sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Jarkko Ahola: Hauras-kiertue @ Savoy, Helsinki (18.3.2017)

Jarkko Ahola kiertää keväällä Hauras-kiertueen merkeissä ja nyt se rantautui Helsingin Savoy-teatteriin lauantaina 18.3.2017. Liput hankin heti, kun tulivat myyntiin, ettei vain kävisi huonosti ja jäisin oven taakse itkemään muiden mennessä kuuntelemaan upeaäänistä Jarkko Aholaa. (Nyt voisin siis itkeä ovien toisella puolella.)

Kun Jarkko Ahola ja kumppanit (koskettimet: Antti Hakulinen; basso, kontrabasso ja taustalaulu: Jari Laitinen; rummut, kitara ja taustalaulu: Antti Mäkelä ja poikkihuilu, nokkahuilu ja laulu: Maiju Felin) astelivat lavalle, olivat aplodit raikuvat. Oli selvää, että Savoyn salissa kaikki olivat innoissaan tästä illasta ja se haluttiin osoittaa esiintyjille saman tien. Eivätkä suosionosoitukset laantuneet illan mittaan vaan pariinkin otteeseen yleisö osoitti suosiotaan seisten ja taputtaen kuin horkassa. Jarkko Ahola -horkassa. 

Ilta oli niin tunnepitoinen ja huikea, että täytyy myöntää, etten enää tarkalleen muista biisien järjestystä. Joten toivottavasti en valehtele hirveästi, jos sanon, että illan aloitti Romanssi-albuminkin aloittava Pilvi taivaan peittää (edit. biisin nimi korjattu jälkikäteen oikeaksi kommenttien perusteella). Upea aloitus oli joka tapauksessa, ja vei yleisöltä pikkurillit käsineen päivineen. Tähtiartisti ja tähtisoittajat olivat saapuneet viihdyttämään ja kaikki olivat enemmän kuin valmiita musiikin vietäväksi.

Illan yllätysbiisivalinta oli J. Karjalaisen Keihäänkärki. Hetken ajattelin, että "jaaha, sitä lähdetään sitten Karjalaista versioimaan". Kunnes muistin, kuka on lavalla äänessä ja huoleni hävisi. Oli oikeastaan veikeänkuuloista, kun Ahola versioi Karjalaista. Kaksi suurta Jiitä kohtasivat, ja näen Jarkon versioinnin suurena kunnianosoituksena kokeneempaa Jiitä kohtaan. Karjalainen on mestari ja legenda omalla sarallaan eikä hänen biisejään varmasti kovin helppo ole lähteä coveroimaan, sillä ovathan ne suomalaisille alkuperäisissä muodoissaan niin rakkaita. Jarkko onnistui tekemään oikeutta alkuperäiselle ja tuomaan mukaan myös oman äänensä.


Teräsbetonin biisit toivat iltaan vauhtia muutaman sikermän muodossa, joista Metalliolut nostatti kyllä sellaiset fiilikset, että naapuriyökerhoissa ei mikään biisi yllä samaan. Oli tykitystä kerrakseen, muttei lainkaan tarpeeksi, sillä janohan kasvaa juodessa. Vaikka olenkin Orjattaren vannoutunut kannattaja, oli piristävää, että mukaan oli valittu uudet vanhat biisit. "Metallioluen nostan huulilleni, elinvoima palaa suoniini!"

AHOLA-yhtyeen I walk alone ei vain voi paremmaksi enää muuttua kuin mitä se oli tänä lauantai-iltana. Edelleenkään en voi ymmärtää, ettei AHOLAn biisejä ole suuri yleisö tuntunut löytävän. Ne eivät selvästi ymmärrä musiikista mitään. 


Jos sanoin Romanssin levyarvostelussani, että albumin nimibiisi sai polvet veteläksi ja sydämen lyömään ylimääräistä, niin se ei kyllä ollut mitään verrattuna siihen, miten biisin livevetoon reagoin. Heikotus oli koko kropan kattava tuntemus: kylmät väreet kulkivat sormenpäistä varpaisiin, kun biisi kietoutui suloisen pehmeänä kuulijan ympärille, hengitys tuntui salpautuvan, jonka jälkeen kehon jokainen sopukka tuntui sulautuvan yhdeksi lämpimäksi aalloksi, ja koko muu maailma (ja yleisö) katosi hetkessä pois. Upeaa ajattoman rakkauslaulun tulkintaa.

