Forwardman on julkaissut jatkoa aiemmin tänä vuonna ilmestyneelle Twenty-six-singlelleen ja lisävilkaisua loppuvuodesta julkaistavalle albumille Houses-sinkun muodossa. Kakkosbiisi on taustoiltaan ja laulultaan pehmeämpää kuin rouheampi Twenty-six. Nyt liikutaan kotoisimmissa ja rauhallisemmissa maisemissa niin biisin yleistunnelmassa kuin musiikkivideollakin. Tämä mielestäni kuulostaa siltä, että nyt kansainvälinen tunnelma on siiretty hetkeksi taustalle ja keskitytty siihen, mistä juuret ovat lähteneet ja mitä reittejä kulkeneet tässä metsien luvatussa maassa.Piano soi hyvin vahvana ja kauniina, joka mielestäni lisää kokonaisuuteen ilmavuutta ja johdattelee kuulijan hyvin musiikkivideossakin esiintyviin maisemiin: järven rannoille, tuulisille kallioille ja harmaiden sadepilvien alle.
Parin minuutin jälkeen tuleva instrumentaaliosuus on vaikuttava ja mieleenjäävä hetki biisissä ja osoitus siitä, että tämä voisi toimia ilman lauluakin hienosti. Ja toisaalta osoittaa myös sen, että biisin sokeri on jätetty sinne pohjalle, kun ensimmäiset puolitoistaminuuttia antavat hieman odotuttaa avautumistaan eivätkä ehtineet lunastaa vielä niitä odotuksia, joita Twenty-six loi. Kun koko biisin on kuullut, ja pienet palaset ovat löytäneet paikkansa tässä palapelissa, voi kuulija tyytyväisenä huomata, että tätäkin biisiä kuuntelee mielellään.
Täytyy vielä mainita, että erityisesti yksi lause jumittui päähäni pyörimään ja rupesin todella miettimään, millaisia elämän tapahtumia ja tunteita voikaan kätkeytyä tähän yhteen ajatukseen:
"And the people that I loved, became shadows in my mind."
Mielenkiintoista.
Artistin kotisivut löytyvät täältä.
P.S. Spotifyn puolelta löytyy lisää Forwardmanin biisejä, joista esim. Ring up the curtain tuo allekirjoittaneelle ensimmäiseksi mieleen muutamat Blurin biisit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti