tiistai 25. heinäkuuta 2017

HIM @ Tuska (Helsinki, 1.7.2017)

Olen ollut kesällä niin paljon poissa koneen äärestä, että blogi raahaa todella pahasti jäljessä, vaikka halua olisi kirjoitella useamminkin. Tuskan keikkaraportti on pyörinyt luonnoksissa jo pari viikkoa, mutta nyt vasta ehdin kirjoittaa sen loppuun. Eli tässä se nyt lopultakin olisi.

HIM esiintyi Tuska-festareilla ensimmäistä kertaa ikinä festareiden 20-vuotisen historian aikana. Ennen keikkaa oli sadellut vettä jo jonkin aikaa, mutta onneksi lopulta keikan aikana vettä ripsahteli vain muutamia hassuja pisaroita, joten ei onneksi tarvinnut kaatosateessa seistä.


Viime Tuskastani on vähän liian kauan, ja minulla onkin ollut sikäli huono tuuri, että aina samalle viikonlopulle on osunut jotain muuta ja ei ole ollut mahdollisuutta revetä useampaan paikkaan samaan aikaan. Tuska on nimittäin niitä harvoja festareita, jonne voisi lähteä ihan vain yleisön takia, sillä en ole vastaavanlaiseen tähän mennessä muualla törmännyt. Aina jotenkin huvittaa, kun jostain vieläkin kuulee kommentteja, miten mustiinpukeutuneet palvovat saatanaa ja heaviä kuuntelevat ovat pelottavia. Enimmäkseen metallikansa on aika leppoisaa, suvaitsevaa ja hyväntuulista, kun alkoholistakin osataan pääasiassa valita enemmän muita tuotteita kuin rähinäviinaa. Ensimmäinen kokemukseni Tuskasta oli vuonna 2008 ja olin syvästi hämmentynyt, että keikan aikana minulla oli koko ajan pieni tila ympärilläni eikä jengi tunkenut iholle, kuten useimmiten kevyen musiikin keikoilla. Ympärilläni olevista ihmisistä moni oli humalassa, mutta kertaakaan ei edes vahingossa tullut olkapäätä silmäkulmaan tai muuta, toisin kuin jälleen kevyemmän musiikin tapahtumissa/baarikeikoilla. Olin silloin yllättynyt ja iltahtunut, miten hienosti ihmiset osaavatkaan käyttätyä ja vuosien saatossa odotan aina niitä iltalehtien juttuja, joissa todetaan, että eipä tänäkään vuonna Tuska aiheuttanut poliiseille lisähommia. Toisin kuin ne Tangomarkkinat, kun "sivistynyt" väki juhlii.

Tosiaan tällä kertaa viereeni sattui muutama tyyppi, joille olisi tehnyt mieli sanoa, että :"Act like you belong here", mutta koska tyypit olivat oikeasti pilvessä, niin koin paremmakseni olla sanomatta mitään. Onneksi sitten keikan puolivälin tienoilla yleisömassan liikkeistä johtuen nämä pilviveikot ajautuivat vähän kauemmaksi ja löysin itselleni sopivan paikan, jossa oli jopa hajurakoa ympärillä oleviin. Sattuihan sitten tuohonkin joukkoon ajautumaan eräs henkilö, joka oli ottanut naista vahvempaa ja ehkä aineitakin, joka ei osannut käyttäytyä, kuten kuuluu. Jonkin aikaa hänen ympärillään olevan tilannetta seurasivat, jonka jälkeen tiimityönä osoittivat sekopään järkkärille, joka saattoi henkilön pois. Ja heviyleisö palkitsi tämän aplodein.

Mutta sitten itse keikkaan. HIMin Tuskan keikka alkoi Buried alive by love -biisillä, jota olen kuunnellut vähän vähemmän, mutta joka kyllä toimii varsinkin näin livenä erittäin hyvin. Eipä HIMillä oikeastaan sellaista biisiä ole, jota en haluaisi livenä kuulla, joten jälleen kaikki käy, mutta mukavampihan se on myös niitä omiakin suosikkeja kuulla.

