torstai 25. toukokuuta 2017

Hans Zimmer @ Hartwall-areena (16.5.2017)

Elokuvasäveltäjänä tunnettu Hans Zimmer toi vihdoin konserttinsa myös Suomeen Hartwall-areenalle, joten oli ehdottomasti kuultava omin korvin. Onhan Zimmer yksi tunnetuimpia säveltäjiä ja ihmettelen suuresti, jos nimi on jollekin enemmän elokuvia seuraavalle tuntematon. Zimmerin meriittilistalle lukeutuu sellaisiakin vaatimattomasti menestyneitä elokuvia kuten Pirates of the Caribbean, Leijonakuningas,. Da Vinci -koodi ja vaikkapa viimeisimmät Batman-leffat.

Alkutietojen mukaan luvassa olisi kolmen tunnin spektaakkeli, joten rahoille saisi taatusti vastinetta. Liputhan menivät aikamoisessa hujauksessa ja toisin kuin yleensä, en nyt ottanut etualalta permantopaikkaa. Olin kentän laidalla sivukatsomossa ja yllätyin, miten hyvin siitä lopulta näki. Ei ollut pitkiä ihmisiä edessä ja lavan tapahtumista sai hyvän kokonaiskuvan, joten positiivinen yllätys ehdottomasti. Ja olipa ihan virkistävää olla vaihteeksi istumakatsomossa, niin ei tarvinnut huolehtia missä kunnossa jalat olisivat kolmen tunnin keikan jälkeen eikä toisaalta tarvinnut lähteä kamalan ajoissa paikalle, jotta saisi hyvän paikan lavan läheisyydestä. Sikäli se hyvä puoli istumapaikoissa on, että paikka salissa on taattu, vaikka paikalle saapuisi vain hieman ennen konsertin alkua.

Huolimatta siitä, miten paljon Hans Zimmer jutteli biisien välissä, niin keikka alkoi tasan kahdeksalta ja loppui saksalaisella täsmällisyydellä tasan klo 23. Ja tuo vajaa kolmetuntinen (väliaika taisi olla n. 20 min) oli niin upea ja uudenlainen kokemus, etten tiedä osaanko sanoin tehdä sille oikeutta. Mutta yritetään.

Illan aikana kuulluista biiseistä melkein jokaisen tunnistin, vaikka kaikkia en toki osannut heti nimetä tai sanoa, mistä leffasta mikäkin oli. Oli kyllä todella häiritsevää, kun biisiä kuunnellessaan tietää tasan tarkkaan miten kappale etenee, mutta elokuvan nimi ei vain tule mieleen - eikä edes illan päätteeksi tullut. No, onneksi on Google, niin sieltähän löytyi sitten settilistaa tämän vuoden kiertueelle, ja mieli sai rauhan.

Konsertissa ei ollut yhtään suvantovaihetta, jolloin ajatuksilla olisi ollut aikaa vaellella omiaan tai olisi tehnyt mieli katsella kelloa, että paljonko tässä on vielä aikaa jäljellä. Vain istumalihasten puutumisesta ja niskan jumittelusta huomasi, että nyt on istuttu hieman pidempään hieman hankalassa asennossa. Kuitenkin kaikki tuo ja seuraavan yön neljän tunnin yöunet olivat pieni hinta siitä elämyksestä, jonka loppuunmyydyllä Hartwallilla pääsi kokemaan. Ammattimuusikot ottivat niin hienosti lavan, tilan ja yleisön haltuunsa, että tuntui kuin meidät olisi imaistu suureen elokuvauniversumiin, jossa sävelten viemänä sai ihailla maailman upeinta elokuvaa. Vaikka olenkin keikoilla jonkin verran kiertänyt, niin tämä oli ensimmäinen kerta, kun settilista koostui pääasiassa musiikista ilman laulajan kertomaa tarinaa. Sävellyksiin ja orkesterin soittoon keskittyi aivan uudenlaisella tavalla ja toivoinkin, ettei Zimmerin luomia mestariteoksia ole pilattu sovittamalla niiden päälle laulua, jota niissä ei alunperin ole ollut. Näitäkin tilanteita joskus on, että hyvä instrumentaali on pilattu laululla ja epäsopivilla sanoilla, ja se kyllä ärsyttää.

Salissa soiva musiikki oli aluksi hieman hiljaisempaa ja pehmeämpää, mutta toisella puoliskolla volyymit jo nousivat ja mukaan tuli metallista, elektronista vivahdetta. Koko ajan salissa vallitsi samanlainen taianomainen, väreilevä tunnelma, johon mielellään uppoutui. Soittajien luodessa kauneutta maailmaan melkein näin, miten jokainen salin tolppa ja oven saranakin otti sen kaiken vastaan ja miten areenan ympärille muodostui sävelten muodostama ainutlaatuinen kupla.

Gladiaattori ei leffana oikein jaksa säväyttää, mutta musiikki on aivan omaa luokkaansa. Soundtrackia olenkin kuunnellut ahkerasti, mutta elokuvan sain katsottua juuri ja juuri sen yhden kerran. Konsertin alkupuolella kuultiinkin näitä tuttuja säveliä, ja musiikin eloon herääminen oli niin kaunista, että henki melkein salpautui.


