keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Elokuva: Kaunotar ja Hirviö (2017)

Ohjaus: Bill Condon
Käsikirjoitus: Stephen Chbosky, Evan Spiliotopoulos
Musiikki: Alan Menken
Pääosissa: Emma Watson (Belle), Dan Stevens (Hirviö),  Luke Evans (Gaston), Kevin Kline (Maurice), Josh Gad (Le Fou, suom. Töppö), Ewan McGregor (Lumière), Ian McKellen (Könni)
Ensi-ilta Suomessa: 17.3.2017

Vuonna 1991 ilmestyneestä Kaunotar ja Hirviö -animaatiosta on nyt tehty live action -versio.
Belle on ranskalaisneito, joka asustaa isänsä kanssa pienessä mökissä. Lukevaa naista ei katsota kovin hyvällä pienessä kylässä, joten siksi Belle on kylän outolintu. Kaupungissa valitettavasti pyörii myös itserakas machomies Gaston, joka yrittää liehitellä vastahakoista Belleä vaimokseen, koska Belle on kylän kaunein ja siksi sopivin vaimoehdokas kylän komeimmalle miehelle.

Arkinen elämä pyörähtää ympäri, kun hätääntynyt hevonen palaakin takaisin markkinareissuilta ilman kärryjä ja Mauricea. Belle lähtee etsimään isäänsä, koska epäilee, että jotain vakavaa on sattunut. Hevonen vie Bellen Hirviön linnalle, josta Maurice löytyy vangittuna ja kylmissään. Saadakseen sairastuneen isänsä vapaaksi vaihtaa Belle tämän kanssa paikkaa ja jää itse linnaan vangiksi. Toisin kuin alkuperäisessä versiossa, niin nyt palvelusväki sijoittaa Bellen hienoon huoneeseen Hirviön tietämättä. Kun Hirvö saa asiasta tietää, pillastuu hän aika lailla. Höyryjen päästelyn jälkeen hän hyväksyy huoneiden vaihdon, koska onhan mahdollista, että tämä tyttö voi purkaa taian, jonka velho langetti turhamaisen prinssin ja tämän palvelusväen ylle.

Disneyn elokuvista on tehty jo useamman vuoden ajan live action -versioita, joista osa on ollut onnistuneempia kuin toiset. Kaunotar ja Hirviö on yksi suurimmista suosikeistani ja yksi ensimmäisistä Disneyn elokuvista, joka hankittiin meille VHS-hyllyyn, joten osaan animaatioversion etu- ja takaperin. Ehkä toisaalta se oli huono asia, koska elokuvan aikana ei voinut olla jatkuvasti vertailematta ja miettimättä, mitä repliikkejä ja kohtauksia oli jätetty kokonaan pois tai muutettu merkittävästi. Ajoittain tuo häiritsi täysin elokuvan maailmaan heittäytymistä.

Vuoden 2017 versio toki mukaili alkuperäistä, mutta yllättävän paljon yksityiskohtia ja juonenkäänteitä oli muutettu. Kamppailin kovasti sen kanssa, että miten noin useaan muutokseen tulisi suhtautua. En missään nimessä halunnut, että tämä uusi versio olisi täysin alkuperäisen kopio, koska mitä järkeä elokuvan tekemisessä silloin olisi ollut. Silti jotkin uudistukset tuntuivat oudoilta, koska ne toivat tuttuun tarinaan täysin erilaisia näkökulmia ja muuttivat jopa hahmoista syntynyttä alkuperäistä mielikuvaa. Elokuvan minulle merkittävimmät kohdat oli kuitenkin onneksi säästetty aika lailla sellaisinaan: elokuvan aloitus, länsisiipi, Bellen ja Hirviön ensimmäinen yhteinen tanssi ja kyläläisten hyökkääminen Hirviön linnaan. Täytyypä vielä erikseen mainita, että Hirviön linnan ilme oli toteutettu todella hyvin: se oli kutsuva, mutta vaarallinen ja oli kuin yksi elokuvan hahmoista.


Alan Menkenin luoma musiikki on ainutlaatuista ja niin kaunista, ettei monessakaan animaatioelokuvassa vastaavaa ole. Olen sitä mieltä, että tämä versiokin teki oikeutta musiikille, koska kohtaukset olivat tyylikkäitä ja laulu kaunista, eli ei onneksi tarvinnut myötähäpeän takia vääntelehtiä teatterin tuolissa. Kappaleita oli enemmän kuin animaatiossa ja se toi mielestäni mukavan lisäsäväyksen kokonaisuudelle. Ja juuri sitä jotain uutta, mitä toivoikin elokuvassa näkevänsä. Kyllähän siinä useampaan kertaan meni kylmät väreet, kun musiikkikohtaukset pääsivät täyteen vauhtiin, koska onhan elokuvateatterin äänentoisto on aina omaa luokkaansa tuoden sävellykset aivan kuulijan iholle. On vaikea valita, mikä kohtaus olisi tässä elokuvassa toteutettu ylitse muiden, mutta legendaarinen Bellen ja Hirviön tanssi oli kyllä yksi pysäyttävämpiä, lumoavimpia ja herkimpiä. Lisäksi Be our guest nousi uudenlaisiin korkeuksiin, kun jo animaatioversiossa ollut kohtaus päivitettiin 2010-luvulle. 3D-versiossa tuntui kuin itse olisi istunut pöydän ääressä esitystä katsomassa, ja lenteleviä esineitä tuli refleksinomaisesti väistettyä toistuvasti elokuvan aikana, kun ne syöksyivät suoraan päin näköä.

Kaunotar ja Hirviö -elokuvan uusi versio oli mielestäni yllättävänkin hyvä ja visuaalisesti vaikuttava. Näyttelijävalinnat osuivat nappiin, ja erityisesti Luke Evans teki hienosta oikeutta Gastonin hahmolle. Elokuva oli taianomaisen lumoava ja kyllä se katsojaa (minua) herkisti muutaman kerran. Sen verran muutosvastarinta kuitenkin kolkuttelee taka-alalta, etten vielä ole päättänyt olivat tietyt muutokset hyvä piristys elokuvan juoneen vai alkuperäisen tarinan pilaamista. Tietysti kaikkia piirroselokuvassa esiintyneitä vitsejä ei voi toteuttaa samalla tavoin live actionissa (tai ei haluttu?), joten se vähän harmittaa, että muutamat omat suosikkivitsit jäivät kuulematta. Ehkä nämä muutokset vain vaativat tottumista, koska alkuperäinen elokuva on kuitenkin niin mahtava, että pakostakin hieman varovaisesti suhtautuu mihin tahansa mikä siitä poikkeaa. Pääasiassa olen kuitenkin ehdottomasti enemmän positiivisen puolella ja menisin katsomaan elokuvan uudestaan. Ei ole Disney hukannut taitoaan luoda taikuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.