Minä olen muistanut kosketti syvälle ja tuntui seisauttavan lumollaan myös Savoy-teatterin seinät kuuntelemaan tätä nuorta ja lahjakasta laulajaa. Kuin ne eivät olisi aiemmin kuulleet niin harmonisen voimakasta ja herkkää tulkintaa.

En välitä oopperasta enkä osaa italiaa, mutta kun Ahola kajauttaa Nessun Dornan ilmoille, niin enempiä kyselemättä ostaisin lipun mihin tahansa, missä tällaista voisi kuunnella viikon putkeen ilman taukoja.

Queenin Under pressure toi iltaan rytmikästä fiilistelyä, ja nyt jo Jarkon keikoille mennessään toivookin Queenia kuulevansa. Ehkäpä joskus saadaan levyllisen verran pelkkää Queenia ja Jarkkoa.

Myös Antti Hakulinen pääsi sooloilemaan instrumentaalibiisillä. Biisin nimeä en tiedä, mutta upea hetki se oli vihreän sävysine tunnelmavaloineen. Tuntui kuin olisin leijaillut kosketinten soiton tahdissa uuteen maailmaan, jossa ei ole muuta kuin ilmassa tanssivia nuotteja, meren aaltoja ja auringonsäteitä.

Mukava lisä oli Maiju Felin, joka lauloi niin taustoja ja sooloja Jarkon ohella. Hienosti sopivat heidän äänensä yhteen, ja naisääni toi mukavaa lisäväriä kokonaisuuteen. Mainitsematta ei suinkaan voi jättää Antti Mäkelää ja Jari Laitista, jotka tuntuivat hekin olevan tulessa ja erityisesti Laitisen kontrabasson käsittely oli upeaa kuultavaa. Kymppi plusplus!


Illan päätti Lady in Black. Ja mikä päätös se olikaan! Niin paljon kuin alkuperäisestä biisistä pidänkin, kyllä Jarkon versio sai aikaan aivan uudenlaiset sävärit ja mietin, että tämä pitäisi aivan ehdottomasti saada levylle. Sanoinkuvaamattoman upea, niin kuin vain Jarkko osaa, versiointi kaikille tutusta biisistä. Kun artisti ottaa biisin täysin omakseen ja saa alkuperäisen unohtumaan, ei sitä pysty sanoin selittämään vaan se on kuultava itse.

Ilta oli enemmän kuin odotusten mukainen. Vaikka tietää Jarkon ja bändin olevan todella kovia, niin oli jälleen hienoa huomata, että tunnelma on vielä korkeammalla kuin mitä illan aluksi edes osaa toivoa. Kun olin selviytynyt ulos Savoysta ja kävelin Espan puiston läpi Lady in Blackia hyräillen, piti oikein palauttaa mieleen, että nyt on maaliskuu ja lauantai-ilta, koska käsitys todellisuudesta ja ajasta oli unohtunut Jarkon konsertissa.

Kiitos Jarkko Ahola!



35 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus.Itse olen menossa nyt perjantaina Lahteen Jarkon konserttiin.Jaoin julkaisusi sivullani.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasti ja jaosta. :) Oikein mukavaa iltaa sinulle Lahden konserttiin, illasta taatusti tulee unohtumaton. :)

      Poista
  2. Kiitos :) I am in Tasmania at the other end of the world and would love to be able to see this concert tour. To me Jarkko is Jarkko Ahola Finland's Greatest Gift to the World or if you call him J. Ahola , he is J. Ahola Rock Musician with a Difference. To me he is simply put, my favourite musician, writer and performer.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for the comment! I hope that you will be able to see him perform live. There is no one like him. Youtube videos are great, but of course they are not the same compared what you hear and feel in a live concert. As you said, he definitely is one of the best and most talented male musicians in Finland.

      Poista
  3. Hauras -kiertueella esitetään Pilvi Taivaan Peittää (When There’s No You), ei Pilvi peittää maan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos korjauksesta! Näin sitä ajatus katkeaa biisin nimienkin kohdalla, kun miettii Jarkon upeutta. ;) Nimi on nyt korjattu.

