perjantai 16. kesäkuuta 2017

Rammstein @ Rockfest (Vantaa, 9.6.2017)

Vantaalla järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Rockfest, jossa ensimmäinen ja merkittävin kiinnitys oli Rammstein, ja tulihan listalle muutamia muitakin. Viime vuonna yhtye esiintyi Provinssissa, joten oli ihan mukavaa, että nyt matka festareille oli vähän lyhyempi. Tapahtuman lähetessä ja tiedotusten edetessä oli hämmentävää seurata, miten paljon ihmiset jaksoivat valittaa milloin mistäkin festareihin liittyvästä asiasta etukäteen, ja joista osa oli ihan naurettaviakin (joku nimittäin jopa valitti, että esiintyjät ovat väärässä järjestyksessä). Itselleni kuitenkin riitti pelkkä tieto siitä, että Rammstein esiintyy perjantaina, ja aiemmista festareista osasin arvata, että varmaankin aika lähellä puoltayötä, niin minua ei ehkä sen takia jaksanut erityisemmin kiinnostaa muut yksityiskohdat. Ja toisaalta ehkä ensikertalaiselle festarille voi vähän enemmän antaa anteeksi kuin jos vaikkapa Ruisrock lähtisi möhlimään perusasioissa.

Yleisesti ottaen olin ihan tyytyväinen festareihin, joten hieman ihmettelen ainakin sitä valitusta, että alue olisi ollut sekava ja suurinpiirtein kaikki olisi järjestelyissä ollut pielessä. Kun itse menen festareille, menen yleensä sen verran aikaisemmin, että minulla on aikaa kiertää kertaalleen alue läpi ja tarkistaa minulle tärkeät pisteet. Näin ei tarvitse sitten lavalta toiselle siirtymisessä käyttää aikaa turhaan palloiluun. Ja toisaalta itse en yleensä juo tai syö festareiden superkalliita tarjottavia, joten minun ei tarvitse jonottaa kojujonoissa enkä näin ollen osaa ottaa kantaa jonojen purun sujuvuuteen Rockfestin osilta.

Toki parannettavaa ensi vuodeksi on, ja erityisesti päälavan edustan maasto oli todella huono melkein nyrkin kokoisine kivineen. Kävely oli hieman haastavaa ja niin oli myös se, jos yritti yhtään enempää jalkojaan liikutella keikan aikana tanssiessaan. Tuli siinä mieleen sekin, että jos kivikasaan olisi kaatunut, niin jälki ja kipu olisi ollut hurjempaa kuin pelkälle asfaltille kaatuminen. Tuohon kivikkoon verrattuna jopa mutavelli olisi ollut miellyttävämpi vaihtoehto.

Alueen läheisyydeltä oli suljettu teitä jonkin verran, joten festariyleisö joutui hieman kävelemään ennen kuin pääsi alueelle. Olihan tuo matka tavallaan vähän pitkä (jäin Vantaankoskella pois, koska Vehkalan asemalta ei tosiaan ollut suoraa pääsyä vaan sieltäkin joutui kiertämään), mutta sanoisin, että aika paljon on omastakin asenteesta kiinni minkä verran tuosta viitsii ottaa pulttia. Toki usein festareille pääsee joko suoralla kuljetuksella tai muuten helposti julkisilla, mutta itse en nähnyt tuota järjestelyä mieltä haittaavana ongelmana. Tai sitten vain yksinkertaisesti olin niin Rammsteinin lumoissa jo ennen festreita, että olisin kävellyt vaikka lumimyrskyn läpi t-paidassa. Mutta tokihan se huomattavasti kivempi olisi, jos sitten ensi vuonna Vehkalan asemalta olisi mahdollista tulla alueelle suoraan. (Tosin oma menemiseni uudestaan näille festareille on täysin rippuvainen esiintyjistä.)

Tarkoituksenani oli mennä paikalle niin, että olisin nähnyt Brother Firetriben keikan, mutta omat aikataulut eivät sitten ihan pitäneet ja keikka jäi näkemättä. Ennen Rammsteinia ehdin kuunnella muutaman biisin Viikatteelta, ja tarkoitus oli katsoa myös Kotiteollisuuden keikka, mutta Perkele-lava oli aidattu hassusti katoksen alle siten, että sekä katos että aitausten sivut olivat jo niin täynnä ihmisiä, että onnistuin ainoastaan näkemään vähän Hynysen päälakea. Kuuntelin siinä muutaman biisin, mutta koska näköyhteys oli niin huono, niin siirryin sitten jo päälavan eteen odottelemaan Painin esitystä. Pain veti energisen setin ja vaikka tunnen vain muutaman biisin, niin meno oli sen verran hyvä, että heidän vetonsa kannatti katsoa alusta loppuun. Tosin kovasti olisin odottanut (ja niin olisi aika moni muukin), että kun kerran Pain ja Rammstein olivat samoilla festareilla ja vielä samalla lavalla peräkkäin, että olisivat soittaneet Praise Abortin. Mutta ei. Se kyllä harmitti vietävästi, koska olisihan se ollut pirun kova juttu päästä todistamaan niinkin ainutlaatuista livevetoa.




