tiistai 14. helmikuuta 2017

Kaikenkattava kauneus (2016)

Käsikirjoitus:  Allan Loeb
Ohjaus: David Frankel
Musiikki: Theodore Shapiro
Pääosissa: Will Smith (Howard), Edward Norton (Whit), Kate Winslet (Claire), Michael Peña (Simon), Helen Mirren (Brigitte), Keira Knightley (Amy), Jacob Latimore (Raffi), Naomie Harris (Madeleine)
Ensi-ilta Suomessa: 28.12.2016


Lahjakas mainosmies Howard (Will Smith) menettää tyttärensä ja ajautuu pohjattomaan suruun. Mies masentuu niin pahasti, että työnteosta ei tule mitään ja elämä on menettänyt hohtonsa kaikin tavoin. Ahdistustaan hän alkaa purkaa kirjoittamalla kirjeitä häntä satuttaneille tahoille: Ajalle, Rakkaudelle ja Kuolemalle.

Kun Howardin firma alkaa luisua alamäkeen, alkavat kollegat suunnitella juonia, jolla sekoamispisteen partaalla oleva Howard saataisiin ajettua firmasta ulos. Kollegat palkkaavat kolme näyttelijää näyttelemään kyseisiä käsitteitä: Helen Mirrenin Brigitten Kuolemaa, Keira Knightleyn Amyn Rakkautta ja Jacob Latimoren Raffin Aikaa. Näin kollegat toivovat Howardin joko heräävän sumustaan tai vaihtoehtoisesti he saisivat materiaalia, jolla saisivat johdon korkeimmalle taholle todistettua, että Howardin hulluus estää tätä toimimasta firman parhaaksi.

Mennessäni katsomaan elokuvaa en tiennyt ollenkaan, mistä se kertoo. Katsoin vain, että päänäyttelijä on Will Smith (ja sivuosassa Kate Winslet) ja se riitti. Tiesin kyllä, että draamasta oli kyse, mutta juonesta ei ollut käsitystä. Yleensä lukaisen juonen pikaisesti läpi, mutta oli oikeastaan aika virkistävää katsoa leffaa, josta ei tiennyt mitään etukäteen. Näin kaikki oli yllättävää eikä pystynyt etukäteen odottelemaan, että koska se ja se trailerissa tai arvostelussa esiintynyt kohta seuraavaksi tulee.

Elokuva eteni selkeästi ja sopivalla tempolla. Juoni oli koko elokuvan ajan mielenkiintoinen eikä suurempia nothkahduksia oikeastaan ollut. Tykkäsin kovasti tuosta ajatuksesta, että Ajalle, Rakkaudelle ja Kuolemalle annettiin kasvot ja persoonallisuus, vaikka en itse olisi ajatellut, että Keira Knightley olisi paras vaihtoehto rakkauden persoonana. Tämä johtunee siitä, että minulla on viha-rakkaus-suhde Keiran elokuviin ja näyttelemiseen. Muuten näyttelijävalinnat osuivat nappiin, ja etenkin Helen Mirren ja Kate Winslet tekivät loistavaa työtä sivuosissaan. Enpä heti muista, että olisin koskaan nähnyt Winsletiltä huonoa roolisuoritusta. Will Smith loistaa päärolissa ja hän onkin monipuolinen näyttelijä, jolta luonnistuu komiikka, toiminta ja draama. Hänen sydäntäsärkevä esityksensä sai jopa silmät kostumaan elokuvan loppupuolella. Loppuratkaisu ei mennyt niin kuin olin kuvitellut vaan onnistui yllättämään. Tai no, muutaman yksityiskohdan osasin vähän aavistella, mutta se varsinainen elokuvan huipentava paljastus oli minulle sellainen, jota en ollut osannut kuvitella etukäteen.

Itse katson draamaelokuvia silloin tällöin, mutta mielentilan pitää olla oikea, jotta niistä saa kaiken irti, sillä joskus draaman katsominen voi olla liian raskasta. Vaikken nyt varsinaisesti ollut valmiiksi "draamatuulella", niin elokuva oli mielestäni niin hyvin tehty, että se herätti heti mielenkiinnon ja vaikka aihe olikin vaikea, niin silti aika ja paikka unohtuivat elokuvaa katsoessa. Kaunis ja koskettava leffa, ja hienot roolisuoritukset takasivat sen, ettei tuntunut siltä, että leffalippuun käytetyt rahat olisivat menneet hukkaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.