perjantai 12. toukokuuta 2017

TOP 15 Nylon Beatin parhaat biisit, #13: Pieni taivas (1996)


Debyyttialbumilta valikoin Pieni taivas -nimisen balladin sijalle 13. Suurelle yleisölle biisi ei ole tullut kovinkaan tutuksi, mutta aikoinaan olen monen fanin kuullut nimeävän tämän suosikkilistalleen.

Pieni taivas kuulosti korviini aluksi mitäänsanomattomalta muiden parempien kappaleiden joukossa, mutta suunnilleen Valehtelija-levyn julkaisun jälkeen biisin herkkyys teki vaikutuksen, ja hiljalleen kappale olikin yksi ensimmäisen albumin suosikeistani.

Risto Asikainen ja Ile Vainio ovat tehneet hyvää työtä jo Nylon Beatin debyyttialbumilla, sillä Pieni taivas on selkeää ja miellyttävää poppia, joka sopii laulajiensa suuhun hienosti. Vaikka biisi ehkä enemmän on kohdistettu nuoremmalle yleisölle, niin miksipä tämä ei toimisi rakkauslauluna minkäikäiselle vain, sillä teksti sinänsä on merkitykseltään ajaton. Aina voi olla yksinkertaisista ja pienistä asioista onnellinen. Sanat luovat hienon sanoman siitä, että tärkeintä maailmassa ei pitäisi olla monimutkaiset ja energiaa vievät asiat kuten rahan haaliminen  tai överiksi menevä kunninanhimo vaan selkeät asiat kuten rakkaus (vaikka monimutkaista sekin toki voi olla).

Pienen taivaan sävellyksessä on mielestäni löydetty juuri sopivat elementit korostamaan sanojen luomaa kuvaa: ajatus on toisaalta hyvin simppeli, mutta ei kuitenkaan jää tylsäksi. Kokonaisuudessaan kappaleeseen on saatu oikeanlainen tasapaino, jotta se kuulostaa (ainakin näin entisen Nylon Beat -fanin mielestä) raikkaalta ja koskettavalta, ja joka sopisi kyllä hyvin Greatest hits -tyyppiselle kokoelmalevyllekin, jos itse saisin sellaiseen biisilistan päättää.

Pieni taivas on kääntynyt Nylon Moon -albumilla muotoon All right. Ennen kuin tykästyin suomenkieliseen biisiin, niin pidin hyvin pitkään enemmän enkkuversiosta. Toki tyttöjen laulu oli luonnollisesti kehittynyt huomattavasti kolmannelle levylle, mutta toisaalta biisin sanoissa oli mielestäni enemmän merkitystä kuin alkuperäisessä. Myöhemmin molemmat versiot muuttuivatkin yhtä hyviksi, ja jos toiseen kyllästyi, niin toista jaksoi kuunnella sitten enemmän.

"Sä koetat aina esittää vähän enemmän, mut mulle riittää, kun sain ystävän."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.