torstai 16. maaliskuuta 2017

Harry Potter ja Azkabanin vanki (1999)

Harry Potter ja Azkabanin vanki on J. K. Rowlingin Potter-saagan kolmas osa (alkuperäinen julkaistiin vuonna 1999, suomennos 2000).

Harry Potter on nyt 13-vuotias, ja joutunut jälleen viettämään kesälomaa Dursleyn perheessä. Kaiken muun ikävän lisäksi inhottava Marge-täti saapuu vierailulle. Täti on epäkohtelias ja tyly Harrya kohtaan ja saakin Harryn oikein vihaiseksi illallisen aikana. Niinpä täti alkaa paisua paisumistaan kuin taikaiskusta. Harry pelästyy aiheuttamaansa tilannetta, koska velhojen ei ole luvallista taikoa jästien nähden ja väärässä paikassa tehdystä loitsimisesta aiheutuu aina seurauksia, jos Taikaministeriö saa vihiä (ja yleensä aina saavatkin). Niinpä Harry pakkaa tavaransa ja karkaa, vaikkei hänellä olekaan yhtään jästirahaa tai tietoa minne voisi mennä. Hän ei onneksi jää tyhjän päälle, sillä Poimittaislinjan bussi ottaa Harryn mukaansa ja vie Viistokujalle majataloon asumaan siiheksi, että Tylypahkan kolmas lukuvuosi alkaa.

Ennen Tylypahkaan siirtymistä Harry saa kuulla, että Voldemortin kannattaja Sirius Musta on onnistunut pakenemaan Azkabanin vankilasta, josta kenenkään ei pitäisi pystyä pakenemaan. On myös syytä epäillä, että Sirius haluaa kostaa Harrylle Voldemortin kohtalon, joten vaaran uhka on jälleen ilmassa. Harrya ja muita oppilaita suojellakseen on Dumbledore suostunut siihen, että Ankeuttajat (Azkabanin vartijat) asettuvat Tylypahkan ympärille vartioimaan, ettei Sirius Musta pääse kouluun sisälle. Ankeuttajien ohitse kun ei pääse näkymättömyysviitalla eivätkä mitkään muutkaan valepuvut tehoa. Harryn pitäisi siis olla täysin turvassa.

Kuten arvata saattaa, niin elämä Tylypahkassa olisi liian sujuvaa ja mukavaa, jos Sirius jäisi noin helposti porttien ulkopuolelle ja Ankeuttajat olisivat vain leppoisia vartijoita, jotka haluaisivat saaliikseen vain Siriuksen.

Kolmososan taustalla häärii jälleen pelko Voldemortista, mutta varsinainen päävihollinen on kuitenkin uusi hahmo, Sirius Musta, jonka seuraavaa liikettä ei kukaan tunnu osaavan arvata. Päähahmojen ystävyyssuhteet kokevat pieniä kolauksia, Harry jatkaa huispauksen parissa ja Hagridilläkin on omat ongelmansa, joten mielenkiintoa ja tapahtumia kyllä riittää läpi kirjan. Lukijan ei tarvitse huolestua, että kolmas kirja olisi tylsempi kuin aiemmat, koska kirjailijan ideavarasto ei tämän kirjan perusteella osoita lainkaan ehtymisen merkkejä. Tarina koukuttaa kuten aiemmatkin ja kirja loppuu liian nopeasti, mutta kuitenkin juuri oikeaan aikaan juonen kannalta.

Azkabanin vangin loppuhuipennuksessa oli yllättäviä käänteitä eikä tarinan synnyttämiä kysymyksiä kuitattu onneksi simppelisti vain yhdellä vastauksella, joka olisi täysin lätsäyttänyt syntyneen jännityksen. Kirjailija oli onnistunut saamaan ratkaisuun mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista muodostui monimuotoinen ja lukijaa tyydyttävä loppu. joka kuitenkin jättää tarinan sopivasti auki jatko-osaa ajatellen.

Pottereista jo ensimmäinen osa tempaisi nopeasti mukaansa, mutta nyt kolmanteen osaan päästyäni alan ymmärtää, miksi kirjoissa esiintyvä mielikuvitusmaailma on levinnyt niin laajalle. Kirjojen persoonalliset hahmot, uudenlainen ympäristö ja mitä hauskemmat sanat ja loitsut ovat omaa luokkaansa, joiden pariin on mukava palata ja joihin mielellään tutustuu tarkemmin. Kirjoissa todella on taikaa monellakin tapaa.



Harry Potter ja Azkabanin vanki täyttää vuoden 2017 lukuhaasteen kohdan 31: fantasiakirja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.