sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Onnenonkija (2016)

Nimi: Onnenonkija
Genre: komedia
Kesto: 88 min
Ohjaus: Ville Jankeri
Käsikirjoitus: Pekko Pesonen
Musiikki: Marko Nyberg
Pääosissa: Minka Kuustonen (Marja Aurora), Olavi Reipas (Olavi Uusivirta), Aino Ryynänen, (Pamela Tola), Esa Ryynänen (Taneli Mäkelä), Satu Silvo (Kristiina Reipas)
Ensi-ilta: 25.3.2016


Onnenonkija kertoo Marjasta, joka on lifestyle-bloggari, jolla on rahavaikeuksia ja Olavista, joka on maan rikkaimpia miehiä, mutta ei elä kuin rikkaan miehen odottaisi elävän. Näiden kahden tiet kohtaavat, ja Marja arvelee voivansa pelastaa bloginsa ja elämänsä, jos deittailee tämän kuuluisan ja rikkaan poikamiehen kanssa. Vaarana tietysti on, että mieheen ei saa mennä oikeasti rakastumaan. 

Onnenonkija tuli telkkarista taannoin ja paremman tekemisen puutteessa päätin katsoa sen. Kuten leffan alkupuolella jo arvelinkin, niin olisi tuon 88 minuuttia voinut paremminkin käyttää. Onnenonkija vetää hyvin yhteen syyt, miksi suomalaisia elokuvia tulee katsottua kovin harvoin. Katson paljon romanttisia komedioita ja pidänkin niistä, mutta Suomessa on laskettavissa yhdellä kädellä oikeasti onnistuneet kyseisen genren elokuvat. Onnenonkija ei todellakaan kuulu niihin. Se on kliseinen henkilöhahmojen "persoonista" ja käyttäytymisestä aina tarinan kulkuun, ja jos sen on tarkoitus parodioida lifestyle-bloggareita, niin ei se kovin hyvin siitä suoriudu vaan jää todella latteaksi. Muuten leffaa voisi sanoa sekavaksi, mutta kun ei siinä oikein tapahdu mitään kummempaa, niin ei se ole edes sitä.

Henkilöhahmot ovat ärsyttävän ennalta-arvattavia ja miljoonaan kertaan nähtyjä, ja näyttelijöiden suoritukset saavat aikaan vain myötähäpeän tunteita, kun mikään ei tunnu tulevan luonnostaan vaan kaikki puhuminen ja kanssakäyminen on todella pakotetun ja epämukavan oloista. Koko elokuva käsikirjoituksesta alkaen on kuin massatuontannosta repäisty 80 sivun Harlekiini-kirja, josta on yritetty tehdä oivaltava ja viihdyttävä elokuva. Toisaalta eipä elokuvassa tunnu olevan edes yrittämistä. Dialogit ovat usein kotimaisissa elokuvissa todella tönkköjä ja luonnottomia, ja samalla linjalla mennään myös Onnenonkijassa. Jopa ihmiset kadulla käyvät värikkäämpiä ja mielenkiintoisempia vuoropuheluita kuin mitä tähän käsikirjoitukseen on saatu aikaiseksi. Onnenonkijasta jää ainoastaan fiilis, että väkisin on yritetty tehdä nykyaikainen bloggariaiheinen elokuva, mutta ei ole viitsitty miettiä edes tarinan hahmoille taustoja tai massasta erottuvia luonteenpiirteitä.

Ainut onnistunut asia elokuvassa oli Satu Silvon roolisuoritus. Ja Pamela Tolakin on ihan kelpo siskon roolissa, mutta siinäpä ne hyvät puolet sitten ovatkin. Niin ja olihan toki poikkeuksellista, että Mikko Leppilampi puuttui elokuvasta kokonaan. Siitä saa jo pari pistettä plussaa. Mutta muutoin Onnenonkija oli vain taas muistutus itselle, että harvassa pysyvät edelleen ne hyvät, kotimaiset (romanttiset) komediat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.