Forwardman, Alestorm

  

Forwardman: Blue-eyed boy beat the drum (2020)

Forwardmanin debyyttisingle Twenty-six ilmestyi vuonna 2014, ja sitä on seurannut kaksi albumia. Tuorein single Blue-eyed boy beat the drum ilmestyi elokuussa 2020.

Forwardmanilla on tunnistettava tyyli, jossa pääosassa on tekstissä kerrottu tarina ja biisien omaleimainen tunnelma, josta minulle tulee aina mieleen keikka jollain brittiläisellä klubilla. BBBtD tarjoaa tuttua vahvatekstistä Forwardmania, mutta näyttää samalla artistista uuden puolen. Soundi on hiotumpaa uran alun tyyliin verrattuna, ja nyt mukana on jazzahtavia ja vähän folkmaisia vivahteita elektronista puolta unohtamatta. Single on kivasti etenevä biisi, jossa laulajan ääni nousee paremmin esille, kun soitantaa on viety hieman taaemmas. Kokonaisuus kuulostaa linjakkaammalta ja osoittaa hienosti sen, miten paljon artisti on biisinteossa kehittynyt vuosien aikana.

Forwardman, Oskari Salama, Unzyme, Milla Rumi

Forwardman: Sleepwalk (2019)

Forwardman on laulaja-lauluntekijä Sakari Viitalan luoma musaprojekti, jossa yhdistyvät rouheat kitarat, elektronispainotteinen saundi ja ajatuksella tehdyt sanat. Forwardmanin tekemisessä on vahvasti brittiläistä tunnelmaa, johon vaikuttanee artistin tekemät lukuisat keikat saarivaltiossa. Musiikkia Forwardman on julkaissut vuodesta 2014 alkaen, ja viimeisimpänä Sleepwalk-single huhtikuussa 2019.

Sleepwalk-single edustaa Forwardmanin omaleimaista tyyliä, mutta päivitettynä versiona. Kappale on rauhallinen, jopa pienellä jazz-vivahteella sävytetty, jossa laulajan ääni tulee miellyttävästi lähelle kuulijaa. Biisin sanoitukset rimmaavat kivasti ja pidän tekstin tarinasta, jossa erityisesti iski kohta:
”In the afternoon I feel like maybe I should take a nap. Even though I really can´t be sure if I will find my way back”

Artistin Facebook-sivut.

https://www.youtube.com/watch?v=Bpgeuw9sz1w

 

 

Oskari Salama: Palaa (2018)

Oskari Salama on duo, jonka muodostavat Jarkko Salakari ja Niko Hildén. Duo on keikkaillut jo vuodesta 2012 ja julkaisi Päiväkirjat-debyytti-EP:nsä vuonna 2015, jolloin tutustuin bändin musaan ensimmäistä kertaa.

Palaa on kesäiltojen jammailumusiikkia, jota soitellaan kaveriporukan (isomman tai pienemmän) seurassa istuskellessa. Sanoituksista on onnistuttu tekemään on sujuvat, ja laulaja tulkitsee ne uskottavasti.

Mielestäni biisistä kuulee, että soitanta ja biisin tekeminen on varmempaa kuin aiemmin, ja siten myös sopivalla tavalla vaivattomamman kuuloista.

Artistin Facebook-sivut.

https://www.youtube.com/watch?v=Zm6kX3R28PY

 

 

Unzyme: Dust on the shelves (2019)

Jyväskyläläinen Unzyme-kokoonpano soittaa omien sanojensa mukaan biomekaanista poppia, johon vaikutteita on saatu mm. The Pet Shop Boysilta, Green daylta ja Prodigylta. Bändi on julkaissut kolme albumia, joista viimeisin, Transplant, vuonna 2017.

Muistelin, väärin tosin, etten ollut aiemmin bändin musiikista pitänyt, joten siksi Dust on the shelves oli varsin positiivinen yllätys. Luin sitten vanhan arvioni ja huomasin, että olinkin tykännyt musiikista jo ensikuulemalta.

Alun intro on kuin hyvin tehty kirjan prologi, joka herättää mielenkiinnon ja vakuuttaa kuulijalle, että kuuntelemista kannattaa jatkaa. Tykkään varsinkin alun bassokuviosta ja laulajalla on mieleenjäävä sävy äänessään.

Olenpa iloinen, että päätin tehdä tämän jakson ja palata näihin itselleni aikoinaan uusiin tuttavuuksiin. Dust on the shelves iski sen verran, että täytynee seuraavaksi kuunnella myös nuo muut albumit läpi.

Artistin Facebook-sivut.

https://www.youtube.com/watch?v=8xeYVhaGZuI

 

 

Milla Rumi: Kylläinen (Mullan alta, 2019)

Vuonna 2014 julkaistu Ilot, haluat ja valheet -debyyttialbumi on toistaiseksi Millan ainut pitkäsoitto.

Vaikka pidin debyyttialbumista silloin, kun sitä arvioinnin yhteydessä enemmän kuuntelin, niin se ei silti omalla kohdallani ollut riittävän osuva, jotta se olisi jäänyt elämään soittolistoilleni.

