keskiviikko 3. lokakuuta 2018

SAARA: Almost Acoustic (2018)

Artisti: SAARA
Albumi: Almost Acoustic (EP)
Biisejä albumilla: 5
Julkaisuajankohta: 5/2018
Levy-yhtiö: Universal Music Oy & YRC Finland Oy
Koukuttavin biisi: Sever
Heikoin hetki: Blood


SAARA julkaisi tänä vuonna uutta musiikkia Almost Acoustic -EP:n muodossa. EP:ltä löytyy neljä uutta biisiä ja remix Temple-biisistä.

Olen pitänyt monista SAARAn viimeisimmistä julkaisuista, joten odotan aina mielenkiinnolla hänen uusimpia tuotoksiaan. Aiemmista biiseistä vaikkapa California on kerrassaan upea kappale, ja esittäjänsä suuhun sopiva. Kyseinen biisi löytyy Hello I'm SAARA -EP:ltä, mutta sitä ei näköjään enää löydykään Spotifysta. EP:n jälkeen SAARA on tiputellut satunnaisia biisejä silloin tällöin, kuten Permission to love, Superpowers ja All that love, joissa kaikissa on ollut paljon hyvää, vaikka viimeiseksi mainittu ei ole jäänyt omalle soittolistalleni enää ensikuunteluiden jälkeen. Mutta toisin on käynyt tämän viimeisimmän EP:n kanssa, joka on epäilemättä SAARAn tähän asti vahvin, mielenkiintoisin ja ammattitaitoisimman kuuloinen kokonaisuus. Olenkin kuunnellut tätä huomattavasti enemmän kuin aiempia biisejä (ja toki siksi, että EP on Spotifyssa) ja sanat ovat alkaneet jäämään mieleen. Harvinaista tässä neljän kappaleen kokonaisuudessa on se, että kaikki biisit ovat lähes tasavertaisesti toimivia ja varsinkin kolme ensimmäistä ovat alusta loppuun onnistuneita tuotoksia.

Temple on lattarivaikutteinen avausbiisi, jossa on iloa, etelän lämpöä ja ihastumista. Etenkin kertosäe imaisee nopeasti mukaansa ja ennen kuin ehtii huomata, on itsekin laulamassa mukana. "I will follow you, wherever you wanna go, 'cause your body is my temple."

I do on rauhallisempitempoinen, jossa alkuihastus on taaksejäänytttä elämää ja ollaan jo arjessa siinä myrskyisässä suhteessa, johon ei muiden kuin tietyn henkilön kanssa lähtisi. Selkeänä pidetyt taustat nostavat esille SAARAn upean tulkinnan, joka tuo tekstin aidoksi, elämän tarinaksi. Taustoissa on positiivista virettä, jotka kertovat, että vielä ei olla dramaattisimmissa vesissä.

Sever vie vakavempiin tunnelmiin, kun suhde rakoilee merkittävästi. Biisissä on pysäyttävä tunnelma, joka saa kuulijan pohtimaan mitä laulun kertoja on joutunut käymään läpi ja miten lohduttomalta tilanne vaikuttaa. Todella hienosti toteutettu biisi, josta on riisuttu kaikki turha ja keskitytty vain tekstin korostamiseen. Tässä on raakaa, aito tunnetta tarttuvan biisin muodossa.

EP:n viimeinen biisi Blood kertookin jo suhteen lopusta. Kappaleella on mukana räppäri Kirko Bangz, joka pilaa muuten koskettavan biisin. Äänen ulostulon perusteella kuulostaa, että kaveri kärsii kovemmistakin suolisto-oireista oman osuutensa aikana, sillä niin tuskallista tuo äänen tuottaminen tuntuu hänellä olevan. Muutoin biisi toimisi hyvin tarinan päätöskappaleena, mutta valitettavasti räppiosuus tekee tästä EP:n heikoimman hetken. 


Näiden neljän (tai no, kolmen onnistuneemman) biisin myötä on varmaa, että SAARAlla on biisinteko hallussa ja luovuutta niiden toteuttamiseen. Suunta on lupaava ja toivottavasti jonain päivänä tulee kokopitkä albumikin, kunhan se on SAARAn itsensä näköinen eikä jonkun muun näkemys. Hiljaa hyvä tulee, joten eiköhän albumikin vielä jonain päivänä nähdä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.