sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Erin @ Alasti-klubi 16.9.2017 (Kulttuuritalo, Helsinki)

Erin esiintyi Helsingin Kulttuuritalolla lauantaina 16.9.2017 Alasti-klubin tunnelmissa. Alasti-konseptissa artistia haastatellaan ensin ja sen jälkeen kuultava keikka vedetään riisuttuna "ylimääräisistä" soittimista/tehosteista. Valot olivat keikan ajan samat ja lava oli rakennettu salin keskelle, ja paikkoja yleisöllekin oli rajoitetusti. Näin iltaan saatiin luotua intiimimpää tunnelmaa ja tuntui siltä kuin olisi kuulunut sisäpiiriin, kun artistikin istui lavalla rennosti jutustellen. Elias Kaskinen oli tehnyt taustatyönsä ja ottanut selvää haastattelemastaan artistista, joten vältyttiin kiusallisilta hiljaisuuksilta ja epämukavilta hetkiltä. Hieno ja mielenkiintoinen haastattelu, jossa ei kysytty niitä kaikkein yleisimpiä kysymyksiä vaan vähän jotain sieltä sivustakin. Kuuntelin nimittäin hiljattain erästä ohjelmaa radiosta, josta välittyi sellainen kuva, että juuri mitään ennakkoselvityksiä henkilön historiasta ei oltu tehty. Oli todella kiusallista kuunnella ohjelmaa, jossa haastattelija toistuvasti takertelee ohjelman eteenpäin viemisessä.

Kulttuuritalon Alasti-keikat tulevat aikanaan myös televisiosta, joten kaikki muutkin pääsevät nauttimaan näistä illoista, mikä on kyllä hienoa ja aion itsekin katsoa myös ne keikat, joille en nyt päässyt. Tykkään Alasti-klubien ideasta, sillä se tarjoaa jotain uutta yleisölle ja artistille, kun tutut biisivät näyttäytyvät uudessa valossa. En kuuntele Eriniä aktiivisesti, mutta halusin nähdä, millaisena hän on Alasti-klubilla, ja hän oli tyylilleen uskollisen aitona ja ihanana. Biisit kuulostivat elävimmiltä ja raikkaimmila kuin studioversioissa, ja illan intiimiys loi kokonaisuuteen uutta tunnelmaa. Jos tällaisia keikkoja olisi useammin, niin se olisi hienoa, sillä kuluneimmatkin listahitit tuntuivat jälleen mielenkiintoisia. Tietysti se huono puoli tässä on, että nyt levyversiot kuulostavat huomattavasti laimeimmilta, koska niissä ei ole Kultsalla syntynyttä tunnelmaa mukana. Tykkään kovasti akustisestakin musiikista, joten nämä pelkistetyt keikat ovat upeita kokemuksia ja ainutlaatuisia hetkiä. Toivottavasti Alasti-formaatti ottaa tästä enemmän tuulta alleen ja yleisö kiinnostuu niin, että näitä tulisi vaikkapa kerran vuodessa eri artistikattauksilla. Minulla olisi kyllä jo mielessä pitkä lista artisteja, joita voisi pyytää mukaan.


Lauantai-ilta Erinin keikalla ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto, sillä musiikin avulla sai taas stressit hetkeksi unohtumaan. Erinillä on hienoja tekstejä, joissa on sisältöä ja syvyyttä, ja joihin monen on varmasti helppo samaistua. Illan aikana kuultiin muistaakseni ainakin seuraavat biisit Kohta hänen, Sydäntä särkee, Sä et enää oo mun, Miten tätä ollaan, Älä tule hyvä tyttö, Ei taida tietää tyttö, Laura tietää sen, Vanha nainen hunningolla, Vanha sydän, On elämä laina ja Onko se oikein. 

Tämän illan osilta yhdeksi suosikkihetkekseni muodostui yllättäen Kohta hänen, joka tuntui vievän koko Kultsan biisin kertojan hääpäivään ja jossa yleisö oli kirkonpenkeissä istuvia vieraita. Melkein pystyi näkemään ilmassa leijuvat valkoiset ruusunterälehdet ja silmänurkkiaan pyyhkivät kaasot. Koskettava ja kaunis hetki.


On elämä laina on aina ollut mielestäni yksi hienoimpia Erinin biisejä ja oli todella mukava kuulla se tässä syyskuisessa illassa. Pysäyttävä biisi, joka on mielestäni jopa parempi kuin monet varsinaiset sinkkubiisit.

Vanha nainen hunningolla -biisissä Erin sai yleisönkin osallistumaan, vaikka vähän nihkeältä aluksi näyttikin. Kiinnitin muutamassa muussakin menevämmässä tai muuten rytmikkäämmässä biisissä huomiota siihen, että yllättävän moni istui aivan paikallaan. Joissain muissakin konserttisalikonserteissa olen ihmetellyt sitä, miten ihmiset voivat kuunnella meneviä biisejä täysin paikallaan istuen ilman, että edes pää vähän heiluu musiikin tahtiin. Ääripääesimerkkinä ovat ne tietyntyyppiset miehet, jotka istuvat kädet puuskassa ja suu nurinpäin aivan kuin heidät olisi aseella uhattuna pakotettu paikalle. Minä kun en vain mahda sille mitään, että sopivan rytmin kohdalla alkaa pää vähän nykiä, sormi taputtaa polvea tai jalka tampata lattiaa. En sano, että pitää hyppiä aropupuna, mutta välillä olisi hauska nähdä pientä liikettä ja osoitusta siitä, että musiikki vie mukanaan. Kun ei se kuitenkaan ole rangaistava teko vähän jammailla keikalla. Ajattelen sen myös niin, että varmasti myös istumapaikallisissa keikoissa artistista on mukava nähdä, että yleisö on hereillä eikä istu vain ilmeettöminä suolapatsaina. Onneksi nyt kuitenkin yleisö osoitti suosiotaan aplodeilla, joista kyllä kuuli, että viihdytty ja nautittu oli.

Hieno ilta, jossa todella jokaiseen biisiin löysi uuden yhteyden. Erin on todella symppis tyyppi ja on kehittynyt artistina ja biisintekijänä hienosti. Ilta meni turhankin nopeasti, sillä encoren tullessa tuntui, että Erin oli vetänyt vain pari biisiä ja pitikin kellosta tarkistaa, että onko tässä istuttu todella yli 2 tuntia vai vain 20 minuuttia. Voin suositella käymään Alasti-keikoilla, jos (kun) niitä jatkossakin tulee, sillä tämä porukkaa osaa hommansa.







2 kommenttia:

  1. HIeno idea, olen ollut aika monella akustisellakeikalla, ja niissä on oma tunnelmansa. Eriniä en ole nähnyt livenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin nähnyt Erinin soolona vain kerran aiemmin, ja tämäntyylinen keikka oli oikeastaan parempi kuin ns. normikeikka. Kyllä akustisille keikoille tosiaan on oma paikkansa. :)

      Poista

.