keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Keikkamatka Tallinnaan: Rammstein @ Lauluväljak (11.6.2017)

Kotiuduin Rammsteinin perjantain keikasta aamuyön puolella, ja lauantaiaamuna olikin sitten aikainen nousu, kun piti lähteä laivalla kohti Tallinnaa. Ajattelin, että on kuitenkin tällä kertaa mukavampi mennä samoilla väsymyksillä päivää aikasemmin Tallinnaan, nukkua pitkät unet hotellissa ja sunnuntaina aloittaa reissut puhtaalta pöydältä kuin ensin matkustaa sunnuntaina Tallinnaan ja sitten vielä illalla keikalle. Ehdottomasti ratkaisu oli oikea, koska lauantai-iltapäivä meni oikeastaan zombeillessa, mutta sunnuntaina olikin sitten jo ihan eri meininki, kun vielä bussi Viru-keskukselta meni Lauluväljakille vain kymmenisen minuuttia.

Valitsin majoitukseksi My Apartments -huoneistohotellin, joten olisi sitten helpompi pitää hotellissa eväsvarastoa kuin käydä aina ulkona syömässä tai kikkailla jonkun pienen jääkaapin kanssa. My Apartments sijaitsee vajaan  10 minuutin kävelymatkan päässä Viru-keskuksesta, joten kulkuyhteydet olivat hyvät ja toisaalta hotelli sijaitsi sen verran sivussa, ettei maantien aiheuttamat härdellit kantautuneet sinne asti. Majoitus oli ihan muuten ihan ok, mutta huoneeseeni kantautuivat todella hyvin yläkerran lasten lattian poikki juoksemisen äänet ja myös naapurihuoneiston puhe, eli äänieristys oli yllättävän huono. No, onneksi korvatulpat kulkevat aina matkassa.


Lauluväljakilla esiintyi lisäksi Winny Puhh ja Mustasch, mutta kumpikaan ei kuulu omille soittolistoilleni, joten ei siksi ollut väliksi mennä kovinkaan paljon aikaisemmin festarialueelle. Mustasch oli jo vauhdissa, kun saavuin paikalle, mutta en juurikaan jaksanut heidän vetoonsa keskittyä, sillä mielessä pyöri ainoastaan se absurdin oloinen ajatus, että oikeasti kohta näen Rammsteinin uudestaan ilman, että välissä on vähintään vuoden odottelu. Siistiä! Mietin Mustaschia kuunnellessani, että on toki mahtava tilaisuus päästä Rammsteinin lämppääjäksi ja saada sitä kautta lisää näkyvyyttä, mutta toisaalta, kun Rammstein on pamauttanut ensimmäiset tahdit ja tulet ilmoille, niin kaikki aiemmat esiintyjät haihtuvat samana sekuntina savun mukana ja unohtuvat.


Minulla oli myös Tallinnan keikalle fan zone -lippu, eli mahdollisuus päästä rajatulle alueelle lavan edustalle. Netissä luki, että alueelle on myyty 3 000 lippua ja vähän huolestuin tuosta määrästä, että näenköhän sittenkään yhtään mitään. Mennessäni paikalle n. klo 20 tienoilla yllätyin, että pääsinkin eturiviin, vaikka toki hieman sivuun lavan keskiosasta, johon jo suurin massa oli luonnollisesti pakkautunut. Toisaalta sivummallakin olevassa eturivin paikassa on se etu, ettei kukaan pitkä ihminen pääse eteen tukkimaan näköyhteyttä ja näin konsertista saa jälleen aivan uudenlaisen elämyksen.

En ole aiemmin käynyt ulkomailla keikalla, joten jännitin sitäkin, että mitenköhän heviyleisö käyttäytyy muualla. Suomessa yleensä hevikeikoilla ihmiset antavat toisilleen tilaa eikä ryysijöitä juurikaan ole ja kyynärpäästäkin saa vähemmän osumia kuin poppikeikoilla. Pääsinpä yllättymään iloisesti, sillä koko ajan ympärilläni oli hajurakoa eikä kertaakaan kukaan koettanut ryysiä päälle tai minun ja vieressä olevan eturiviläisen väliin. Takanani oleva nainen jopa olisi tarjonnut minulle huikkaa lonkerostaan keikan aikana. Eli yleisö oli oikein hyvissä tunnelmissa, ja sain huomata ennakkohuoleni turhiksi, sillä ainakin tällä Rammsteinin keikalla omasta näkökulmastani yleisö osasi käyttäytyä hienosti. Jopa ne muutamat humalaiset suomalaiset.


Sama settihän oli tosiaan Tallinnassa kuin Vantaallakin, mutta oli niin mielettömän hienoa nähdä kaksi Rammsteinin vetoa samana viikonloppuna. Voi vinde! Jos tähän asti olen ihan vain pikkiriikkisen hehkuttanut yhtyettä, niin jälleen täytyy lisätä muutama lisähehkutussana listalle. On ne tyypit vaan niin uskomattomia hommassaan. Vaikka edellinen keikka oli ollut toissapäivänä, niin ei yhtyeestä mielestäni ollut väsymystä havaittavissa vaan yhtä kovat piipussa painettiin nytkin. Toki omaa fiilistä nosti sekin, että nyt olin Rammsteinin keikalla ensimmäistä kertaa eturivissä(!!) ja näin koko ajan, mitä lavalla tapahtui, ja kyllähän ne pyrot onnistuivat vähän sinne lavan sivuunkin lämmittämään.

