai missä.





Aikakoneen jälkeen oli pakko fiilistellä pari biisiä Güntheriä, joka on niin läppä, että on hyvä. Heh. Tulihan siellä se you touch my tralalaa, ding dong song... Vai miten se meni? ;)


Ja lopuksi vielä muutama biisiä E-typeä. Ihan kokonaan en sitten jaksanut katsoa yhtyeen keikkaa ympärillä olevien huonosti käyttäytyvien ihmisten takia, mutta täysillä veti kyllä ekasta biisistä alkaen ja hienosti vetikin!



tiistai 26. elokuuta 2014

Musiikkiaiheisia kysymyksiä

1. Mikä soi juuri nyt?
J. Karjalainen.

2. Diggasitko jotain bändiä/genreä tai biisiä teininä, josta et kehdannut kertoa muille?

Kyllähän niitä oli, mutta teinivuosista on jo niiiin pitkä aika, etten oo ihan varma. ;) Luultavasti varmaan joku Aquan/Spaissareiden diggailu sen jälkeen, kun niiden suosiovuodet oli ohi, oli aika out. Kuuntelin varsinkin Aquaa aika kauankin sen jälkeen, mutten muistaakseni siitä kummemmin avautunut.

3. Entä nyt?
Shh! Sehän on salaisuus!

4. Mitä musiikkia kuuntelit teini-ikäisenä?
Se vaihteli aika lailla. Ala-asteella pääasiassa hittipoppia, joka keikkui kaikkien listojen kärjessä. Yläasteella vanhoja kotimaisia ja ulkomaisia(siis 50-80-luvuilta) ja lukiossa sitten pääasiassa heviä/rockia. Mutta silti mukana kulki tietyt kestosuosikit, joista osaa kuuntelen edelleen.

5. Oletko tavannut ihailemaasi artistia? Miten meni?
En oo hirveesti päässyt bändien kanssa juttusille, ainoastaan yhden saman. Ja ihan hyvinhän nuo juttuhetket on menneet.

6. Kaksi eniten kuuntelemaasi genreä
Pop/rock ykkösenä ja kakkosijalla heavy/hard rock.

7. Kaksi parasta biisiä
Mahdotonta sanoa kahta parasta biisiä yleensä, koska se on mahdotonta sanoa edes yhdeltä artistilta kahta parasta.

8. Elämääsi eniten vaikuttanut levy ja miksi
Luulisin, että se oli vuonna 1995 Aikakoneen Tähtikaaren taa. Silloin tutustuin ensimmäistä kertaa muuhun kuin lasten musiikkiin ja vielä sellaiseen musiikkiin, jota siskoni ei kuunnellut. Muutenkin tuohon levyyn liittyy ehkä eniten muistoja, koska sitä tuli kuunneltua uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Osaan varmaan vielä tänäkin päivänä biisit takaperinkin ulkoa.

9. Kaksi genreä jotka maailmasta voisi poistaa
Mun mielestä ei mitään genrejä tarttis poistaa, jokaiselle on kuuntelijansa ja jokaisesta tyylistä voi ottaa vivahteita tehdäkseen omasta musastaan mielenkiintosempaa. Mutta kun tässä haetaan sellaista, mitä mä en voi sietää, niin silloin trance ja house.

10. Kaksi yhtyettä/artistia jotka voisi lopettaa toimintansa
Apulanta ja Kaija Koo

11. Minkä artistin haluaisit herättää henkiin ja nähdä livenä – tai haluaisit ylipäätään eniten nähdä?

Ehdottomasti ABBAn.
(kuva)

12. Parhas konsertti/keikka/bileet jossa olet ollut ja miksi?
Michael Jacksonin Helsingin keikka oli kyllä tosi kova. Oli se vaan niin mahtavaa kaikin puolin, kun mies oli niin mielettömän lahjakas ja kokonaisuus toimi loistavasti. Mut ehkä lumoutunein olin Nightwishin (Anetten kanssa) vetämästä Kaisaniemen keikasta. Se oli jotain ihan käsittämätöntä se fiilis ja yleisö oli ihan paras! Ja olihan se mun eka NW:n keikka. Niin ja tietty Rammstein Rock the beachissa ja Justin Timberlake Hartwall-areenalla. Ja, ja, ja...

