keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Elokuva: Fifty Shades Darker (Fifty Shades of Grey)

Käsikirjoitus: Niall Leonard (perustuu E.L. Jamesin romaaniin)
Ohjaus: James Foley
Musiikki: Danny Elfman
Pääosissa: Dakota Johnson (Anastasia Steele), Jamie Dornan (Christian Grey), Eric Johnson (Jack Hyde), Bella heathcote (Leila), Rita Ora (Mia Grey), Kim Basinger (Elena "Mrs Robinson" Lincoln)
Ensi-ilta Suomessa: 10.2.2017


Fifty Shades of Grey -kirjasarjan ensimmäisen osan elokuvaversio ilmestyi vuonna 2015 ja nyt sille saatiin jatkoa Fifty Shades Darkerin muodossa, ja Darkerille on lätkäisty ikärajaksi K-16. Kakkososassa Anastasian ja Christianin suhde ottaa seuraavan askeleen, kun Christian huomaa, ettei voikaan elää ilman Anastasiaa. Hän on valmis luopumaan (tai ainakin yrittämään) pakkomielteisestä dominoinnistaan ja kurittamisesta, jos vain saa Anastasian takaisin. Anastasia antaa miehelle uuden mahdollisuuden, ja he alkavat rakentaa suhdettaan enemmän Anastasian ehdoilla. Darkerissa saadaan lisäksi tietää, miksi Christian haluaa kurittaa naisia ja mitä dramaattista hänelle on tapahtunut lapsena.

Parin kuumaa suhdetta varjostaa Christianin mutkikkaan luonteen lisäksi varjoista palannut Christianin entinen palvelija, joka on edelleen rakastunut mieheen eikä ole niin vain valmis jäämään taka-alalle. Muuten elokuva painottuukin Christianin ja Anastasian suhteen kahteen peruselementtiin: riitelemiseen ja naimiseen.

FSoG-kirjatkaan eivät toki mitään maailmanluokan klassikkokirjallisuutta ole, mutta viihdyttäviä ja koukuttavia, ja sopivaa aivot narikkaan -lukemista. Myös näiden kirjojen ja niiden filmatisointien kohdalla noudatettiin tuttua lopputulosta: ensimmäinen elokuva oli kirjaan verrattuna pettymys. Filmatisointi oli epäselvä ja kuiva, joten odotukset Darkerille olivat todella alhaiset. Oikeastaan olen nyt ensimmäistä kertaa mennyt leffateatteriin katsomaan elokuvaa, jonka jo valmiiksi odotan olevan todella huono. Sikäli uusi ja huvittavakin asetelma astua leffateatteriin sisälle, kun jo miettii, että kuinkahan syvälle pohjamutiin seuraavan parin tunnin aikana päästää kaapimaan. Odotukset eivät kuitenkaan menneet aivan kohdilleen, sillä elokuvassa sai nauraa enemmän kuin leffasarjan ensimmäisessä osassa. Tai no, rehellisyyden nimissä: Darker nauratti enemmän kuin moni komedia. Enpä muista, milloin olisin "draamaelokuvassa" nauranut pariinkiin otteeseen jopa vedet silmissä. Komedialeffoissa sitä vain nyt nauraa eri asioille.

Yritän aina antaa huonoimmallekin kirjalle, biisille, albumille ja elokuvalle mahdollisuuden enkä haluaisi teilata mitään aivan totaalisesti. Aina ei tietysti mikään positiivinen ajatus tai säälipisteet pelasta huonoa teosta. Fifty Shades Darkerista on nimittäin vaikea löytää mitään hyvää sanottavaa. Tai no, jos nauru pidentää ikää, niin sen suhteen tämä parituntinen elokuva kyllä onnistui. Mutta muuten sitten mentiin rytinällä jorpakkoon ja vedettiin matkalta sitä jorpakkoa sileeksi.

Jollain minulle käsittämättömällä tavalla Jamie Dornan onnistui olemaan vielä kömpelömpi Christian nyt kuin mitä ykkösosassa. Ei näytteleminen varsinaisesti huonoa ollut, mutta tuntui, ettei hänellä ollut mitään käsitystä siitä, minkälaista hahmoa hänen oli tarkoitus esittää. Kun vaikkapa Christian huudahti Anastasialle (muka) vihaisena: "Where the fuck have you been", niin en edes ollut ainut, joka rupesi nauramaan, koska ulosanti oli täysi lässähdys ja uskottavuutta ei ollut nimeksikään. Huuhdahduksesta puuttui kokonaan särmä, närkästys ja raivokkuus, jota voisi kuvitella kirjassa kuvaillun kontrollifriikki-Christianin tuntevan. Vähän tuli sellainen olo, että Dornan vähän harjoittelee fuck-sanan käyttöä. Ei mennyt läpi -ainakaan minulle.

Sitten yhdessä kohtauksessa Anastasia pyysi Christiania kurittamaan häntä (ooh, mikä yllätys), ja Christianhan sitten läpsi Anaa pepulle. En ihan heti keksi huonommin näyteltyä kohtausta, koska Dornanin tavassa läpsiä ei ollut mitään aitoa vaan tilanne oli niin epärealistisen oloinen kuin ikinä voi olla. Ja miten reagoi elokuvayleisö (osa) kyseiselle kohtaukselle: nauroi. Eivät elokuvantekijät varmaan ajatelleet noin huumoripitoista elokuvaa tekevänsä, koska leffa kerta on luokiteltu draamaksi eikä komediaksi (tai parodiaksi).

En nyt luettele jokaista ärsyttävää kohtausta elokuvasta, mutta yksi on vielä pakko mainita. Christian haluaa, että Ana pitää juhlien ajan nautintokuulia sisällään ja nehän pitää sitten liukastaa ensin. No, Christian asettaa palleroiset Anan suuhun ja sitten kamera kuvaa lähikuvaa siitä, miten ne plopsahtavat ulos Anan punattujen huulien välistä. Tässä vaiheessa vääntelehdin tuskasta Kinopalatsin tuolissa, sillä kohtaus oli niin kömpelö ja epäeroottinen, että ihmettelin, miten se oli päässyt leikkauspöydältä läpi. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten ammattilaiset saavat aikaan noin huvittavan lopputuloksen. Ja edelleen: en ole ajatuksieni kanssa yksin, koska jälleen salissa löytyi muitakin, joita kohtaus nauratti.

Fifty Shades Darker oli juuri niin huono elokuva kuin odotinkin, mutta toisaalta se oli niin koomisen huono, että omalla kieroutuneella tavallaan se onnistui viihdyttämään, ja ainakin poskilihakset olivat kipeät jälkikäteen. Siltikin ajattelin pari kertaa leffan aikana, että eikö tämä lopu ikinä, koska huvittavuuskaan ei kovin pitkälle kanna silloin, kun se ei ole tarkoitettua. Leffassa näkyi paljasta pintaa (sehän ihmisiä eniten kiinnostaa), mutta rajuiksi tarkoitetut kohtaukset eivät kyllä millään muotoa saaneet poskia kuumottamaan tai vatsanpohjaa kouristelemaan. Kun näyttelijöiden välille tai koko elokuvaan ei onnistuta luomaan jännitettä ja kiihkoa, niin silloin sitä ei saa katsojakaan.

Ja kyllä, aion mennä katsomaan kolmannen osan, kun se tulee. Koska ensimmäinen osa haukotutti tylsyydellään ja toinen osa sai ratkeamaan naurusta, niin kyllähän se on käytävä katsomassa, millaisia tunteita kolmas osa onnistuu saamaan aikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.