Indiepop-artisti NIINA on julkaissut Dopamine-singlen, joka on tunnelmointia miellyttävien synasaundien soidessa taustalla. Ensikuulemalla biisi ei täysin vakuuttanut, mutta jättäessäni sen soimaan toistolla taustalle, huomasin pian lauleskelevani kertosäkeen mukana ja fiilisteleväni biisin loppupuolen kitarointia. Laulu soi kauniisti, vaivattomasti ja biisin teemaan sopivan kevyesti. Uskoisin NIINAn äänen taipuvan hyvin vaikkapa akustisiin balladeihinkin, jolloin soittimet eivät pääsisi paikoin hukuttamaan artistin ääntä taustalle. Dopamine tuo mieleen maailman, jossa askel on kevyt, mieli tekee laulaa ja ihastella sinitaivaalla ajelehtivia harsomaisia valkopilviä. Toisaalta biisi on vahvasti kesäinen, kun ihaillaan sen erityisen henkilön hymyä ja pidetään kädestä, mutta samaan aikaan biisin raikkaus tuo mieleen syksyiset aamut ja ensi kertaa kesän jälkeen höyryävän hengityksen. En tiedä, onko mielessäni jo liikaa kesän festarit ja siksi useampikin viimeaikoina kuultu biisi sopisi mielestäni festareille. Dopaminestakin tulee nimittäin mieleen, että NIINA voisi esiintyä vaikka Maailma kylässä -festareilla tai vaikka Tammerfestien pre-festareilla. Jengi istuisi nurmikoilla hyvässä seurassa ja nauttisi musiikista ja vapaudesta. Miksei.
Dopamine luo onnellisen ja hyvällä tavalla leijuvan fiiliksen, vaikka ei aivan dopamiinin tavoin pureudu syvälle sisuksiin. Biisi tarjoilee kuitenkin mielenkiintoa herättävää esimakua ja on lupaava ensiaskel kohti pitkäsoittoa.
NIINAn Facebook-sivut löytyvät täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti