torstai 2. maaliskuuta 2017

Oulu All Star Big Band goes heavy (feat. Jarkko Ahola)

Oulu All Star Big Band seuranaan Jarkko Ahola julkaisivat cover-albumin Big Band Goes Heavy vuonna 2010.

Vaikka olen kuvitellut olevani jokseenkin kartalla levyjulkaisuista, niin jostain syystä en tämä albumin olemassaolosta tiennyt ennen viime syksyä. Käsittääkseni albumi ei ole ollut lainkaan myynnissä esim. Levykappa Äxässä (korjatkaa, jos olen väärässä), joten voi olla, että levyn julkaisun pienempi näkyvyys on tehnyt sen, ettei albumi ole rekisteröinyt omaan pysyväismuistiinsa. Ja vaikka olenkin Jarkko Aholaa digannut Orjattaresta lähtien, niin silti olen vasta ehkä viimeisenä neljänä vuotena aidosti aktivoinut vahtimaan hänen soolotekemisiään. Vaikka jälkijunassa tulenkin, niin onneksi edes nyt huomasin tämän albumin, ja ennen kaikkea: onneksi sitä oli vielä saatavilla.

Levy on koostettu tutuista rock-puolen covereista ja yhdestä Teräsbetonin biisistä (Vaadimme metallia). Ensimmäisellä kuuntelukerralla biisien sovitukset nostivat hymyn huulille. Vaikka toki näin jo kannesta, että kyseessä on big band -levy, niin silti kontrasti alkuperäisiin oli niin merkittävä, että korvilla meni hetki tajuta missä mennään. Kun alkuperäinen biisi pistetään täysin sirpaleiksi ja rakennetaan uudestaan ja kun se tehdään hyvin, tulee biisiin aivan uutta ja raikasta fiilistä. Oulun All Star Big Band on ottanut rockimamt ja hevimmät biisit käsittelyynsä tyylikkäällä ja svengaavalla jazz-otteella. On oikeastaan aika veikeää kuunnella, miten tunnelma muuttuu, kun Dio, Kiss ja Black Sabbath siirtyvät toisen tyylilajin puolelle.

Uriah Heepin radiossa, leffoissa ja mainoksissa liikaakin käytetty Easy Livin sai uutta potkua, tai oikeastaan svengiä, tämän poppoon käsittelyssä. Aluksi diggailin paljonkin alkuperäisestä biisistä, mutta sen jälkeen, kun se soi muistaakseni jonkin vakuutusmainoksen taustalla, en enää voinut kuunnella biisiä miettimättä mainosta. Tämä uusintaversio muuttaa biisin aivan uudeksi, aivan kuin sitä ei olisi kuullut satoja kertoja aiemmin. Pääasiahan tietysti on, että Jarkko pääsee jo heti albumin avausraidalla käyttämään laajaa ääntänsä ja revittelemään niin, että tulee kerrasta selväksi, että kyllä tältä herralta ääntä lähtee, oli biisi mikä hyvänsä.

Biiseistä ainoastaan Manowarin Heart of steel oli ennestään tuntematon, mutta kyllä Oulun bändi ja Jarkko Ahola saivat sen minulle myytyä. Kuuntelin alkuperäistä ja tämän levyn versioita peräkkäin, ja molemmissa on juuri sitä jotain, jota musiikilta haluaakin. Hyvät sanat, toimivat taustat ja tietysti laulaja, joka tuo tekstin lähemmäs kuulijaa. Jarkko ottaa jälleen tekstin niin omakseen, että yhtä hyvin Heart of steel voisi löytyä vaikkapa AHOLA-yhtyeen 80-luvun levyltä -tosin ei tietenkään Big Band -versiona.

Dion Stand up and shout oli tutuista elementeistään huolimatta niin erilaisen kuuloinen, että meni jonkin aikaa yhdistää, mikä olikaan alkuperäinen versio.Tämän biisin kohdalla olisin kyllä lyhentänyt hieman instrumentaaliosuuksia ja antanut aikaa Jarkolle, etenkin kun biisin loppupuolen "Stand up and shoooout" -venyttely on melkeinpä biisin paras kohta ja varastaa huomion itseensä, kun Jarkon ääni ottaa valtaansa ja vie mukanaan toisiin sfääreihin.

