perjantai 17. maaliskuuta 2017

A. Juhana Keronen: Midnight Club: elämää ilotalon isäntänä (2003)

A. Juhana Kerosen Midnight Club: elämää ilotalon isäntänä -kirja tarttui käteeni kirjaston hyllystä. Kävelin hyllyjen välissä ja tarkoituksena oli koettaa löytää ohkaisempia kirjoja luettavaksi, jotta olisi vähän paremmat mahdollisuudet saada luettua enemmän kuin viime vuonna. Minulla tuppaa olemaan taipumus valita niitä paksuimpia kirjoja, joten lukuhaastetta kai se on tämäkin, että yrittää löytää välillä jotain vähän lyhyempääkin.

Midnight Club kertoo tositapahtumiin pohjautuvaa tarinaa suomalaisesta "Mr. Gizmosta", joka on jo aiemmin hankkinut elantoaan kyseenalaisin keinoin ja siitä syystä hänet nyt palkataan nostamaan Espanjassa sijaitseva ilotalo uuteen uskoon. Ilotalon omistaa suomalainen verohallinnon kaveri, jota kutsutaan kirjassa Teittiseksi, koska kirjan julkaisuun on saatu asianomaisilta lupa vain jos tunnistaminen tehdään mahdottomaksi. Rahaa bordellin kassassa on jonkin verran, mutta suurin osa varoista on mennyt ihmisten henkilökohtaisiin käyttötarkoituksiin kiinteistön huoltamisen ja bisneksen ylläpidon sijaan. Sen lisäksi, että sisustus on kulahtanutta, niin myös huoratkin ovat väsähtäneitä ja rupsahtaneita. Tarvitaan siis monenlaista uutta kalustoa, jotta rikkaalle alueelle sijoitettu ilotalo olisi bisneksenä kannattava ja kilpailukykyinen.

Mr. Gizmo ottaa ensitöikseen hoitaakseen raha-asiat, viinaostokset ja uusien huorien hankinnat. Hän saa tilannetta kohennettua, mutta ei mene aikaakaan, kun ovesta astelee muutama venäläinen korsto bisneksiä hankaloittamaan. Toki paikallinen poliisikin pyörähtää paikalla, mutta ei venäläisten takia.

Kirjan juoni ei ole erityisen yllättävä vaan mielestäni monet käänteet ja tapahtumat ovat aika ennaltaodotettavaa peruskauraa, vaikken toki ilotalon pitämisestä mitään tiedäkään. Keronen kirjoittaa sujuvasti, joten kirjaa lukee mielellään, vaikka tekstissä ei esiinnykään poikkeuksellisen kekseliäitä kielikuvia tai jännittäviä hahmoja. Huoratkin ovat mielestäni liian tyypillisiä huoria ilman suurempia persoonallisuuksia. Keronen ei käytä ronskia rekkamiehen kieltä, vaikka sellaista olisi ehkä voinut ilotalon työntekijältä odottaa, joten päähenkilöstä jää mielikuva, että hän on aika tavallinen suomalainen mies, joka tekee hämärähommia, koska muut hommat eivät jaksa innostaa. Jos ilotalon isäntä onkin kokenut suurta stressiä tai pelkoa bisnestä pyörittäessään, niin kirjallisesta ilmaisusta se ei välity vaan yleistunnelma kirjassa on leppoinen ja vaisuhko. Tilanteiden kuvaaminen on latteaa eikä jännitettä oikein ole osattu luoda, vaikka bisneksen kyseenalaisuus antaisi olettaa, että kirjailija nimenomaan haluaisi tuoda esille, miten jännittävää elämä ilotaloympäristössä voi olla. Itse olisin tämäntyyppiseltä kirjalta toivonut huomattavasti vauhdikkaampaa kuvailua ja intensiivisyyttä. Ja vaikka puhutaankin tositapahtumiin perustuvasta kirjasta, olisi värityskynää voinut käyttää hieman rohkeammin, jotta tuntuisi siltä, että nyt ollaan oikeasti jännissä paikoissa.

Midnight Club ei mielestäni ole huono kirja, sillä nautin kyllä lukemisesta, vaikka puutteita olikin.  Jos jotain uutta odottaa tai salaisuuksia pimeältä puolelta, niin niitä ei valitettavasti tästä teoksesta saanut. Onhan toki ihmiskauppaa ja sen sellaista, mutta kertomatyyli on sen verran neutraalia, että en lukijana tuntenut kaupattavia ja itseään myyviä naisia kohtaan suurta sympatiaa. Toisaalta kaikki naiset kyllä olivat itse halukkaita lähtemään bisnekseen mukaan, eli varsinaista pakottamista ei kirjassa esiintynyt. Juonessa ei siis ole juurikaan aidonoloisen tuntuista draamaa ja vaarallisia tilanteita vaan esiintyvät haasteet ovat nopeasti ohi ja se siitä, seuraava. Yleistunnelma on vähän liian arkipäiväinen suhteessa siihen, että Gizmosta saatu vaikutelma on kaikkea muuta kuin kovaksi keitetty konna, jota mikään ei hetkauttaisi.

Midnight Club on ihan hyvä yhden lukukerran kirja muiden joukossa, mutta en näe syytä palata siihen uudestaan.


Kerosen kirja kuittaa vuoden 2017 lukuhaasteesta kohdan 48.: Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän eli ilotalon pitämisestä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.