Tammikuussa julkaistu Kylläinen-single on Mullan alta -ohjelmaa varten tehty biisi. Ohjelma esitettiin alkuvuodesta ja siinä eri artistit tekivät edesmenneiden runoilijoiden teoksista musiikkikappaleita. Kappale on aamuyön tunteihin sopiva viisiminuuttinen tummasävytteinen tulkinta Helvi Juvosen runosta.

Biisi etenee vaivattomasti ja pidän edelleen Millan erikoisesta äänestä, mutta säväreitä tästä biisistä ei valitettavasti tule, joten kuuntelukerrat jäänevät näihin muutamiin.

Aristin Facebook-sivut.

https://www.youtube.com/watch?v=yJmE7zJV94E

Forwardman: This Ain't No Rocket Science (2015)

Forwardman julkaisi viime vuonna kaksi sinkkua (Twenty-six ja Houses) ja nyt on pitkäsoiton vuoro, joka kantaa nimeä This ain't no rocket science.

Albumia kuunnellessa tuli muutama oho-fiilis. Kahden ensimmäisen sinkun perusteella olin mielessäni luonut tietyt puitteet, joiden rajoissa kuvittelin albumin kulkevan. Selkeän kokonaisuuden joukkoon mahtui myös biisejä, jotka yllättivät tarjoamalla jotain, mitä en tämäntyyppistä musiikkityyliä edustavalta albumilta odottanut.

Ensimmäinen oli Feel like dancing, joka vetäisi maton alta täysin puskan takaa. Biisin taustoissa ja rytmeissä on svengiä ja groovea, jopa hitunen kepeyden tunnetta, mutta sanoihin keskittyessään huomaa, että ei kannata ensivaikutelman hämätä, sillä ei tässä mikään perjantai-illan kevyt tanssilattian ylistysbiisi ole kyseessä. Liikutaan astetta vakavammalla osastolla, jopa kyllästyneenä. Vastakohtien asettelut toimivat (iloisempi tausta + melankolisemmat sanat), kun ne tehdään oikein, ja tässä on mielestäni onnistuttu. Plus, että kertosäe jää päähän soimaan eikä siitä pääse yrittämälläkään eroon.

Driven oli toinen todella yllättävä veto keskellä levyä. Aika erikoinen biisi, sillä vaikken ole tiennyt, että on olemassa käsite kuin "psykedeelinen rock", olivat ne kuitenkin ensimmäiset sanat, jotka biisin kuuleminen toi mieleen. Pikaisen nettihaun mukaan biisi ei ihan täyttäisi määritteitä, mutta siitä huolimatta oma korvani mieltäisi tämän psykedeelisen ja vaihtoehtoehtoisen rockin sulautumaksi, jossa mukana myös hitusia progea. Ensimmäinen mielikuva, joka tästä syntyi, oli juuri albumin kannen tavoin spiraalimaisesti pyörivät psykedeeliset värit muuten lähes valottomassa, suljetussa huoneessa elektronisten sähkövirtojen ritistessä taustalla. Melkein painoton tila, jossa mistään ei saa kiinni vaan leijutaan siellä spiraalien ja sähköiskujen seassa toisaalta avuttomana, toisaalta jopa vihaisena.
"On my path in my youth in a dawning of a dream, my hands are bruised from breaking walls to clear this air I breath"

Albumin päättää Two suns-kappale, joka on astetta tunnelmoivampi, jossa jälleen taustojen puolesta voitaisiin loikkia leijaillen pilvien päällä pienessä pilvessä kuvitellen, että elämä on täydellistä ja mutkatonta. Mutta sanat lisäävät matkalle pienen jipon, perässä kulkevan ahdistuksen, sen tumman tuulen, puhtoisen pilven pimeän puolen. Tämän olen kuunnellut jo useamman kerran, mutta vieläkin tuntuu, että biisi kiusaa kuulijaa tahallaan, ettei kerralla paljasteta kaikkea vaan annetaan vain sen verran myöten, että mielenkiinto herää ja pysyy yllä.

Kokonaisuutena samaan aikaan sekä yhtenäinen että monipuolinen. Forwardmanilla on persoonallinen ja omaleimainen saundi, ja musiikin tuottamisessa yhdistyvät erilaiset elementit. Biisejä ei mielestäni voi kertakuulemalta niputtaa tiettyyn lokeroon vaan useamman kuuntelukerran myötä tuntuu löytyvän jokin uusi ajatus, erilainen tapa lähestyä tai kitarariffi, joita ei aiemmin huomannut ja saa näin vaihtamaan kappaleen edellisestä lokerosta toiseen. Tälle albumille pitää ja kannattaa antaa aikaa, sillä se ehdottomasti palkitsee. Se ei ole sitä, mitä kertakuulemalta kuvittelisi vaan pinnan alla muhivat erilaiset tarinat, jotka vain odottavat pääsyä vapauteen. Hieno debyyttilevy, joka toivottavasti löytää kuulijansa.

