keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Thor: Ragnarök (2017)

Ohjaus: Taika Waititi  
Käsikirjoitus: Eric Pearson, Craig Kyle, Christopher Yost  
Musiikki:  Mark Mothersbaugh
Pääosissa: Chris Hemsworth (Thor), Tom Hiddleston (Loki), Cate Blanchett (Hela), Idris Elba (Heimdall), Jeff Goldblum  (Suurmestari), Anthony Hopkins (Odin), Mark Ruffalo (Bruce Banner/Hulk), Karl Urban (Skurge), Tessa Thompson (Valkyyria/Scrapper 142) 
Ensi-ilta Suomessa:
3.11.2017

Ukkosenjumala Thor saa kuulla tulidemoni Surturilta, että pian on edessä kaikkien aikojen taistelu ja tuho, Ragnarök. Thor ei tietenkään suostu hyväksymään, että näin voisi käydä ja taisteltuaan Surturia vastaan hän luulee estäneensä tulevaisuudessa siintävät kauheat tapahtumat. Valitettavasti kohtaloa ei vain voi niin helposti päihittää vaan mutkien kautta Thor päätyy Sakaar-nimiselle planeetalle vangiksi, jossa hän joutuu taistelemaan erästä vanhaa tuttuaan vastaan selvitäkseen hengissä ja päästääkseen takaisin palastamaan Asgardin ihmiset ja valtakunnan pahikselta, joka riehuu siellä täysin mielivaltaisesti.

En ole nähnyt Thor-leffojen kahta aiempaa osaa, joten etukäteen pohdin, että putoanko elokuvan kelkasta jossain vaiheessa, koska en tunne hahmojen ja tapahtumien taustoja. Katson valikoiden tämäntyyppisiä elokuvia, joten odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla leffateatterin tuoliin asettautuessani. Toisaalta näyttelijäkaarti oli niin laadukas, että luottoa oli sen verran, ettei tässä ehkä täysin riman alle mennä.

Helpotuksekseni huomasin, että Thor: Ragnarök toimii hyvin itsenäisenä elokuvana, vaikkei hahmoista tietäisi mitään etukäteen, vaikka toki varmasti jotkin yksityiskohdat loksahtaisivat paremmin kohdilleen, jos aiemmat elokuvat olisi katsonut ensin. Alun epäluuloni haihtuivat aika pian, sillä elokuvan huumori upposi ensimmäisistä minuuteista alkaen. Pidän juuri tämäntyyppisestä sarkasmista ja hyvistä heitoista, joita sankari heittää, vaikka olisi vihollisen edessä ketjuihin sidottuna. Leffan aikana sai tosiaankin nauraa useampaan otteeseen ja olipa hetkiä, kun piti keskittyä enemmänkin, jotta naurun sai pysäytettyä. Tätä juuri tarvitsi tähän marraskuuhun!

Ragnarökissä oli käytetty paljon erikoistehosteita, mutta tämäntyyppistä toimintaseikkailua ei tänä päivänä oikein voisi kuvitella ilmankaan ja onneksi tässä tapauksessa juoni ei kärsinyt tehosteiden käytöstä. Kokonaisuus oltiin osattu toteuttaa tyylikkäästi ja varsinkin 3D-versiossa tuntui kuin olisi irtautunut teatterin tuolista ja istunut jossain Sakaarin tai Asgardin kulmalla seuraamassa tapahtumia.

Leffa etenee sopivalla tahdilla ja näyttelijät hoitavat oman osuutensa loistavasti, ja lisäksi monet näyttelijöistä kuuluvat niihin, joita katselen mielelläni. Chris Hemsworth toki on kiistaton tähti ja hottis, mutta Jeff Goldblum on kilahtaneena Sakaarin johtajana aivan omaa luokkaansa. Varmasti paras valinta Suurmestarin rooliin, koska tuon tyyppinen hahmo tuntuu tulevan Goldblumilta hyvinkin vaivottomasti. Mark Ruffalon olen tottunut näkemään romanttisissa komedioissa, joten on aina vähän hämmentävää nähdä hänet tekemässä jotain muuta. Hän ei nyt ehkä ihan paras valinta ollut Hulkiksi, mutta menee muiden siivellä mukavasti.

Thor: Ragnarök oli oikein hauska, menevä ja viihdyttävä leffa, jossa on sopivasti kaikkea: toimintaa, huumoria, pientä romantiikkaa ja lihaksikkaita miehiä. Joten tästä johtuen otan seuraavaksi hyvän asennon ja katson Thorin ensimmäisen osan Netflixistä.
Ja muutaman muunkin, missä on mahdollista katsella Chris Hemsworthia.


Thor: "She's too powerful, I have no hammer."
Odin: "What are you, Thor, God of hammers?"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.