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus. Kyllä itselläkin samanlaiset tunnelmat konsertista sinä vain osasit ne tuoda hyvin esille. Kiitos.��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mukavaa kuulla, että kirjoitukseni on onnistunut osumaan kohdalleen. :)

      Poista
  5. Mahtavaa luettavaa, omat ajatukseni ovat samanlaiset Jarkon konsertista. Miten huikea tuo meidän artistimme onkaan, häntä voisi todellakin kuunnella vaikka viikon (vähän voikkaria välillä). Odotan jo seuraavaa konserttia, toivottavasti siihen ei kulu kauan aikaa. Niin ja eiköhän se levy ilmesty iloksemme vielä! Kaunis Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että ajatukset osuu yksiin, ja voikkaria tosiaan tarvitsee aina silloin tällöin. ;)
      Näin tosiaan toivotaan, että seuraavaa konserttia ja levyä ei tarvitse kauaa odotella. :)

      Poista
  6. On kyllä todella vaikuttavaa herran laulaminen. Eikä voi kuin ihmetellä sitä, miksi ei noteerata lehdissä ja telkkarissa suuremmin, eihän nyt jumalauta tässä maassa juurikaan ole näin vaikuttavia ja poikkeuksellisia kykyjä. Maailmanluokan laulaja ja artisti, persoonallinen ja karsimaattinen ja konserteissa aivan suvereeni hyvän mielen viihdyttäjä vielä. Miltei vihaksi pistää kun tätä ajattelen ja sitä jengiä joka kiertää telkkariohjelmasta toiseen inisemässä jotain kreisibailuhittiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet asian ytimessä! Vaikka on hyvä, ettei naama liikaa kulu lehtien sivuilla, niin kyllä Jarkko saisi paljon enemmän saada julkista tunnustusta tekemästään työstä. Se todella pistää ihmetyttämään, että huomattavasti heikommilla lahjoilla varustetut laulajat ja biisintekijät roikkuvat listojen kärjessä toistamiseen, mutta oikeasti monipuoliset, aidot ja persoonalliset artistit(kuten Jarkko) eivät saa riittävästi anstaitsemaansa huomiota. Onhan Romanssi menestynyt hienosti ja onneksi konsertit myyvät paljolti loppuun, mutta kyllä sitä vannoutuneena Jarkon kannattajana kovasti toivoisi, että hän saisi vielä enemmän ja laajempaa tunnustusta. :)

      Poista
    2. Arvostan sitä, ettei Jii ole jatkuvasti naistenlehdissä tai kaikissa tv-ohjelmissa niin kuin monet muut, mutta kyllä minustakin hänellä pitäisi olla enemmän julkisuutta. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksi Jiillä ei ole semmoista manageria joka järjestäisi hänestä juttuja esimerkiksi musiikkilehtiin ja isoihin sanomalehtiin. Eihän Jii ole kunnolla esillä muulloin kuin parin vuoden välein, kun tulee uusi levy ja levy-yhtiö mainostaa ja järjestää haastatteluja. Ainakin keikkojen mainostaminen on enimmäkseen fanien varassa ja eihän se nyt riitä millään. Jii itse vaikuttaa niin vaatimattomalta eikä tosiaan ole mikään julkkistyrkky, siksi minusta hän tarvitsisi jonkun ihan ammattilaisen järjestämään hänelle enemmän näkyvyyttä.

      Poista
    3. Liikaa ei tosiaan saa olla esillä, mutta Jarkon tapauksessa kyllä voisi huomattavasti enemmän olla haastatteluja vaikkapa juuri musiikkilehdissä. Vaikka me fanit kuinka häntä ylistettäisiin, niin olet oikeassa, että kyllä siihen väliin jonkun enemmän ammattilaisen tarvitsisi, jotta tietoisuus Jarkon aktiivisuudesta leviäisi laajemmaltikin. Kuulin tuossa taannoin muutaman tuttuni sanovan, että he eivät edes tienneet, että Jarkko on tehnyt Teräsbetonin jälkeen musiikkia. Ja eräs sanoi, että kuuli (muistaakseni) My Way -kiertueesta vasta sitten, kun keikat olivat loppuunmyytyjä. Toki kartalla pysyminen vaatii omaakin aktiivisuutta, mutta toisaalta, jos Jarkon olemassaolosta muistuteltaisiin vähän useammin, niin ehkä ihmisille jäisi paremmin mielikuva, että tätä artistia kannattaa seurata ja vahtia keikkakalenteria.
      Ja luulisi levy-yhtiön tahojen olevan halukkaita panostamaan Jarkkoon, koska hänelle kuitenkin on kysyntää monenikäisten keskuudessa. Eri asia olisi, jos hän olisi joku hiipuva tähti, johon ei haluttaisi juurikaan käyttää resursseja, mutta ei Jarkko kyllä millään mittarilla ole hiipumaan päin. :)

      Poista
  7. Todella hyvin kirjoitettu, noihin ajatuksiin ja tuntemuksiin on helppo yhtyä! Ihanaa, että meillä on Jarkko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Olisi maailma tosiaan paljon kurjempi paikka ilman Jarkkoa. :)

      Poista
  8. Tänään juuri yritin kuvailla ystävälleni konserttia sanoin intiimi, intensiivinen, koskettava, hauras, herkkä, elegantti... minusta se oli kaikkea tuota ja hienosti erilainen kuin My Way -kiertue.
    Erikseen vielä kyllä nostaisin upean Peter Gabriel -versioinnin (en valitettavasti muista biisin nimeä) sekä aina ihanan Bridge over troubled water -kappaleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli Peter Gabrielin ja Kate Bushin duetto "Don't give up". Eräs hienoimpia duettoja ikinä. - Tuon ohella Keihäänkärki sekä uskomattoman upea, maaginen Lady in Black sekä hienostuneesti svengaava Georgia on my mind olivat omia suosikkejani. Mutta kaikkein mieluiten olisin kuullut Teräksen taakan ja Uudestisyntyneen kokonaisuudessaan, ja One Among The Crowd olisi sekin sopinut settiin.

      Poista
    2. Kiitos tuosta biisin nimestä! Settiin olisi mahtunut niin moni muukin Jarkon coveroima biisi (ei hänen levyttämiään).
      Kaikkiaan keikka oli oikeastaan sanoinkuvaamaton. Kiitos hänelle siitä.

      Poista
    3. Pidin myös Hauras-keikalla siitä, että oli erilainen verrattuna My Way -kiertueeseen, eli ei vain tyydytty toistamaan samaa kaavaa, mikä on aina positiivista.

      Ihan totta kyllä: Bridge over troubled water ansaitsee erikoismaininnan, koska se on aina vaan upea biisi. Niin, ja kyllähän tuo Georgia on my mind on niin alkuperäisenä kuin Jarkonkin versiona mielettömän hieno biisi. Siihen ei vain voi kyllästyä. Ja no, tuon dueton nimen olin itsekin unohtanut, mutta sekin on yksi hienoimpia duettoja olemassa. :)Vaikeampi oikeastaan olisi sanoa, mikä biisi olisi ollut huono valinta keikalle, koska eipä sellaista ollut.
      Tosin tuon Uudestisyntyneen olisin itsekin kuullut mielelläni kokonaan.

      Jälleen Hauras-kiertueen biisivalinnat ovat todiste siitä, että ovat osanneet tehdä loistavia biisivalintoja, jotka toimivat täydellisesti Jarkon tulkitsemina. Ja nyt on mielenkiintoista kuulla, mitä biisejä seuraavalle kiertueelle valikoituukaan.

      Poista
    4. Levy-yhtiön pitäisi myös nyt valpastua ja nopeasti tuottaa Jarkolle uusi levy, sitähän me nyt jäämme tässä odottamaan. Voimaballadi olisi toiveissa, Jarkon näköinen ja oloinen, semmoinen, joka löisi itsensä läpi kaikilla radioiden soittolistoilla. Nythän esim radiosuomipop soittaa vain kerran vuorokaudessa, jos sitäkään, kappaleen Minä olen muistanut, ja senkin usein yöaikaan! Meitä vähän vanhempia faneja on paljon, joille höttöinen päivänpoppi on pelkkää surinaa, mutta joille Jarkon laaja-alaisuus, kappaleet, persoona ja huikea ääni ovat parasta antia mitä voi olla.
      Itse olen menossa vasta kiertueen viimeiseen konserttiin Logomoon, joten näitä palautteita lukiessa into senkun kasvaa ja odotusta on vielä viikkoja...

