lauantai 9. syyskuuta 2017

Jonna Geagea: Arpia polvissa (2017)


Jonna Geagea aloitti tekemään paluuta musiikkimaailmaan, kun ensimmäinen single Pumppaa julkaistiin kesäkuussa 2017, ja jatkoa seuraa nyt Arpia polvissa -nimisen biisin myötä. Omaa aikaa -pitkäsoiton oli alunperin tarkoitus ilmestyä nyt syksyllä, mutta julkaisu on siirtynyt ensi vuoden puolelle. Tarkempaa päivämäärää ei vielä ole ilmoitettu.


Myös Arpia polvissa on Jonnan itsensä säveltämä ja sanoittama, joten toiveet biisin persoonallisuuden suhteen ovat suuremmat, sillä ainakin itse toivon artistin omasta kynästä syntyvän jotain enemmän kuin naapurin kynästä. Vaikka naapurikin olisi kuinka hyvä, niin kyllä itse biisejään tekevien artistien kohdalla tulee pieni lisäodotus uutta materiaalia kohtaan. 

Pidän todella paljon Jonnan äänestä ja olen pitkään odottanut häneltä omaa musiikkia, ja kun hän on tehnyt englanninkielisiä tekstejä mm. Warmenin levyillä vieraillessaan (They all blame me), uskoin, että nyt on luvassa kovaa materiaalia myös suomeksi. Mutta Arpia polvissa ei ole yhtä ehyt kokonaisuus kuin Pumppaa. Biisi alkaa jazz-tyylisillä papadappaiduilla  (ja näitä esiintyy myös myöhemminkin), ja mukava rytmikkyys vie kyllä tarinaa eteenpäin läpi biisin. Mutta siltikin nuo svengaavat fiilistelyt tuntuvat olevan kuin toisesta biisistä eivätkä istu muuhun melodiaan saati sanoihin, kun mukaan lisätään vielä rock-henkisemmät jee-jeet. Arpia polvissa -biisiin on valittu mielestäni liikaa erimuotoisia paloja eri laatikoista eivätkä ne oikein loksahda toistensa lomaan sujuvasti vaan tuntuu kuin vajaan neljän minuutin aikana kuultaisiin osia kolmesta eri biisistä. Olisin myös mielelläni kuullut hieman kaavan rikkomista etenkin -nut/-nyt -loppusointuihin, sillä noista jää nyt vähän sellainen fiilis, että on menty sanoituksessa helpoimman peruskaavan mukaan. (Näköjään Youtuben puolella joku muukin oli kiinnittänyt samaan huomiota.) Saan kyllä tekstin ajatuksesta kiinni, mutta lopullinen toteutus ei osunut sinne napakymppiin.

Pumppaa oli puhtaasti fiilistelevä kesäbiisi ilman suurempaa merkitystä, ja Arpia polvissa -biisin olisi puolestaan tarkoitus olla kertomus elämän kolhuista ja kiitoslaulu oikeille ystäville, ja tavallaan se onnistuukin, mutta Jonnan tasoista monipuolista tulkitsijaa tämä biisi ei palvele. En usko, että biisillä suurempaa yleisöä vielä vakuutetaan, mutta toivon, että muut tulevan albumin biisit ovat selkeämpiä ja vahvempia kokonaisuuksia, jotka tuovat kunnolla esille Jonnan parhaimmat puolet. Seuraavaa sinkkua odotellessa siis.

"Mut niin moni on mua rakastanut, sokeeta ohjannut, sängystä nostanut, ehjäksi parsinut ja kuunnellut."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.