keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Jenni Vartiainen @ Tavastia (Helsinki, 29.-30.4.2017)

Jenni Vartiainen esiintyi viikonloppuna kahtena iltana peräkkäin Tavastialla, joista jälkimmäinen oli vappukeikka. Liput ostin molemmille keikoille, koska ei ollut nyt muita menoja kummallekaan illalle. Oli oikein mukavan kutkuttelevat fiilikset, kun pitkästä aikaa pääsi Vartiaisen keikoille. Ehtihän tässä olla puolisentoista vuotta välissä.


Keikat alkoivat yllättäen Malja-biisillä, joka yleensä on tullut lähempänä loppua. Mielestäni sovitus tässä ja muutamassa muussakin biisissä oli näillä keikoilla astetta tymäkämpi kuin aiemmin, joten menojalka painoi tallan pohjaan heti.

Selvästi päihtynyt tuntui myös saaneen uudenlaista potkua näillä keikoilla, vaikkei biisi mitenkään radikaalilla tavalla erilaiselta kuulostanut aiempiin keikkoihin verrattuna. Ehkä tuon uuden fiiliksen loi yleisön yhteislaulanta alusta loppuun tai pitkä keikkatauko, mutta biisissä oli ehdottomasti enemmän hehkua kuin aiemmin muistelen siinä olleen, vaikka se onkin aina ollut yksi Terra-albumin suosikeistani.
Jenni Tavastialla 29.4.2017

Täysin uutena biisinä kuultiin Monologi, jossa oli mukana räppivivahdetta, joka tuntuu olevan nyt aika paljon pinnalla myös pop-biiseissä. Vaikka Cheek ärsyttääkin enemmän kuin viitsin sanoa enkä muutenkaan jaksa suomalaista räppiä jaksa kuunnella, niin tähän Jennin biisiin tuli kyllä mukavasti lisäsävyä tuon miesäänen myötä. Kyllä Monologin mielellään toivoisi uudelle levylle päätyvän, koska Jenni pääsee jälleen näyttämään vähän toisenlaisen puolen itsestään ja osoittaa samalla, miten moneen hänen äänensä taipuu. Ensimmäisenä iltana Monologi vielä mietitytti, mutta jo toisena iltana biisistä sai paljon enemmän irti ja uskoisin, että tästä voi kehkeytyä aika kova keikkabiisi jatkossakin.

Duran Duran on omalla kohdallani ollut sellainen biisi, joka joskus iskee kuin metrinen halko ja joskus hieman lievemmin. Suosikkilistalleni se toki kuuluu, muttei ole kärkipaikalla aina automaattisesti. Näinä kahtena iltana biisistä tuli aivan mielettömän sävärit varsinkin siinä kohdassa, kun loppuunmyyty Tavastia huutaa täysin palkein: "Ensimmäisen kerran MÄ OLEN ELOSSA!" Kaiken synkkyyden ja epävarmuuden keskellä tuo lause yhteen ääneen laulettuna piti sisällään niin paljon positiivisuutta, että siitä välittyvä energia oli pysäyttävä. Kyllä musiikilla on mahtavia voimia, se täytyy jälleen kerran todeta.

Jenni Tavastialla 29.4.2017

Biisilistat olivat muutoin samanlaiset, mutta lauantaina encoressa kuultu Turvasana vaihtoi sunnuntaiksi paikkaa En haluu kuolla tänä yönä -biisin kanssa, joka kuultiin lauantaina jo keikan alkupuolella. Turvasana toimi hienosti keikalla, ja tokihan yleisö intoutui laulamaan mukana.
Biisilistassa ei kahden uuden biisin lisäksi ollut suurempia yllätyksiä. Molempina iltoina kuultiin myös Mustaa kahvia, Ihmisten edessä, Nettiin, Eikö kukaan voi meitä pelastaa, Suru on kunniavieras, Minä sinua vaan ja Missä muruseni on.


Ehkä omat muistikuvat ovat himmenneet, mutta Tavastian keikoilla kiinnitin erityishuomiota siihen, miten loistavasti valot ja biisit oli sovitettu yhteen. Viikonloppuna tuli monien biisien aikaan wau-fiiliksiä, kun silmä huomaamattani keskittyi seuraamaan valojen toteutusta. Ehkä kaipuu Vartiaisen keikoille oli ollut niin suuri, että tuntuu, että biisien sovitukset ovat menevämpi ja valot hienompia kuin aiemmin.

Lauantain keikalla kuulosti siltä, että yleisö lähti laulamaan mukaan herkemmin kuin sunnuntaina, ja Jenni naureskelikin, että olette tainneet tauon aikana opetella biisejä ahkerasti. Toki molemmilla keikoilla yhteislaulua kuultiin, mutta kyllä lauantain osilta laulu raikui kovemmalta ja kaikkien biisin kohdalla ja melkein läpi koko biisin. Ilmeisesti monet muutkin olivat odottaneet Jennin paluuta takaisin keikkalavoille.


Moneen kertaa Jenni sanoikin, miten hienoa on olla taas keikalla ja hänestä kyllä paistoi kauas, että energia vain odottaa purkautumistaan ja hän on onnellinen saadessaan nousta lavalle esiintymään. Niin välitön ilo tarttui myös kuulijaan ja tuntui, että tämä viikonloppu oli ainutlaatuinen, vaikka kovia keikkoja on Jenni ennenkin vetänyt. Vappukeikalla Jenni pisti jakoon lavan koristeena olleet ilmapallot. Foliopallot menivät eturivin äänekkäimmille ja muut "tavalliset" pallot sitten sinne tänne muulle yleisölle, ja itsekin onnistuin sellaisen saamaan, vaikka vähän sivussa olinki. Lisäksi vappukeikalla poksuivat serpentiinitykit tuon tuostakin (löytyipä kotona paidan altakin vielä muutama pieni nirunaru). Tuli tuosta mieleen, kun nuo tavalliset pallot oli jaettu yleisöön, niin oli muuten huikean näköistä. Vartiainenkin sitä kovasti intoili, miten upealta näky näytti ja voin tosiaan vain kuvitella, millaisena se on lavalta käsin näyttänyt, kun yleisöstäkin katsottuna näky oli iloinen ja "sairaan magee".

Huippukeikat siis jälleen ja uusia jäädään kovasti odottelemaan.


Tässä vielä kuvia varsinaiselta vappukeikalta, jossa bändin pukeutumisteemana oli ollut Tom of Finland.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.