      Poista
    5. Totta: nyt todella olisi toivottavaa, että uusi levy tulisi niin, ettei tarvitse odottaa viittä vuotta. Luulisi, että ainakin Jarkolla olisi inspiraatiota ja tahtoa siihen lähteä, joten toivottavasti levy-yhtiökin olisi samaa mieltä. Luulisi, että Romanssi-albumin menestys ja loppuunmyydyt keikat kertoisivat omaa tarinaansa siitä, että Jarkolle todella on kovaa kysyntää. Ja rautaahan tulisi takoa, kun se on kuuma.

      Tuo on kyllä harmillista, että radiot eivät soita tuon enempää. Itse kuuntelen nykyisin hyvin vähän radiota, joten en osaa sanoa, soiko esim. Iskelmässä ja Novalla kenties enemmän. Ehdottomasti Jarkon biiseillä kyllä voisi korvata noita tusinapop-biisejä ja toisaalta näkisin, että viimeisimmän levyn biisit ovat riittävän radioystävällisiä, jotta niitä voisi soittaa enemmänkin.

      Olisin itsekin tuolle Logomon keikalle halunnut, koska usein viimeisissä keikoissa on vähän ylimääräistä fiilistä, mutta harmillisesti olen matkoilla samaan aikaan, joten nyt täytyy sitten vain kuunnella, mitä muut keikasta kertovat. Siksi tässä kovasti toivoisikin, että uutta kiertuetta tulisi vaikkapa jo kesäksi. :)

      Poista
    6. Ihmettelen muutenkin radioiden soittolistoja, kun sanotaan että ne perustuvat tutkimuksiin, että mitä ihmiset haluavat kuulla. En tiedä ketä niissä tutkitaan, kun itse en jaksaisi kuunnella niitä tusinapop-biisejä ollenkaan, ja vielä monta kertaa päivässä jokaisella kanavalla! Olisi kyllä hienoa, jos Jiin musiikkia soitettaisiin enemmän radiossa, ja sitä kautta Jiillekin tulisi varmasti uutta yleisöä.

      Poista
    7. Ehkä noissa kuuntelututkimuksissa on enempi kyse juuri isompien levy-yhtiöiden ja hallitsevien radiokanavien välisestä yhteistyöstä, ei niinkään siitä, mitä ihmiset oikeasti haluaisivat radiosta kuulla. Vuosia sitten minulle soitti juurikin kuuntelutottumuksia kartoittava henkilö ja kysyi, että kuuntelenko tiettyjä artisteja (muistaakseni mainitsi kolme sillä hetkellä pinnalla olevaa kotimaista yhtyettä). Vastasin, että en kuuntele mitään näistä, niin tutkija ilmoitti, että "selvä, kiitos, sitten et kuulu kohderyhmään". En muista tarkemmin, minkälainen kuuntelukysely oli kyseessä, mutta toisaalta voisi tuo kertoa siitä, että tietyt tahot ehkä vain haluavat kysyä kysymyksiä, joihin on vain heidän tarjoamansa vastaus. Ja voidaan sanoa, että tutkimusta on kyllä tehty.

      Olin yhdessä vaiheessa työpaikassa, jossa sai kuunnella ainoastaan Radio Novaa tai Radio Energyä, ja Petri Nygårdin Selvä päivä oli juuri julkaistu. Se soi ainakin kerran tunnissa, ja kerran iltapäivällä eräs kuuntelija soitti radioon ja toivoi, että biisi soitettaisiin, koska on kulunut niin pitkä aika siitä, kun hän on sen viimeeksi kuullut. Ja soittaja kuulosti siltä, että oli tosissaan eikä sarkastinen. Joten ilmeisesti joitain sekin palvelee, että saa sen aivottoman bilebiisin kuulla toistamiseen radiosta.