Leijonakuninkaasta kuultiin leffan alkupuoliskon Circle of life (prelude), jota mukaan lavalle esittämään asteli itse alkuperäisääni Lebo M. Kun tutut zulunkieliset huudahdukset kajahtivat ilmoille, puhkesi yleisö raikuviin suosionosoituksiin. Siinä hetkessä oli mukavaa huomata, etten suinkaan ollut ainut (no, en kyllä oikeasti niin kuvitellutkaan), jolle Leijonakuningas on merkittävä elokuva niin tarinan kuin musiikin puolesta. Circle of lifeen sulautui mukavasti This Land ja medleyn päätti King of Pride Rock/Circle of Life. Vaikka biisin nimet pitikin tarkistaa jälkeenpäin, niin soitanta kyllä alkoi pyörittämään elokuvaa mielessäni. Ja tunteisiinhan se meni aika tavalla, mutta en onneksi ollut ainut herkistelijä yleisössä. Kun Leijonakuningas-osuus oli ohi, yleisö osoitti suosiotaan taputtamalla, vislaamalla ja osa nousi seisomaankin. Kaikista illan aikana kuulluista aplodeista sai tämä esitys ehdottomasti yhdet suurimmista. Eikä lainkaan syyttä.


Leijonakuninkaan lisäksi itse odotin toiseksi eniten tietysti Pirates of the Caribbean -sävellyksien kuulemista. Ja niitähän saatiin samanlaisen medleyn muodossa. Se, miten upealta elokuvan musiikki kuulostaa leffateatterin äänentoistolaitteissa, ei ole mitään verrattuna siihen, millaisiin korkeuksiin noustiin Hartwallilla orkesterin soittaessa täydellä intohimolla. Se oli jotain niin uskomatonta, että tuntuu kuin en oikein olisi aiemmin edes ymmärtänyt mihin kaikkeen lahjakkaat ihmiset oikeasti pystyvätkään. Tajunnanräjäyttävää!

Elokuvabiisien lisäksi Hans Zimmer orkestereineen soitti myös Auroran, jonka hän sävelsi aikoinaan Colorandon ampumavälikohtaun uhrien muistolle. Hän kertoi  konsetissa sävellyksen syntytarinan ja samalla mainitsi, ettei maailman meno ole paljon paremmaksi muuttunut, mutta se, että musiikki on tuonut meidät yhteen tähän hetkeen ja saliin, auttaa jaksamaan ja antamaan toivoa. Toisin kuin joskus näissä "maailmanparannuspuheissa", niin Zimmer vakuutti aitoudellaan ja vilpittömyydellään. Tämän konsertin perusteella hänestä syntyi mielikuva, että hän on tavallinen ja sympaattinen saksalainen mies, joka sattuu olemaan pirun lahjakas musiikintekijä, joka haluaa taiteellaan luoda kanavan välittää tunteita yleisölle. Tuskinpa hänen sävellyksensä olisivat nousseet niin suureen suosioon ja arvostukseen, jos hän tekisi musiikkia eurot mielessään. Musiikki pysyy puhtaana ja ennen kaikkea aitona, kun sitä luo innosta ja rakkaudesta lajiin.
"We don't have a job, we play."


Illan päätti Inceptionin Time, ja vaikka leffaa en olekaan nähnyt (juu, tiedetään...), niin biisiä on kyllä tullut kuunneltua. Toimiihan se loistavasti ilman elokuvaa pysäyttävän tunnelmansa ansiosta. Simppelin kuuloinen sävellys, jossa kuulija pääsee osaksi poikkeuksellista kauneutta. Ja vaikka toki Karibian merirosvojen tunnari olisi voinut olla loistava päätös illalle, niin aivan yhtä täydellinen oli tämäkin. Upeaa, kerrassaan.

Illan aikana havahduin huomaamaan, miten moneen elokuvaan Zimmer on oikeasti ehtinyt sävellyskynineen mukaan. Toki sen on aiemmin jo tiennyt, mutta konsertin aikana se konkretisoitui ja samalla huomasi, että monet niistä elokuvista ovat oikeasti juonellisestikin hyviä. Koko kolmetuntinen oli käsittämättömän hieno ja erilainen kokemus, jonka jokaisesti biisistä ja minuutista voisin kirjoittaa sivun verran kehuja ja kuvata, miten upeaa oli saada olla mukana. Tuntuu, että jos joitain hetkiä jätän mainitsematta, niin aivan kuin ne eivät olisi olleet yhtä hienoja kuin ne, jotka erikseen mainitsin. Vaikka haluaisinkin hehkuttaa ummet ja lammet alkaen siitä hetkestä, kun salin valaistus pimeni aina siihen hetkeen, kun yleisö vielä seisoi taputtamassa orkesterin poistuttua lavalta, niin pakko vain on yrittää pitää tämä postaus jossain määrin järkevän pituisena. Jos Zimmer ikinä tekee uutta kiertuetta Suomeen, niin taatusti menen paikalle, sillä eihän hänen kohdallaan tällainen yhden illan konsertti raapaise kuin pikkuisen pintaa hänen koko tuotannostaan. Upea kokemus ja tällä jaksaa taas painaa arkea ja odottaa kesälomaa.

Illan biisilista kokonaisuudessaan löytyy Setlist.fm-sivuilta.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kokemuksen jakamisesta! Itse en päässyt paikalle :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, ettet päässyt paikalle. Jos näistä konserteista tulisi DVD-julkaisu, niin se olisi kyllä hieno juttu, niin pääsisi useammat nauttimaan liveversioista ainakin jollain tavalla. (Vielä en ainakaan ole kuullut, onko sellainen edes suunnitelmissa.)

      Poista

.