Totta kai mukana on myös Queenia, tällä kertaa biisinä on Show must go on. Olen Queenin biisien uudelleenversioinnelle aika kriittinen, mutta Jarkko Ahola on kyllä jo monesti todistanut, että hänellä riittää ääniala biiseihin ja lisäksi hän tuntuu ymmärtävän, mitä tekstejä tulkitaan niin, ettei Freddie Mercuryn tarvitse hävetä. Joten tykkään kyllä siitä, että on mahdollisuus kuunnella Jarkon Queen-versiointia levyltä, mutta tässä kohti mielestäni Big Band -toteutus ei ole aivan parhaimmillaan. Taustat ovat mielestäni hieman liian täyteen ahdettu ja sekavat, kun itse olisin mieluummin pitänyt toteutuksen huomattavasti yksinkertaisempana ja selkempänä (lue: antanut Jarkon äänen ottaa ohjat ja loistaa pääosassa).

Levyn päättää Teräsbetonin Vaadimme metallia, joka on yhdistelmä Big Bandia, marssimusiikkia ja iskelmäsävytteistä tukkaheviä. Kaikenlisäksi biisissä tuntuu olevan sopivasti pilkettä silmäkulmassa, joka kertoo kuulijalle, että ei kannata ottaa kaikkea turhan vakavasti, vaikka musiikkia täysillä ja tosissaan tehdäänkin.  

Kokonaisuudessaan tykkään albumista, koska biiseistä on tehty alkuperäisistä poikkeavia, mutta Jarkko Aholan ääni kuitenkin pitää niissä vielä sen sopivan rock- ja hevi-henkisyyden. Oulun All Star Big Band soittaa sujuvasti ja monet soolo-osuudet olivat korville miellyttävää ja helppoa kuunneltavaa. Levy on mielestäni hyvin toteutettu yhteistyö, jossa kuuluu molempien osapuolien oma ääni.

Jos joku sanoisi Jarkko Aholan tähän mennessä julkaisemien albumien (Teräsbetoni, AHOLA, joululaulut, Romanssi), Tähdet, tähdet -ohjelman ja My Way -kiertueiden jälkeen, että Ahola on yhden tyylin mies, niin kuunnelluttaisin hänelle vielä tämän albumin. Herra mukautuu täysin ongelmitta Big Bandin vokalistiksi. Hän onnistuu omaleimaisella tyylillään sulauttamaan laulutyylissään yhteen äänen revittelevät venytykset erityisesti ylärekisterissä ja rennon, mukaansatempaavan svengin. Se ei kuulostaa ollenkaan pakotetulta tai feikilta vaan vaivattoman luontevalta, jarkkoaholamaiselta. Kyllä tämä levy kannatti hyllyyn hankkia.


Kuuntele: Easy livin, Heaven and Hell, Vaadimme metallia
Skippaa: -


4 kommenttia:

  1. Levy oli aiemmin myynnissä Äxässä, mutta nykyisin vain OASBB:n omassa myynnissä. Oletko muuten nähnyt nämä keikkavideot :D https://www.youtube.com/watch?v=VUcIKvfRoBs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, eli oli sittenkin ollut Äxässä. :) Joo, katselin heti noita videoita, kun olin saanut selville, että Jarkolla oli tällainenkin projekti ollut. :)

      Poista
  2. Levy on mitä parhainta kuunneltavaa: Jarkko on ehdottomasti Suomen monipuolisin ja taitavin laulaja. Eihän näitä sovituksia kuka tahansa pysty esittämään. Levyn olen omistanut julkaisusta lähtien ja kuunneltu varmaan tuhansia kertoja. Eikä kyllästytä koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, Jarkko on käsittämättömän lahjakas artisti. :) Hienoa kuulla, ettei levyyn voi kyllästyä vuosienkaan jälkeen. Vaikka mitäpä muuta voisi odottaakaan levyltä, jossa Jarkko on laulamassa. :)

      Poista

.