      Onneksi me muut tiedämme paremmin. ;)

      Poista
  9. Jarkkohan on ymmärtääkseni parhaillaan tekemässa omaa levyä jonka olisi tarkoitus tulla ulos ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai se tulisikin mahdollisesti jo ensi vuonna? Se olisi kyllä hienoa, jos näin tapahtuisi. :) Muistan myös kuulleeni, että uudesta levystä on ollut jo jotain mainintaa, mutta mahdollista ilmestysmisajankohtaa en ollut rekisteröinyt. Täytyykin toivoa parasta, että alustava aikataulu toteutuisi eikä matkalle tulisi kummempia viivästyksiä. :)

      Poista
  10. Itseasiassa, haastattelu, jossa asiasta puhutaan, on tehty 2016, joten oma levy tulee jo tänä vuonna 😄
    Ja studiossahan hän on jo ollutkin levyn tiimoilta. Jippikaijei!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Nyt peukut pystyyn, että saisivat tosiaan julkaistua levyn tänä vuonna. :)

      Poista
  11. Jarkko ansaitsisi paljon enemmän näkyvyyttä ja arvostusta. Valitettava tosiasia kuitenkin on että tällä hetkellä miltei kaikkea hallitsee muutama suuri levy-yhtiö artisteineen. Samat naamat samanlaisine spotify-musiikkeineen. Liki kaikki suomalainen suurten levymerkkien musiikki suunnataan kulutushyödykkeeksi ilman mitään tasovaatimuksia. Koska mediatalot kuuluvat samoihin konserneihin levymerkkien kanssa kaikki musiikkiohjelmat, radiot ja lehdet keskittyvät näiden teinisuosikkien markkinointiin. Meidän musiikkia arvostavien muiden pitäisi varmasnkin pitää suurempaa ääntä, vaatia tv:ltä radioilta laatuakin. Lähettää toiveita sitkeästi eri kanaviin. On se kumma kun suuretkaan yleisöt eivät mediataloja tunnu kiinnostavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut täytttä asiaa. Saman olen itsekin pannut merkille, että radiomassasta poikkeavaa musaa tekevät, pienempien levy-yhtiöiden artistit jäävät mielikuvituksettoman tusintavaran jalkoihin. Monesti olen tätä miettinyt, että miten saman kaavan mukaan tehdyt biisit nousevat listakärkeen, kun ei biiseissä tunnu olevan mitään uutta sanottavaa ja varsinkin tietyt artistit, joiden sanoitukset tuntuvat pyörivät vain dokaamisen ja bilettämisen ympärillä. Tämä musiikin muuttuminen enemmän kulutushyödykkeeksi tuntuu olevan etenkin 2010-luvun vitsaus, mutta täytyy vain toivoa, että jossain vaiheessa halutaan taas pysähtyä musiikin äärelle ja kuulla hyvää laulua ja aitoa, sieluun menevää tulkintaa ja liukuhihnalta tuotettu listamusa, jossa laulajalta ei edes vaadita kummempia laulutaitoja, hiipuisi taka-alalle.

      Poista
  12. Olen pitkälti samaa mieltä, että Jarkon managerointi ei ole artistin taidot edellyttävällä tasolla. Kuten ei fanisivustojen hoitokaan.

    VastaaPoista
  13. Jarkko Ahola on lahjakkain, monipuolisin ja karismaattisin muusikko, mitä tiedän. Hänen muita avujaan en lähde tässä erittelemään. Täydellinen pakkaus! Kiitos, Jii ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Jarkko tosiaan on harvinaisen lahjakas muusikko. :)

      Poista
  14. kiitos jarkko tampereen konsertista.mahtavaa matkustin vuoksesi 100 km.oli sen arvoista.

    VastaaPoista
  15. Ylivieska Akustiikka-talo 14.4. Kauneimmat kiitokset sinulle Jarkko niin koskettavasta ja ihanasta konsertista! Sinun laulusi on aivan ylimaallista kuultavaa! Toivon sinulle kaikkea hyvää, menestystä ja terveyttä...ja konsertteja ympäri Suomea, että mahdollisimman moni saisi mahdollisuuden tulla kuulemaan! ps. Kuvasi on puhelimeni alkunäytössä...siihen ei joka poika pääsekään...;)

    VastaaPoista

.