Yksi suurimpia suosikkejani on Gone with the sin, sillä siinä siinä Valon matala ääni tekee todellisia taikojaan, sillä kyseinen biisi aiheuttaa niin sanotun musiikkiorgasmin kuulijalleen. Tai ainakin minulle. On se vain niin hienoa, kun laulajalla on persoonallinen ja voimakas ääni, joka tuntuu kantautuvan ilmoille vaivattomasti ja miellyttävästi. Valon ääni ei inise tai narise eikä hänen tarvitse tehdä minua suunnattomasti ärsyttävää "pumppausliikettä", jota tehdään silloin, kun ääni ei oikein riitä nuotin pitempään venytykseen tai ääneen yritetään siten saada lisää poweria. GWTS-biisiä olisin tosiaan voinut kuunnella vaikka parikymmentä minuuttiakin, niin upea se on. Tässä kohtaa studioversio ei kyllä ole mitään verrattuna siihen, miten biisi soi livenä. Huh ja wau.



Rebel Yell on kyllä niin kovaa kamaa HIMin versiona, että alkuperäinen jää kirkkaasti jälkeen, vaikka klassikkohan sekin on. Toki fiilis oli ollut koko keikan ajan katossa, mutta tuntui, että tämä biisi nosti sitä vieläkin korkeammalle ja ehkä toisaalta tieto siitä, että kohta bändi poistuu lavalta, sai elämään biisiä vielä vähän enemmän.

Tutuimmat hitit kirvoittivat kovempaa yhteislaulua, mutta oli hauska huomata, että jopa näissä vähemmän radiosoittoa saaneissa biiseissä yleisö lauloi koko ajan mukana. Hiljaista hetkeä ei keikalla päässyt syntymään vaan alusta loppuun yleisö eli mukana ja osoitti miten kovasti yhtyeen musiikki ihmisiin vetoaa. Upea fiilis kerrassaan.

Useimmiten keikat päätetään johonkin menevään ja nopeatempoiseen tykitysbiisiin, mutta oli piristävää ja HIMin tyyliin sopivaan päättää se massiiviseen, mutta hieman rauhallisempi When Love and Death Embrace. Ja miten upea lopetus olikaan, aivan mielettömät sävärit kyllä tuostakin biisistä sai. Se oli täydellinen päätös hienolle illalle, ja pakkohan biisiä oli hyräillä vielä kotimatkallakin.


Olen nähnyt HIMin vain kerran aiemmin, puolisentoista vuotta sitten Tavastialla, joten oli hienoa päästä kokemaan bändi livenä ainakin toisen kerran ennen kuin lopettavat. Veikkaan, että keikkoja Suomeen on varmasti vielä loppuvuodeksi tulossa ja ihmettelisin suuresti, jos viimeinen jäähyväiskeikka olisi jossain muualla kuin täällä. Joten sitä odotellessa.

Ville Valo ei juurikaan juttele biisien välillä, mutta kun on noin paljon hienoa materiaalia, niin miksipä sitä turhia juttelemaan, jos ei siltä tunnu. Valon lavaesiintyminen on pienieleistä, mutta miksipä sitä pitäisi kenkutella eestaas, kun on tuollainen määrä karismaa kuin herralla on. Tanssimisessa ja spiikkaamisessa ei toki ole mitään vikaa, mutta on mielestäni hienoa, että keikka voi olla juuri esiintyjänsä näköinen ja yhtä mahtava kokemus riippumatta siitä, kuinka monta kierrosta artisti lavalla vetää. Energisiä esiintymisiä on niin monelaisia, ja HIMin energisyys kumpuaa soittajista, voimakkaista biiseistä ja Valon äänestä. Ja millainen ääni miehellä onkaan! Erityisesti matalat äänet soivat nyt Tuskan illassa todella pärisyttävästi ja tuntuu melkein luonnottomalta, että jostain ihmisestä voi lähteä noin makeita saundeja. Toivottavasti Valolta tullaan jatkossakin kuulemaan musiikkia, sillä tätä ääntä ei mielestäni ole kuultu lainkaan tarpeeksi.





Setlist-sivustolta löytyy Tuskan settilista, mutta laitan sen silti vielä tähän loppuun:

Buried Alive by Love
Heartache Every Moment
Your Sweet Six Six Six
Resurrection
The Kiss of Dawn
The Sacrament
Tears on Tape
Wings of a Butterfly
Stigmata Diaboli
Gone With the Sin
Bleed Well
It's All Tears (Drown in This Love)
Wicked Game
Killing Loneliness
Poison Girl
Heartkiller
Join Me in Death
In Joy and Sorrow
Right Here in My Arms
The Funeral of Hearts
Rebel Yell
When Love and Death Embrace




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.