torstai 20. heinäkuuta 2017

Ostoksia: Rammstein, Lindemann, Leevi and the Leavings, Dreamtale (Jarkko Ahola)

Vuoden 2017 ensimmäinen puolisko on ollut suhteellisen hiljaista levyjen hankintojen suhteen, sillä ei ole oikein sattunut eteen mitään hyviä löytöjä järkevällä hinnalla. Mutta muutamia kivoja juttuja on silti onneksi osunut eteen, joten tässäpä niitä olisi.

Svart records on aloittanut julkaisemaan Leevi and the Leavingsin albumeita vinyyleiden uusintapainoksina. Alkuun ajattelin, että en lähde vinyyleitä ostelemaan, kun ei ole sitä soitintakaan vielä. Sitten tulin toisiin aatoksiin ja päätin hommata levyt hyllyyn odottamaan, että jonain päivänä saan hankittua soittimen ja vielä raivaamaan yksiöstäni tilaa sille. Olenkin monesti tässä CD-kokoelman karttuessa miettinyt, että pitäisi olla oma huone pelkästään niille. No, ehkä sitten sen Eurojackpot-voiton jälkeen voi kartanossa olla ihan oma siipi musiikille ja kirjoille.

Eli ensimmäiset hankinnat olivat albumit Suuteleminen kielletty ja Mies, joka toi rock'n'rollin Suomeen. 



Kuinka taas ollakaan, niin eteeni sattui yksi Jarkko Aholan projekti, josta minulla ei ole ollut mitään käsitystä. Nimittäin Dreamtale-yhtyeen nimissä tehty albumi Difference. Vaikka hetken ehdin jo kuvitella, että olen suunnilleen ajantasalla näistä Aholan aiemmista jutuista, niin en näköjään olekaan vaan mies tuntuu olleen mukana vähän joka suunnalla. En ihan tarkkaan muista, mitä kautta tämä Dreamtalen albumi osui silmiini, mutta jossain päin nettiä pyöriessäni huomasin, että ennen Teräsbetonin uran nousua Jarkko on käynyt yhden levyllisen verran laulelemassa lauluja englanniksi. Joten pitihän tuo levy hankkia heti omaksi ja irtosikin alle 20 eurolla Discogsista, vaikka Amazonissa kyseinen levy oli parhaimmillaan satasen luokkaa. Nyt vain jään odottelemaan sitä seuraavaa jo aikoja sitten julkaistua Aholan levyä, josta en vielä tiedä mitään ja johon sattumalta tulen törmäämään, ja ihmettelen sitten taas, etten ole siitäkään mitään tiennyt.



Tässä olen hiljalleen huomannut, että Rammstein-fanitukseni on ottanut ihan uusia suuntia enkä uskonut, että johonkin yhtyeeseen voisin vielä hurahtaa edes osittain samalla tavoin kuin mitä 90-luvulla tuli vaikkapa Spice Girlsiä, Nylon Beatia, Aikakonetta, Michael Jacksonia tai Backstreet boysia fanitettua. Huomasin nimittäin emp.fi-sivustolla Rammstein-aiheiset lakanat ja luettuani positiivisia arvioita niistä, niin ajatus lähti kytemään. Kyseisellä sivustolla kyseinen setti maksaa kuitenkin 50 euroa ja siihen päälle tulisi postikuluja n. 8 euroa, joten tuo tuntui vähän kovalta hinnalta yhdestä tuotteesta. Sitten muistin, että minulla on vielä voimassa LIFAD-jäsenyys Rammsteinin omaan nettikauppaan, joten sitä kautta ostettuna lakanapaketti oli 5 euroa halvempi, mutta postikulut olivat 10 euroa, joten oli sitten ihan pakko tilata jotain muuta samaan pakettiin, koska kerran Saksasta asti tilataan ja jäsenhintaan kaikki verkkokaupan tuotteet saa vähän halvemmalla. Niinpä mukaan klikkailin äärimmäisen tuikitarpeellisen tarra-arkin ja oikeasti vähän tarpeellisemman avainkaulanauhan. Vähän tämä huvittaa itseänikin, että vain hieman -köhköh- yli teini-iän ylittäneenä tuli sitten hankittua ensimmäistä kertaa bändilakanat. Mutta tosiaalta merkittävä hyvä puoli on se, ettei näissä ole kenenkään lärviä. Vaikka Till Lindemann kuinka mahtava onkin, niin en ihan välttämättä halua hänen naamaansa öisin kietoutua vaan tällainen naamaton ja ihmisetön toteutus sopii oikein hyvin. Ja juu, muutaman euron halvemmalla olisin todellakin päässyt tilaamalla vain pelkän lakanapaketin, mutta toisaalta kivana yllärinä virallisten sivujen kautta tilaamassani paketissa oli lisäksi pussillinen Rammstein-karkkeja. Heh. Veikkaan, että varastolla on tarve päästä noista eroon, koska parasta ennen -päiväys on jo syyskuussa, mutta toisaalta pienikin ilmainen bonus saa aina hyvälle mielelle, joten yllätys oli mieluinen. En tosin ole vielä ehtinyt noista maistaa, joten saa nähdä millaisia makuelämyksiä on luvassa. Mutta hei, ei sitä ihan joka päivä Rammstein-karkkeja tule syötyä. 




CD-puolelle puolestaan löysin huuto.netistä Mutter-albumin tour edition -painoksen. Nyt on kolme eri versiota Mutterista hyllystä, ja pahasti näyttää, että ei tämä varmaan tähän jää. Eihän tässä tosiaan mitään järkeä ole, mutta no, se juna meni jo ajat sitten.

Jonkinlaisen harkinnan (?) jälkeen päädyin hankkimaan Lindemannin Fish on -sinkun eBaysta. Sinkulla on G-Spot Michael -biisi, jota ei Skills in Pills -albumilta löydy ja siltä varalta, että tuo bonusbiisi katoaa jossain vaiheessa Spotifysta, niin halusin varmistaa, että minulla on edelleen mahdollisuus kuunnella sitä. Onhan biisi ihan pirun hyvä ja sitä tuleekin välillä luukutettua monta kertaa päivässä. Seuraavaksi täytyy etsiä hyllyyn toki myös Praise abort- single, niin sitten olisi Lindemann-paketti kasassa lukuunottamatta tietysti albumin eri versioita. Nooh, ehkä nekin sitten ajallaan.

Tällaista tällä kertaa ja katsotaan millaisia hankintoja sitten syksyn ja loppuvuoden puolella osuu eteen. Ainakin siellä olisi tulossa Jonna Geagean uutta albumia (ei tosin vielä tilattavissa), kirjat Gösta Sundqvistista ja Marco Hietalasta, joten on tässä ainakin muutamia syitä odotella taas postiluukun kolinaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.