Etukäteen tuli "varoituksia", että Rammstein vetää samanlaisen setin kuin viime vuonna. Vähän siis harmitti, että Bück dich, Wiener Blut ja Pussy jäivät tällä kertaa kuulematta, mutta toisaalta Keine Lust, Halleluja ja vaikkapa Zerstören kyllä korvaavat hyvin nuo "puutteet". Provinssissa en superina lämmennyt Engelille keikan viimeisenä biisinä, koska mielestäni Pussy oli parempi päätösbiisi. No, koska olen nyt vuoden verran voinut sulatellut tätä "järkytystä" ja tutustua Engeliin uudestaan, niin viime vuoden pienet harmitukset olivat tiessään ja biisi olikin yllättäen ehtinyt saada uutta nostetta. Todella yllättävää tosiaan, että jokin "huonompikin" Rammsteinin biisi alkaa jossain vaiheessa kuulostaa paremmalta. Onpahan nyt jälleen vahvistettu, että loppupeleissä on aivan sama millaisen setin Rammstein vetää, kunhan vetää. Ja vaikka setti olikin sama, niin ainakin minusta tuntui, että Rammstein oli paljon kovemmassa iskussa kuin viime vuonna.

Keikka tosiaan alkoi tutulla minuutin lähtölaskennalla, punaisilla savupilvillä ja siitä siirrytiin Ramm4-biisiin. Edelleen biisi on mielestäni täydellinen osoitus yhtyeen lahjakkuudesta, kun he pystyvät tekemään tarttuvan tykityksen käyttämällä melkein ainoastaan vanhojen biisiensä nimiä. Olenkin kuunnellut kyseistä biisiä monta kertaa Youtubesta ja aina se vain tuntuu paranevan. Tulisipa uusi albumi mahdollisimman pian! Joka kerta tätä lähtölaskentaa ja Ramm4-biisiä katsoessani menee kylmät väreet ja koko kropan kattavat sävärit, koska tämä yhtyeen "intro" on vain jotain niin loistavaa, mahtavaa ja mieletöntä!




On oikeastaan turha lähteä erikseen nimeämään erityisiä kohokohtia keikasta, sillä jokainen biisi on pelkkää hemmottelua, ainakin näin fanin näkökulmasta.Keine Lust on yksi suurimpia suosikkejani, joten sen pärähtäessä ilmoille tuntui, ettei sitä vain voi millään fiilistellä liikaa. Ja toisaalta Mein Herz brennt -biisin sinfoninsuus häikäisee joka kerta. Olisipa mieletöntä joskus kuulla sinfoniaorkesterin versio biisistä jousineen päivineen.

Yleisö oli mielestäni muutenkin hienosti mukana koko keikan ajan ja yhteislaulut kajahtivat raikuvina ilmoille, ja lisää ääntä lähti. kun yhtye sitä vaati. Tottahan Till lausui taas muutaman sanasen suomea ja jos yleisö ei olisi jo syönyt hänen kädestään aiemmin, niin siinä vaiheessa se tapahtui viimeistään. Mitä ympäriltäni pystyin kuulemaan, niin kuulosti jopa siltä, että hieman tuntemattomammassa Hallelujassakin ihmiset osasivat laulaa mukana. Mahtavaa!




Rammsteinin esitykset ovat uskomatonta tykitystä alusta loppuun ja jopa vähän rauhallisemmat biisit kuten Seeman nostattavat tunnelmaa aina vain korkeammalle, puhumattakaan Ich willin kaltaisista kunnon survomisbiiseistä tai Du Hastin yhteislaulusta. Till Lindemann on ainutlaatuinen esiintyjä, joka tietää, miten yleisö otetaan haltuun, mutta ihan yhtä lailla kaikki muutkin yhtyeen jäsenet ovat suuri osa kokonaisvaltaista elämystä, sillä onhan heillä instrumenttinsa lisäksi tarjottavana oma karsimansa ihmisten iloksi. Niinhän Flake-reppana joutui jälleen kärsimään Tillin dominointia yleisön viihtyvyyden nimissä. On tämä niin mahtava bändi, että tämän hetken aktiivisista bändeistä en pysty sanomaan yhtäkään, joka pääsisi edes lähelle. Visuaalisuus pyroineen on täysin omaa luokkaansa, biisit ovat persoonallisia ja vahvoja, ja yhtyeellä on karismaa enemmän kuin sadallakaan nykyisellä "pinta-artistilla". Ja jos mietitään, että Rammsteinilta on tullut uutta musiikkia viimeeksi vuonna 2009 ja pystyvät silti myymään festareita loppuun, niin ei ole tuulesta temmattua nämä minunkaan loputtomat ylistyslaulut. Olen toki kuullut sellaisiakin kommentteja, että ihmiset eivät mene katsomaan Rammsteinia ennen kuin heiltä tulee uutta musiikkia, koska konserteissa ei ole muuten mitään uutta ja mielenkiintoista. Toki sen voi noinkin nähdä, mutta koska olen nähnyt Rammsteinin aiemmin vain kaksi kertaa, niin en voi kuvitellakaan, että keikat olisivat tylsiä, vaikka samankaltaisia olisivatkin. Tällä hetkellä tuntuu, että Rammsteinista ei millään voi saada kyllikseen, joten oli ehdottomasti oikea päätös ostaa liput myös Tallinnaan, ja siitä keikasta kirjoitan vielä kuvineen oman pienen raportin.

Danke schön Rammstein!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.