13. Paljonko omistat levyjä tai montako biisiä winampissa/media playerissa?
Apua... Levyjä on muistaakseni 450-500 ja koneella biisejä on luultavasti parituhatta.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Musatarina: J. Karjalainen

                                        "Hei, mennään tsiigaa avaruuden ikkuna..."


J. Karjalaiseen tutuistuin alunperin siskoni kautta. Hänellä oli muutamia Jiin levyjä ja sitten tuo kokoelma Suurimmat hitit (1992). Systeri kuunteli levyä aika tiuhaan ja minä tietysti siinä sivussa korvat tarkkana, että mitäs me nyt kuunnellaan? Karjalaisen musiikki pureutui sillä lailla hiljalleen tajuntaan, tapahtui ns. aivopesu. Biisit jumittuivat päähän, mutta en silti vielä täysin ymmärtänyt niiden hienoutta. Pienenä sitä tietysti ensin kiinnitti huomion selkeään laulutyyliin ja hauskoihin sanoihin, mm. Merenneitoni ja minä, Luuranko rämisee, Kolme cowboyta, Doris ja Ankkurinappi. Tuolloin tosin Doris-biisi oli aivan liian surullinen, koska siinähän lauletaan: "Ja ennen kuin mä huomasinkaan, Dori oli mennyt. Hän sydämeni mukaan otti ja rintaan jätti tuskan viiltävän. -- Doris, tuo se pois takaisin, sydäntäni vielä tarvitsen." Pienenä tietysti ei ymmärrä vertauskuvia vaan näin tilanteen kirjaimellisena, että Doris lähti pois sydän käsissään. Muistan vieläkin, miten kovin pahoilta nuo sanat tuntuivat. Olin tuntevinani sen tuskan itsekin. Systerini lempibiisi tuolloin oli Oi, mikä ihana ilta ja sen verran oli pakko apinoida, että itsekin muka tykkäsin eniten tosta biisistä, vaikka en oikeasti ymmärtänyt, miksi se muka oli niin hieno. Tosin myöhemmin opin sen biisin kauneuden ja se todella on yksi parhaimpia Jiin biisejä.



Sitten tuli Väinö-rallatus (1996) radioihin ja jostain muistini syövereistä kumpusi tieto, että tämähän on se hyvä artisti. Silloin palasin takaisin kokoelma-albumin biisien pariin ja kuuntelin niitä uudella korvalla. Lauloin myös ala-asteen laulukokeessa J. Karjalaisen Sankarit, joka muistaakseni meni ihan hyvin.

J. Karjalainen on tavallaan savakavalasti soluttautunut musiikillaan aivoihini eikä koskaan lähtenyt sieltä pois. Kun se on "aina" sounut taustalla, siihen on tottunut ja vanhemmiten, kun on oppinut sanojen merkityksiä ymmärtämään, on tuo musiikillinen upeus avautunut kokonaisuudessaan. Lyhyesti sanottuna Jii on alusta asti ollut varma kestosuosikkini eikä varmasti katoa mihinkään. Upeaa, puhdasta, suomalaista musiikkia.

Harmi, etten löydä sitä yhtä levyarvostelua Lännen-Jukka -albumista, missä toimittaja/musiikkikriitikko, n.30v mies, sanoi, ettei tunne olevansa oikea ihminen arvostelemaan Karjalaisen musiikkia. Syyksi hän mainitsi tietysti oman nuoren ikänsä ja sen, että Karjalaisella on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen musiikkiin sekä sen, että mies on kiistämättömän lahjakas ja monipuolinen. Arvostelija oli oli sitä mieltä, että hänestä ei tuntuisi oikealta lähtaä arvostelemaan Karjalaisen musiikkia vaan sen sijaan hän tyytyi kertomaan, mitä levyltä löytyy. Mielestäni se oli ehkä hienoin kohteliaisuus, minkä musiikkikriitikko voi artistista kirjoittaa. Aamen siihen.



