torstai 6. huhtikuuta 2017

Korvamatoja vol 4 (+blogin lomatauko)

Korvamatobiisit voivat olla hyvällä tavalla tarttuvia tai sitten niin ärsyttäviä, että ne melkein ajavat hulluuden partaalle, jos niistä ei pääse ajoissa eroon. Enimmäkseen korvamadot ainakin omalla kohdallani ovat niitä, joita ei vapaaehtoisesti kuuntele ja siksi ärsytyskynnys on suurempi. Joskus riittää se, että kuulee biisin ensimmäiset tahdit ja sitten on jo myöhäistä hiljentää loput biisistä.
Mutta sitten välillä joukossa on joitakin ihan kivoja biisejä, jotka eivät ärsytä, mutta joita ei siitä huolimatta viitsisi tuntikausia päässään pyöritellä.

En muista tarkalleen, mistä Melanie Martinezin Dollhouse (2014) osui tielleni ensimmäistä kertaa, mutta tykkäsin kovasti biisin koukuttavista taustoista, jotka tuovat heti mieleen nukkekodin ja pimeästä ja salailevasta tunnelmasta. Olen yrittänyt joitakin artistin muita biisejä kuunnella, mutta toistaiseksi vain Dollhousessa on sitä jotain. Tämä on sellainen biisi, josta ei pääse yrittämälläkään eroon. Aamulla töihin mennessäni tämä tuli soittolistaltani yhden kerran ja vielä neljän tunnin päästä biisi edelleen pyöri mielessäni, vaikka työnteon olisi pitänyt pystyä pitämään biisi loitolla. Eihän tällaista biisiä sivuuta mikään muu kuin seuraava korvamato.

"Everyone thinks that we are perfect."





Ysärifestareilla esiintyi muutama vuosi sitten Günther, joka ei kuulu omiin suosikkeihini. Kuitenkin täytyy myöntää, että biisit ovat TODELLA tarttuvia ja niissä on hauskaa huumoria, joten Günther ei artistina ylitä ärsytyskynnystä. Kun ysärifestarit oli paketissa ja lähdin kotiin, niin kaikista illan aikana kuulluista biiseistä Teeny Weeny String Bikini (2004) oli se, jota hyräilin kotimatkalla ja vielä nukkumaanmennessä silmien painuessa kiinni. Nukkumatti ei tullutkaan sinisellä autollaan hiljaa hyräillen vaan "string-bikinit" paukkuen. Juu, ei.

"You touch my tralalaa."



En voi sanoin, kuvin tai eilein mitenkään kuvailla, miten paljon inhoan Nicki Minajin Anaconda-biisiä (2014). En yleensäkään ymmärrä Nickin suosiota, mutta tämä biisi on nykymusiikkia paskimmillaan eikä tätä olisi pitänyt koskaan milloinkaan ikinä julkaista. Ja toivoisin, etten olisi tätä ikinä kuullutkaan. Mutta niin valitettavasti pääsi pari kertaa käymään ja sen jälkeen meni jonkin aikaa, että riitti, kun joku vain mainitsi biisin nimen ja poks! Anaconda luikerteli aivoihin. Onneksi en ole tätä pitkään aikaan missään enää kuullut soitettavan, joten monilta aivosolujen menetyksiltä on vältytty.

"Oh my God, look at her butt!"





Lopuksi vielä "kevenneys" -ja syvimmät pahoitteluni. ;)
"Piikkukaakkosen poosti, postilokero kolmeneljäseitsemän kolmekolmesatayksi, Tampere kyymmennen."


Aiemmat korvamatopostaukset tässä: osa 1, osa 2 ja osa 3.


Loma alkaa lähestyä, joten aika on mennyt sen suunnittelemisessa enkä valitettavasti ole oikein ehtinyt kirjoitella blogiin. Pahoitteluni tästä. Seuraavat pari viikkoa olen aika lailla kokonaan pois koneen äärestä, koska alkaa talviloma. Jee! Joten aika todennäköisesti tänä aikana ei päivityksiä blogin puolelle tule. Näillä näkymin seuraavan kerran palailen blogin ääreen huhtikuun lopussa. Instagramiin tulen päivittelemään jonkin verran kuvia lomatunnelmista, joten siellä voi käydä kurkkimassa. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.