Kuten Vantaan raportissani totesin, ei Rammsteinin keikoissa ole yhtä tähtihetkeä vaan koko keikka tuntuu pilvissä leijailulta tai ehkä helvetin lieskoissa pyörimiseltä voisi sopia kuvailuksi paremmin tämän bändin kohdalla. Esitys on loppuun asti hiottu ja yhtye tietää, miten ihmiset saadaan viihtymään. Biisit toki toimivat toki itsessäänkin, mutta erikoistehosteet luovat kappaleisiin sen viimeisen silauksen. Sonnessa paukkuvat tulet kuin oltaisiin auringon keskiössä, Mein Herz brennt sytyttää punaisen lieskan Tillin sydämeen, konfettisade täyttää ilman Amerikassa ja Engelissä enkelinsiivet palavat jättäen jälkeensä vain savukoukeroita. Jokainen biisi on oma taideteoksensa enkä voi kyllin korostaa, että jos yhtään tuntuu siltä, että Rammstein kiinnostaa, niin kannattaa keikalle lähteä. Vaikka biiseistä ei mitään ymmärrä tai niitä ei entuudestaan tunne, niin se ei haittaa: mukaan ja fiilikseen pääsee takuulla.








Yhteislaulut raikasivat Tallinnassakin komeasti, paikoittellen jopa Vantaata komeammin. (Toki yleisöäkin oli enemmän paikalla.) Myrskyisät aplodit, jotka melutasollaan nousivat melkein keikan desibelien tasolle, nostivat minunkin fiilistä entisestään, sillä onhan se aina mahtavaa huomata, kun koko yleisö on nauttinut kokemastaan ja haluaa siksi palkita yhtyeen mahdollisimman suurella metelillä. Keikan päättyminen on aina harmillinen asia, mutta toisaalta se on myös yksi parhaimpia hetkiä: silloin voi tuntea paikalla olevien kanssa suurta yhteenkuuluvuutta, kun esiintynyt artisti on onnistunut tarjoamaan poikkeuksellista nautintoa, joka kantaa vielä keikan jälkeenkin.
 


Keikan loputtua klo 23 tienoilla massa purkautui suhteellisen sujuvasti ulos alueelta (kyllä, sujuvammin kuin Rockfesteillä) ja Pirita teen puolelta poistuvia tervehti mitä upein auringonlasku. Meren rannalla auringolaskut ovat aina omaa luokkaansa ja tämä lasku melkein salpasi hengen upeudellaan ja kruunasi kaikinpuolin jo valmiiksi täydellisen illan. Minä sitten muiden muassa menin tietysti ottamaan muutamat kuvat rannasta käsin, sillä kaikki kiire oli hävinnyt onnentunteen alta, vaikka tiesinkin herätyskellon soivan klo 5 jälkeen.


Lähialueen kadut olivat ymmärtääkseni ainakin osittain suljettuina liikenteeltä, joten vaikka Tallinnan julkinen liikenne olisi ajanut klo 24 asti, niin bussit eivät Lauluväljakin vieressä olevalle pysäkille ajaneet tai en ainakaan huomannut. Toisaalta eipä tuollainen massa olisi millään busseihin mahtunutkaan, koska lisäliikennettä kaupunki ei tarjonnut. Matkaa hotellille oli vajaa 5 kilometriä, joten olin jo alunperinkin ajatellut käveleväni tuon matkan. Tarkistin kartasta reitin, joka olikin pääasiassa pelkkää suoraa, joten helpolta vaikutti. Ja jos olisi ollut enempikin käännöksiä ja kiertoreittejä, niin ei olisi tarvinnut huolehtia. Oli siellä nimittäin muutama muukin, joka valitsi saman reitin ja isona massana sitten porukka valui kohti keskustaa. Tämä yhtenä Rammstein-faniporukkana eteneminen oli mahtava kokea. Tunnelma oli samanlainen kuin Suomessa MM-lätkän kultajuhlien aikaan. Ihmiset juttelivat toisilleen, välillä joku soitti Rammsteinia, välillä kuului hurrauksia ja välillä laulamista. Joku takanani ihmetteli edestä kantautuvia huutoja ja vislauksia, että onko itse yhtye siellä paikalla. No, ei ollut vaan ainoastaan fanien suuret fiilikset purkautuivat ilmoille. Aivan uskomattoman positiiviset energiat olivat ilmassa ja tuntui, että jalkojakaan ei seisoskelu tai kävely pakottanut lainkaan, kun pääsi kokemaan jotain näin hienoa. Kun maailmassa on niin paljon eripuraa ja vihamielisyyksiä kansojen välillä, niin tämän keikan aikana maailman eri kolkista tulleet olivat sulassa sovussa ja jälleen konkretisoitui se, miten upealla tavalla musiikki todella ydistää sellaisiakin ihmistä, joilla ei muuta yhteistä kieltä ole. Tästä syttyi palo lähteä uudestaan Rammsteinin perässä ulkomaille ja ehkäpä jonain päivänä vaikka Saksaan tai Ranskaan, kun vetävät kolme keikkaa putkeen samassa paikassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.