Voisin liittää tähän kaikki mahdolliset Jiin Youtube-pätkät, mutta se olisi täysin turhaa. Jotenka suosittelen tutustumaan kokoelmalevyihin Suurimmat hitit sekä Keihäänkärkiä. Niistä on hyvä jatkaa sitten muun tuotannon puolelle.
Muutamia muita suosikkeja mainitakseni: Tulppaani ja sadepisara, Hän, Mies jolle ei koskaan tapahtu mitään, Mikä mahtaa olla in?, Sekaisin, Luuranko rämisee, Mä meen, Telepatiaa, Laura Häkkisen silmät, Villejä lupiineja, Avaruuden ikkuna, Juomaripoika, Meripihkahuone, Et ole yksin...



lauantai 23. elokuuta 2014

Syksyinen soittolista

Vaikkapa tällaisella soittolistalla voisi aloitella syksyn tunnelmoinnin.

1. Agnetha Fältskog: Sealed with a kiss
2. ABBA: Like an angel passing trough my room
3. Nightwish: Meadows of heaven
4. The White Stripes: Jolene
5. Apocalyptica: Not srong enough
6. Michael Jackson: Earth song
7. Janet Jackson: Together again
8. Jackson 5: Blame it on the boogie
9. Leevi and the leavings: En tahdo sinua enää
10. Juice Leskinen: Syksyn sävel
11. J. Karjalainen: Doris
12. Anna Eriksson: Rakkauden ateisti
13. Aikakone: Rakkauslaulu
14. Bon Jovi: Bed of Roses
15. Elvis: Love me tender
16. The Who: We won't get fooled again
17. Backstreet boys: Anywhere for you
18. Warmen feat. Jonna: They all blame me
19. The Mambo Kings: Beautiful Maria of my soul
20. Juanes: La Unica

perjantai 22. elokuuta 2014

Pois pimeydestä

Kauan sitten, sateisena päivänä 
Kohdattiin, tutustuttiin 
Märkää, harmaata, pimeää 
Yksinäisyyttä 
Ilmassa 
Kaikki ne olivat kai merkkejä 
Tulevaisuudesta 

Pilkahdus paistetta 
Oli vain lumetta 
Kai mielen trikkikuvia 
Häivähdyksiä muualta 

Kesät ja talvet kuluivat 
Emme edes huomanneet 
Valon puutetta 
Niin tottuneita olimme 
Pimeyteen, siihen tuskaan 
Sisällämme, välissämme 

Kuulin kerran jonkun väittävän 
On olemassa muutakin 
Värejä, lämpöä, kirkkautta, toivoa 
Naurahdin, toinen oli päästään sekaisin 
Onneton optimisti 

Toisen, kolmannenkin 
Kuulin vakuuttavan 
On olemassa sateenkaaren pää 
Maailma toisenlainen 

Totta sen oli oltava 
Ei niin moni voi olla väärässä 
Jätin sinut sateeseen, pimeyteen 

Askel kevyenä eteenpäin 
Uusi maailma tuolla noin 
Odottaa jo 
Polun kulkijaa, pimeyden vihaajaa

lauantai 16. elokuuta 2014

Musiikkiostoksia: Leevi and the leavings, Nightwish, Guns'n'roses...


Löysin paikallisesta divarista lisäyksiä levykokoelmaani. Make some noise (2007) on kokoelma John Lennonin biisejä muiden artistien laulamana. Suurin osa ei oikein toimi, mutta löytyy sieltä muutama oikein kelpo vetokin. Suurin syy tämän levyn hankinnalle oli (tietysti) Christina Aguilera ja hänen versionsa Mother-biisistä. Jälleen osoitus siitä, miten lahjakas artisti on kyseessä (niin John kuin Christinakin), sillä biisi saa aikaan kunnon väreet. Tässä on kyllä sellainen veto taas, joka kestää kuuntelua useammankin kerran peräkkäin.

Toinen löytö oli Leevi and the leavingsin kokoelma Unelmia ja toiveita (1989). En yleensä osta kokoelmalevyjä sellaisilta artisteilta, joiden kaikki albumit jo löytyvät hyllystä, paitsi sitten sellaisissa tapauksissa, kun on tarkoitus kerätä kaikki mahdolliset julkaisut. Tosin tämänkään "säännön" kanssa en ole kovin johdonmukainen, sillä hyllystäni ei esimerkiksi löydy yhtään Leevien sinkkuja (ei cd-versioina eikä vinyyleinä). Ja ihan siitä syystä, että yhtyeen sinkut maksavat aivan järjettömästi ja yleensä niissä ei ole kuin se sama versio kuin albumillakin. Tähän mennessä en nimittäin muista nähneeni Leevien sinkkuja ikinä alle 20 euron. Tokihan se olisi hienoa, jos jonain päivänä hyllystä oikeasti löytyisi jokainen Leevien julkaisu. 


