lauantai 2. joulukuuta 2017

Elokuva: The Dressmaker (2015)

Ohjaus: Jocelyn Moorhouse
Käsikirjoitus: P.J. Hogan, Jocelyn Moorhouse
  Pohjautuu Rosalie Hamin samannimiseen novelliin. 
Musiikki: David Hirschfelder
Pääosissa: Kate Winslet (Myrtle "Tilly" Dunnage), Judy Davis (Molly Dunnage), Liam Hemsworth (Teddy McSwiney), Hugo Weaving (Sergeant Farrat)
 Ensi-ilta Suomessa: 15.4.2016


The Dressmaker kertoo Myrtle-nimisestä naisesta, joka vuosien poissaolon jälkeen palaa takaisin kotikyläänsä, jossa sisäsiittoisuus, juoruilu ja umpimielisyys kukoistavat. Myrtle on kiertänyt Euroopassa keräämässä kokemusta ja mainetta, ja on nyt erittäin lahjakas ompelija. Osa kylän naisista arvostaa Myrtlen poikkeuksellisia taitoja, mutta suurin osa suhtautuu halveksuvasti jo senkin takia, että Myrtlen äiti on kylän hulluksi luokiteltu vanha nainen. Niinpä Myrtlen paluuta ei enemmistön puolesta katsota kovinkaan hyvällä, koska monet ovat lisäksi sitä mieltä, että nainen on murhaaja.

Kate Winslet on yksi suosikkinäyttelijöistäni ja pyrinkin katsomaan leffat, joissa hän on mukana. En ehtinyt käydä katsomassa The Dressmakeria elokuvateatterissa, joten oli hauska huomata, että elokuva oli nyt tullut Netflixiin.

Olin ehkä liian väsynyt elokuvaa katsoessani, mutta minulle jäi lopulta elokuvasta hieman sekavat fiilikset. Myrtle palasi kostamaan hänelle vääryyttä tehneille kyläläisille ja selvittämään mysteerin hänen menneisyydestään, joka vaikutti häneen vieläkin ja siksi hän ajatteli olevansa kirottu.Tapahtumien eteneminen oli enimmäkseen hämmentävää ja en oikein pystynyt löytämään sitä kuuluisaa punaista lankaa tai motiiveja Myrtlen tietyille teoille. Eikä elokuvassa mielestäni selitetty tiettyjen hahmojen muistinmenetyksiin liittyviä syitä niin, että katsojalle olisi tullut tapahtumien kulusta selkeä kuva. Katsoin kylläkin elokuvan kolmessa eri osassa, joten tästä voi toki johtua, että en päässyt kunnolla sisälle The Dressmakerin maailmaan. Toisaalta se myös kertoo, ettei elokuva onnistunut ainakaan minun kohdallani vakuuttamaan ensimmäisen puolen tunnin aikana eikä imaisemaan heti mukaansa kiehtovuudellaan.

Elokuva oli visuaalisesti erittäin miellyttävä ja erityisesti Kate Winsletin hahmon puvut pistivät silmään tyylikkyydellään. Winslet tekee Myrtlestä uskottavan ja elokuvan vetonaulan. Winslet tuo hahmoon arvokkuutta, maailmannaista ja voimakasta luonnetta. On jälleen hienoa nähdä, miten moniin niin erilaisiin suorituksiin Winslet pystyy taipumaan ja miten hän sulautuu hahmoon kuin hahmoon niin komedian kuin pysäyttävän draamankin puolella. Hänen takiaan leffan halusin nähdä ja hänen takiaan jaksoin katsoa sen loppuun.

Winlsetin lisäksi roolisuorituksistaan plussaa saavat ehdottomasti Judy Davis, joka näytteli Myrtlen sekopäistä äitiä ja Hugo Weaving, joka näytteli omalaatuista poliisi Farratia. Molemmat tekivät hahmoistaan uskottavia ja omalla tavallaan hieman humoristisia, mutta erityisesti Farratin hahmo oli sivuhenkilöistä suosikkini värikkyytensä ja kylän massasta poikkeavan persoonallisuutensa ansiosta.

The Dressmaker oli mielestäni komedian ja draaman hieman epäonnistunut yhdistelmä, joka ei onnistunut herättämään suurempia tunteita, vaikka juonessa olikin useampia kohtia, joiden olisi pitänyt aiheuttaa kyyneleitä, naurahduksia tai suuttumusta. Winsletin roolisuoritus on kokonaisuuden kantavin ja selkein osa ja syy miksi elokuva kannattaa katsoa, sillä on ilmiömäistä miten hän muuttuu australialaiseksi Myrtleksi ja vetää kaiken huomion itseensä jokaisessa kohtauksessa täysin jättäen muut varjoonsa. Ilman Winsletiä elokuvaa tuskin olisin jaksanut katsoa loppuun sen sekavuuden vuoksi ja päähenkilökin olisi jäänyt latteaksi ja samanlaiseksi keskinkertaiseksi hahmoksi kuin taustalla häärivät kylän naiset.

Molly Dunnage: What's that Music?
Myrtle Dunnage: The blues.
Molly Dunnage: Ah! Music to get hung by!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.