Kuuntele: Feel like dancing, Twenty-six, Two suns, Driven
Skippaa: Cure

Albumi saatavilla mm. Spotifysta ja iTunesista. Artistin nettisivut löytyvät täältä.

Forwardman: Houses (2014)

Forwardman on julkaissut jatkoa aiemmin tänä vuonna ilmestyneelle Twenty-six-singlelleen ja lisävilkaisua loppuvuodesta julkaistavalle albumille Houses-sinkun muodossa. Kakkosbiisi on taustoiltaan ja laulultaan pehmeämpää kuin rouheampi Twenty-six. Nyt liikutaan kotoisimmissa ja rauhallisemmissa maisemissa niin biisin yleistunnelmassa kuin musiikkivideollakin. Tämä mielestäni kuulostaa siltä, että nyt kansainvälinen tunnelma on siiretty hetkeksi taustalle ja keskitytty siihen, mistä juuret ovat lähteneet ja mitä reittejä kulkeneet tässä metsien luvatussa maassa.
Piano soi hyvin vahvana ja kauniina, joka mielestäni lisää kokonaisuuteen ilmavuutta ja johdattelee kuulijan hyvin musiikkivideossakin esiintyviin maisemiin: järven rannoille, tuulisille kallioille ja harmaiden sadepilvien alle.

Parin minuutin jälkeen tuleva instrumentaaliosuus on vaikuttava ja mieleenjäävä hetki biisissä ja osoitus siitä, että tämä voisi toimia ilman lauluakin hienosti. Ja toisaalta osoittaa myös sen, että biisin sokeri on jätetty sinne pohjalle, kun ensimmäiset puolitoistaminuuttia antavat hieman odotuttaa avautumistaan eivätkä ehtineet lunastaa vielä niitä odotuksia, joita Twenty-six loi. Kun koko biisin on kuullut, ja pienet palaset ovat löytäneet paikkansa tässä palapelissa, voi kuulija tyytyväisenä huomata, että tätäkin biisiä kuuntelee mielellään.

Täytyy vielä mainita, että erityisesti yksi lause jumittui päähäni pyörimään ja rupesin todella miettimään, millaisia elämän tapahtumia ja tunteita voikaan kätkeytyä tähän yhteen ajatukseen:
"And the people that I loved, became shadows in my mind."

Mielenkiintoista.


Artistin kotisivut löytyvät täältä. 



P.S. Spotifyn puolelta löytyy lisää Forwardmanin biisejä, joista esim. Ring up the curtain tuo allekirjoittaneelle ensimmäiseksi mieleen muutamat Blurin biisit.

Forwardman: Twenty-six (2014)

Kun kuuntelin Forwardmanin Twenty-six -biisiä ensimmäistä kertaa, ajattelin, että tämän on takuulla tehnyt ja esittää ulkomaalainen, ehkä englantilainen. Kyse ei niinkään ollut tavasta, miten laulaja laulaa vaan biisin yleisvaikutelmasta. Omiin korviini tämä huokui heti kansainvälistä henkeä ja vaikutelmaa tuki kappaleeseen tehty musiikkivideo.

Vaikkei biisi ensimmäisellä tai toisella kuuntelukerralla jää mieleen pyörimään, on siinä kuitenkin sopivasti koukkua, joka herättää kiinnostusta niin, että biisi ei unohdu vaan tulee halu kuunnella sitä vielä uudestaan. Lisäksi allekirjoittanut koukuttautui etenkin tuohon kitaraan.

Videoon ei ensimmäisellä kerralla kiinnittänyt huomiota vaan varsinainen kappale varasti huomion. Kun sitten keskityin enemmän itse musiikkivideoon, niin se sopii tämäntyyppiseen musiikkiin kuin nyrkki silmään. Video tukee biisin tarinaa omalla tavallaan, mutta omat videoni muodostuivat ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen toisenlaisiksi. Ensimmäiseksi allekirjoittaneelle syntyi ajatus, että Twenty-six soi kaupunkien kivisillä kaduilla rakennusten välissä ja uteliaimmilta katseilta piilossa. Siellä kaupungin muiden äänien seassa, leijaillen savupilvenä talojen kulmien taakse, niin että sävelet voivat kuulla parhaiten vain ne, jotka poikkeavat pääkadulta sivukaduille ja jättävät hetkeksi taakse nuo perinteiset ja tavanomaiset kadut, joita yleensä kulkevat.

Kuuntelen tämän tyylilajin musiikkia hieman harvemmin, joten sekin saattaa vaikuttaa siihen, että tämä kuulostaa mukavan erilaiselta ja herättää mielenkiintoa siihen, millaista materiaalia itse albumi pitää sisällään. Pidän hyvänä puolena sitä, että tässä on kansainvälistä tunnelmaa, sillä sekin kertoo siitä, että musiikin tekoon on käytetty ajatusta eikä räpelletty vain dollarinkuvat silmissä. Mielestäni tämän kappaleen kohdalla ei kannata ensikuuleman perusteella tehdä lopullisia tuomioita vaan kuunnella muutama kerta lisää, ja sitten päättää, lähteekö tämän junan matkaan vai ei.

http://forwardman.weebly.com/