Myös kirpparireissu tuotti tulosta, sillä löysin Guns'n'roses-yhtyeen Greatest hits-kokoelman. Ehkä tästä alkaa sitten yhtyeen muidenkin levyjen keräily, mutta toistaiseksi tämä on ainut laatuaan.
Lisäksi mukaan tarttui Nightwishin Amaranth-single. Se maksoi vain kaksi euroa, joten vaikken ainakaan vielä NW:n sinkkuja aktiivisesti keräile, niin onhan tuossa ihan mukavasti lisäherkkuja (demoversioita ja While your lips are still red-biisi). Nightwishin kohdalla on vähän sama kuin Leevienkin, että sinkut yleensä maksavat niin paljon, että en ole viitsinyt lähteä siihen rumbaan mukaan. Sillä jos hankkii yhden sinkun, niin jotta hommassa olisi jotain järkeä, niin sitten pitäisi hankkia ne kaikki muutkin. ;)
Nähtäväksi siis jää, jääkö tämä hyllyyn ja tuleeko sille kavereita, vai myynkö tämän jossain vaiheessa eteenpäin.




perjantai 15. elokuuta 2014

J. Karjalainen: Meripihkahuone (2013)

 Meripihkahuoneessa on svengiä, kesäistä fiilistä ja onnellisuutta. Hieman tulee mieleen vanhemmat Jiin biisit kuten On kaikki niin kuin ennenkin ja Merenneitoni ja minä. Sanoja kannattaa kuunnella tarkoin, sillä niistä löytyy loistavaa monikerroksellisuutta. Kertosäe tarttuu päähän jo toisella kuuntelukerralla ja muutenkin biisiä on helppo hyräillä mukana. Meripihkahuone toimii heti kertalaakista ja antaa vahvan uskon tulevaan albumiin.
J. Karjalainen ei petä kuulijoitaan, sillä tässä on yksi sellainen biisi, joka herättää uinuvat kesän tunnelmat ja tuo pintaan onnellisen fiiliksen. Tämä on juuri sellaista rehellistä ja sydämellä tehtyä Musiikkia, joka sopii mihin tahansa päivään kuin keväinen puro solisemaan kadun varrelle.

"Valo kaukainen, miljoona, miljoona vuotta oon onnellinen."

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Albumien biisilistoja vol. 2

Tein aikasemmin kyselyn ensimmäiset kohdat, joten nyt olisi loppujen vuoro.

5. Kokoelma sinun musiikkihistoriastasi (5-25 biisiä)?
1. Mikko Alatalo: Känkkäränkkä
2. J. Karjalainen: Kolme cowboyta
3. Bon Jovi: Bad medicine
4. Michael Jackson: Black or white
5. Aikakone: Alla vaahterapuun
6. Nylon Beat: Veit multa frendin
7. Leevi and the leavings: Unelmia ja toimistohommia
8. Spice Girls: Wannabe
9. ABBA: S.O.S.
10. Bomfunk MC´s: Freestyler
11. Markku Aro: Hyvännäköinen
12. Kiparikvartetti: Kaunis Veera
13. Nightwish: Nemo
14. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Surupuku
15. Teräsbetoni: Orjatar
16. Christina Aguilera: Fighter
17. Justin Timberlake: Sexyback
18. Chicago (soundtrack): Cell block tango
19. Marilyn Monroe: I wanna be loved by you
20. PMMP: Taiteilia
21. Club for five: Jäätelökesä
22. Juanes: La camisa negra
23. Rammstein: Te quiero puta
24.  Pitbull: Rain over me
25. Blake Shelton: Get some

6. Kotimaasi musiikkia ulkomaalaiselle (5-15 biisiä)?
1. Nightwish: Beauty of the beast
2. Leevi and the leavings: Itkisitkö onnesta
3. Club for five: Aurinkoon
4. Tapio Rautavaara: Kulkuri ja joutsen
5. Junnu Vainio: Käyn ahon laitaa

