tiistai 24. lokakuuta 2017

Karanteeni 2: Terminaali (2011)

Alkuperäinen nimi: Quarantine 2
Ohjaus:
  John Pogue
Käsikirjoitus: John Pogue
Pääosissa: Mercedes Mason (Jenny), Josh Cooke (Henry), Mattie Liptak (George), Ignacio Serricchio (Ed), Noree Victoria (Shilah), Bre Blair (Paula), Lamar Stewart (Preston)
Kesto: 86 min
Valmistusvuosi: 2011

Karanteeni 2: Terminaali -elokuvan tarina lähtee liikkeelle siitä, kun lentokoneen henkilökunta ja matkustajat asettautuvat omille paikoilleen valmiina lähtemään taas yhdelle tavanomaiselle matkalle.  Matkustajien joukosta löytyy eri ihmistyyppien edustajia, mutta kirkon seurakuntaryhmä (tai joku muu vastaava) perui tulonsa, joten koneessa on lopulta vain kourallinen matkustajia. Kauhuelokuvan kannalta näin on tietysti helpompi, niin katsoja pysyy paremmin kärryillä kuka oli kuka, kun väki alkaa pudota pois pelistä.

Lennon alkuvaiheilla yksi matkustaja alkaa käyttäytyä oudosti, ja aluksi vaikuttaa, että henkilö on vain ottanut muutaman rohkaisuryypyn liikaa tai osunut flunssa-aaltoon. Näin ei kuitenkaan ole vaan henkilön käytös muuttuu aggresiiviseksi ja suusta alkaa valua valkoista vaahtoa. Matkustajat alkavat mennä paniikkiin ja pieni lentokone alkaa tuntua vielä pienemmältä. Ainut vaihtoehto on tehdä hätälasku ja toimittaa sekava matkustaja hoitoon. Lentokentällä tulee kuitenkin lisää ongelmia eteen, sillä hoitoon pääsy ei sujukaan aivan suunnitelmien mukaan. Pian matkustajat saavat huomata, että tartunnan saaneita onkin heidän joukossaan useampi kuin vain ensimmäisenä oireillut henkilö. Jos paniikkia ei vielä aiemmin ollut, niin nyt on, kun pelastuksestakaan ei ole saatu kunnon takeita.

Juoni vaikutti omaan makuun sopivalta, sillä yleensä pidän elokuvista, joissa jokin mystinen tauti alkaa tappaa ihmisiä/ihmiskunnan tuho on muutoin lähellä, ja lentokone/lentokenttä tapahtumampäristönä vaikutti siltä, että nyt voisi luvassa olla mukaansatempaavan kauhea leffa. No, jälleen kerran odotukset olivat korkeammalla kuin elokuva. Joitakin juonipaljastuksia on luvassa, joten jos et halua tietää mitään, niin tässä vaiheessa kannattaa lopettaa lukeminen.

Kun lentokoneen lentoemännät astuivat ensimmäisen kerran valkokankaalle, niin välittömästi heidän (kliseinen) kanamaisuutensa alkoi ärsyttää. Toinen heistä oli olevinaan se, joka tekee päätökset ja on enemmän johtavassa asemassa, ja toinen taas on hukassa ilman kunnon auktoriteettia, mutta molemmista sai aivan samanlaisen hihittelevän, tyhjäpäisen teinin vaikutelman. Meinasin jo ihan näiden kahden takia jättää elokuvan katsomatta. Tunnustan, että kun ensimmäisen kohtauksen aikana toinen heistä oli jo pusero auki, niin tuli väistämättä mieleen, että nyt mennään siitä, missä aita on matalin. Sen suhteen kuitenkin erehdyin, eli Karanteeni 2 ei ollut totaalinen rimanalitus.

Seuraavaksi ärsytyskynnysksen yli astuttiin, kun esiteltiin koneeseen saapuneet matkustajatyypit, ja jopa tässä harvassa joukossa paikalla sattui olemaan hoitaja. Hohhoijaa. Miten sopivasti sattuikin ja ah, niin kovin yllättävästi, että käsikirjoitukseen oli pakko lisätä se henkilö, joka osaa ammattitaidolla paikata haavat ja selittää miten mikäkin aine vaikuttaa ihmisen elimistössä. Jos koneessa olisi ollut enemmän ihmisiä, niin todennäköisyys hoitohenkilön paikallaololle olisi ollut helpommin hyväksyttävissä, mutta nyt osuttiin vain kliseeosastolle.  

Juonen käänteissä oli hieman liikaa ennalta-arvattavattavuutta, vaikka toki muutama oikeasti yllättävä hetki kokonaisuuteen onneksi oli onnistuttu löytämään. Mielestäni "raivotaudin" syntymisen syyt olivat suhteellisen onnistuneesti rakennettu ja selitetty katsojalle, vaikka aukkoja siltäkin osastolta löytyi. Lähtökohdat olivat hyvät, mutta tuntui, että joko mielikuvitus tai jaksaminen oli loppunut juonta rakennettaessa kesken, sillä kokonaiskuva jäi hajanaiseksi. Kyllä katsoja, tai minä ainakin, miellän hyvän kauhuelokuvan sellaiseksi, että tapahtumat saavat jollain tavoin selkeän ja eheän selityksen eikä niin, että kaikki voidaan pistää vain määrittelemättömän hulluuden piikkiin tai ufojen epäloogiseen käytökseen (kuten Skylinessa).

Elokuvan loppuratkaisu oli niin typerä, että elokuvan päättymisen jälkeen tuijotin hetken aikaa ruutua miettien, että todellako näin hölmöön loppuratkaisuun päätyivät. Viimeiset minuutit olivat vain tyhjä hetki eivätkä päättäneet tyydyttävällä tavalla elokuvan aiempia tapahtumia. Avonaisiakin loppuratkaisuja voi tehdä, mutta ei niiden väärällä tavalla hölmöjä tule olla.

Kyllähän Karanteeni 2 viihdyttää ja sen jaksaa jotakuinkin katsoa alusta loppuun, mutta jälleen tullaan siihen, että ei veriroiskeilla, mielipuolisella käytöksellä ja muutamalla yllätyksellisellä "ai tuon kulman takaa se verenhimoinen saalistaja hyökkääkin" -kohtauksella vielä laadukasta ja oikeasti karmivaa kauhua tehdä vaan kyllä käsikirjoitukseen pitää ihan oikeasti panostaa enemmän kuin mitä sunnuntaiaamuna krapulassa tasottavia nautittaessa tulee raapustettua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.