7. Syntymävuotesi listahittibiisit (5-15 biisiä)?
Tässäpä soitetuimmat top 10 Billboardin listan mukaan.
1. Dionne and Friends: That's what friends are for
2. Lionel Richie: Say you, say me
3. Klymaxx: I miss you
4. Patti Labelle: On my own
5. Mr. Mister: Broken wings
6. Whitney Houston: How will I know
7. Eddie Murphy: Party all the time
8. Survivor: Burning heart
9. Mr. Mister: Kyrie
10. Robert Palmer: Addicted to love

8. Noloimmat suosikkibiisisi (5-10 biisiä)?
Osa toki on jo tippunut aikojen saatossa soittolistalta pois, mutta osa ei.

1. Mascara: Tyylilyyli
2. Britney Spears: Toxic
3. Frederik: Linda, Linda
4. Sisqo: Thong song
5. E-rotic: Fritz love my tits
6. Azul azul: La bomba
7. Westlife: Uptown girl

9. Yksi biisi vähintään viideltä eri vuosikymmeneltä?
1. PMMP: Valloittamaton (2013)
2. J. Karjalainen: Mä käännyn hiljaa pois (1994)
3. Leevi and the leavings: Palava rakkaus (1985)
4. Hector: Olen hautausmaa (1973)
5. Tapio Rautavaara: Yölinjalla (1962)

10. Suosikkiartistisi kuvitteellinen uusi albumi vuodelle 2015 (saat keksiä biisien nimet ja albumin nimen vapaasti)?

Valitaan nyt vaikkapa Nightwish ja vuonna 2015 ilmestyvän uuden albumin nimi voisi olla Utopia.

Biisilista olisi seuraavanlainen:
1. Once there was a dreamer
2.  Faraway land
3. Stone of devotion
4. Forget me not
5. Silence of eternity (instrumental)
6. Breathe
7. Gleam of the evenfall
8.  Captured butterfly
9. Invisible music
10. Timelessness

torstai 7. elokuuta 2014

TOP 15: Disneyn parhaat klassikot, sijalla 14: Herkules (1997)

Disneyn klassikkopiirrettyjen viidentoista parhaan joukkoon sijalle 14 valikoitui Herkules.

Käsikirjoitus: Ron Clements, Jon Musker, Don McEnery, Bob Shaw, Irene Mecchi
Musiikki (sävellys): Alan Menken
Pääosissa englanninkielisessä versiossa: Tate Donovan (aikuinen Herkules), Susan Egan (Megara), James Woods (Hades), Philoctetes (Danny DeVito)
Pääosissa suomenkielisessä versiossa: Jarkko Tamminen (aikuinen Herkules), Laura Voutilainen (Megara), Seppo Pääkkönen (Hades), Philoctetes (Eero Saarinen)


Elokuva sijoittuu Antiikin Kreikan aikaan. Herkules on ylijumala Zeuksen ja Heran poika, jonka elokuvan pahis Hades sieppaa tämän ollessa vielä vauva ja tekee tästä kuolevaisen. Herkules viettää elämäänsä tavallisessa perheessä eikä hänellä ole mitään tietoa omasta alkuperästään eikä siksi käsitystä siitä, miksi on niin voimakas.

Tottahan sitten Herkules saa tietää mikä/kuka hän on ja samalla selviää, että ainoastaan tulemalla oikeaksi sankariksi, voi Herkules palata muiden jumalien joukkoon. Niinpä Herkules lähtee tuolle kiviselle matkalle kohti jumaluutta.

Alkuun minua hieman ihmetytti ja häiritsikin elokuvassa käytetty kulmikas piirtotapa, mutta kyllä siihen lopulta tottui. Tyylikästä ja selkeää jälki on toki, mutta itse pidän enemmän pehmeämmistä linjoista. Disneyn elokuvissa sivuhahmotkaan eivät jää päähenkilöiden varjoon vaan jokaisella on persoonansa ja sopivat sutkautukset. Huvittavaa seurattavaa ovat erityisesti Piinan ja Paniikin kommellukset ja yhteenotot Hadeksen kanssa. Fiksu pahis ja torvelot apurit -asetelma ei ole mitenkään poikkeuksellinen, mutta jos dialogit ja tilanteet ovat hyvin tehty, niin kyllähän siitä viihdettä saa irti. Disneyn piirretyissä monet jopa kliseisetkin asiat luodaan monesti sellaisiksi, että ne toimivat mutkattomasti.

Yleensä diggailen eniten elokuvan päähenkilöä, mutta tässä tapauksessa Megara kyllä ajaa persoonallaan Herkuleksen ohi. Hänessä on särmää ja erottuu oikukkaalla luonteellaan edukseen. Hän ei ole perinteisesti hyvis-prinsessa vaan hän tekee virheitä ja on sopivasti sarkastinen.

Musiikki on mukaansa tempaavaa, huolella elokuvaan sovitettua ja vie tarinaa eteenpäin, ja osa biiseistä toimii hyvin jopa elokuvan ulkopuolella, joskin olisi ollut mukavaa kuulla enemmän kreikkalaisia vaikutteita.

Vaikkei tarina seuraakaan orjallisesti kreikkalaista mytologiaa, on Herkules hauska elokuva, josta sekä lapset että aikuiset saavat irti viihdyttävän kokemuksen.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Christina Aguilera: Lotus (2012)

Christina Aguileran viimeisin albumi Lotus julkaistiin vuoden 2012 marraskuussa. Albumilta julkaistiin sinkkuina vain Your body ja Just a fool (duetto Blake Sheltonin kanssa). Myös Let there be love -biisiin julkaistiin musiikkivideo, mutta itse biisiä ei ymmärtääkseni julkaistu virallisesti singlenä.

Levy alkaa Introlla, joka kävisi melkein ns. oikeastakin biisistä, sillä se on erittän tunnelmallinen ja lupaava aloitus albumille.

Army of me on todella voimakas kappale, joka on erinomainen oikea aloitusbiisi. Tässä on jotain samanlaista tahdonvoimaa ja taistelunhalua kuin Fighterissa. (Samoja sanojakin on jonkin verran käytetty, mutta ei se oikeastaan kummemmin häiritse.)Tämä olisi voinut olla parempi ensisingle kuin Your body. Vaikka Your body useamman kuuntelukerran jälkeen toimiikin ensikuulemaa paremmin, niin olen sitä mieltä, että se on albumin heikoin biisi. Kuultuani albumin kokonaisuutena, Your body löysi paremmin paikkansa kuin aiemmin yksittäisenä julkaisuna, mutta silti jää muiden biisien varjoon. Biisistähän on olemassa myös "fuck your body"-versio, joka ei (harmi kyllä) eroa kuin yhden sanan verran julkaistusta singlestä. Biisistä olisi voinut saada rouheamman, jos sanoja olisi muutettu enemmän.

Red hot kinda love iski heti ensisekunneilla suoraan suoneen. Aivan käsittämätön biisi! Ihanan kevyttä, onnellista ja leijuvaa fiilistä, jota tämä masentunut maailma tarvitsee. Voi, kun tästä olisi saanut sinkun. Etenkin C-osa on aivan yli-ihana: "I feel kinda shy, ´cause your my kinda guy,-- I feel kinda girly, don't know why." Eihän tätä biisiä voi kuin rakastaa yli kaiken! Vaaleanpunaista, ylisöpöä ja niin sokerista, että hampaatkin on vaarassa.

Make the world move on duetto Cee Lo Greenin kanssa. Täytyy sanoa, että kun kaksi tämäntasoista artistia lyö hynttyyt yhteen, niin ei vain voi epäonnistua. Harmi, että ainakaan vielä Nastya ei ole saatu millekään viralliselle julkaisulle. (Paitsi Pixie Lottin versiona, mutta eihän se nyt ole sama asia. Aika pliisuksi jää tuo Pixien tulkinta.)

Let there be loven taustoissa on perusdance-meininkiä, mutta jälleen laulu ja sanat nostavat tämän biisin erilleen muista dance-biiseistä. Tässä olisi mieletön paukku tanssilattioille. Biisi tarjoaa hillitöntä menoa ja silmät sulkiessaan voi kuvitella itsensä yökerhon savuiselle lattialle hikikarpaloiden valuessa selkärankaa pitkin  kellon lähestyessä baarin sulkemisaikaa. Unohtamatta tietenkään niitä jumputuksen tahdissa välkkyviä valoja, joiden loisteessa näyttää kuin ihmiset liikkuisivat kuin robotit, sillä joka toinen liike häviää pimeyteen.

Sing for me tarjoaa sitä uskomatonta tulkintaa, joka saa kehossa väreet aikaan ja jonka vain Christina osaa. Biisissä on sellainen määrä tunnetta, että sattuu. Tarviiko muuta sanoa kuin: "Everybody needs a melody to set their souls free."

Voimakkaan Sing for me:n jälkeen tulee koskettava Blank page-balladi. Vaikka Christina loistaa nopeissa biiseissä, niin balladeissa hänellä on ylimääräistä panosta, herkkyttä ja voimakkuutta, jollaista ei kovinkaan monella tämänhetken artistilla ole. Uskomaton mestariteos jälleen kerran. Ei tarvitse tehdä muuta kuin sulkea silmät ja antaa tämän enkelimäisen ääneen koskettaa syvintä sisintäsi. "Let our hearts stop and beat as one together."

Around the world on hauska ja hyvän fiiliksen biisi. Mielestäni Pitbullin International love voisi sopia tämän biisin B-puoleksi. Täysin positiivisessa mielessä sanottuna siis. Olisi ollut hauska, jos Christina olisi laulanut biisissä muutaman sanan tai säkeen useammallakin eri kielellä tuon ranskan lisäksi. Se olisi nostanut biisin näistä fiiliksistä vielä korkeammalle.

Circles tarjoaa keskisormea epäilijöille ja vihaajille. Vihatkaa, ei paljon kiinnosta. Lienee myös ensimmäinen kerta, kun Christinan biisissä kuullaan sana "motherfucker". Joku varmaan vetäisee tästä biisistä herneet, sillä ainahan niitä tosikkoja löytyy, jotka eivät ymmärrä, että asioita voi tehdä pilke silmäkulmassa, vaikka taustalla toki sanoma onkin.

Best of me-biisissä on jotain samaa voimaa ja uskoa itseensä kuin Beautifulissa. Ehkä tässä on tämänpäivän Beautiful; päivitetty soundi, mutta aivan yhtä merkitykselliset sanat.

Sitten Se Biisi, jota odotin aikoinaan jo biisilistan julkaisusta asti. Like a fool, jossa on mukana Blake Shelton. Pettyä ei tarvinnut eikä turhaan odottaa.  Mitäpä sanoisin? No, sanoisinpa, että vähintään kyseisen vuoden paras duetto. Blake on ihana kaikinpuolin ja biisi voisi aivan hyvin olla niin hänen albumillaan kuin Christinankin. Uskomatonta tulkintaa ja tämä on kyllä sellainen parivaljakko, jonka äänet kuulostavat siltä kuin ne olisi luotu yhteen. Kaunis, ihana, täydellinen. Laitetaans vielä uudestaan.

Shut up on albumin varsinainen viimeinen biisi, mutta sitä seuraa Your bodyn remix.
Shut up-biisiinhän toivoin jotain mielentöntä loppurevitystä. Sitä ei tullut, mutta eipä se mitään. Jälleen mieletön tarttuvuus ja tarviiko erikseen mainita, että sanat ovat mahtavat. Kertosäe jää jopa ärsyttävän helposti päähän soimaan eikä sitä helpolla saa sieltä pois.

Huolimatta hengästyttävästä määrästä biisejä, en ehtinyt kertaakaan kyllästyä tai väsyä kuuntelemiseen. Albumin kokonaisuus on mielestäni sopivan yhtenäinen toistamatta kuitenkaan itseään. Lotus tuo esille taas yhden puolen Christinasta ja on selkeästi erilaisempi kuin mikään aiempi julkaisu. Ehkä Lotuksessa on kuultavissa sekaisin Strippediä, Back to Basicsia ja hitunen Bioniciakin. Lotus on äärimmäisen voimakas, selkeä ja piristävä albumi. Albumin nimi ei voisi osuvammin kuvata, millaisen musiikillisen matkan kuulija saa kokea. Uudelleensyntymisen tuntua, raikkautta ja uskoa huomiseen vastoinkäymisistä huolimatta. Aivan mahtavaa. En nyt siis turhaan käytä ylistyssanoja liittyen Christinan ääneen tai albumin sanoihin, koska ne nyt on tiedossa ilman erillistä mainitaakin. Jos ei ole, niin kannattaa alkaa pikapikaa tutustumaan Christinan musiikkiin.
Niin tylsältä kuin se kuulostaa, niin tämä albumi on täydellinen. Piste.

Kuuntele: ainakin Let there be love, Red hot kinda love, Sing for me, Just a fool
Skippaa: Cease fire

.