torstai 5. tammikuuta 2017

TOP 25 Nighwishin parasta biisiä, #5: Slow, Love, Slow (2011)

Imagianerum-albumin  (2011) Slow, love, slow valikoitui Nightwishin 5. parhaaksi biisiksi, sillä jopa vuosia myöhemmin se on mielestäni yksi hienoimpia osoituksia Nightwishin musiikin monipuolisuudesta. Yhtye ei ole vain metallibändi, joka toistaa samaa kaavaa levy levyltä vaan kokeilee aina jotain uutta.

Slow, love, slow on yksi upeimpia ja yllättävämpiä biisejä NW:n koko tuotannossa. Vaikka kuinka tykkään Floorista, niin SLS on niin vahvasti Anetten biisi, etten koe Floorin versiota yhtä toimivana. (On toki sellaisia Tarjankin aikaisia biisejä, joita en koskaan halunnut Anetten laulavan, vaikka Anettesta tykkäsin yhtä lailla.)

Tiedän, että tämä on yksi niistä yhtyeen biiseistä, joka jakaa mielipiteitä kovastikin, koska tyyli on "väärä". Itse ajattelen asian mielummin niin, että yhtye itse saa valita, millaista musiikkia haluaa soittaa ja mitä elementtejä yhdistellä, ja kuulijat joko tykkäävät tai eivät. Mitäänhän ei ole pakko kuunnella, jos ei tykkää. Mutta se, että sanotaan, että yhtye ei saisi itse valita, millaisia ratkaisuja tekevät musiikillisesti, on hämmentävää. Sehän juuri kertoo luovuuden monipuolisuudesta, että uskalletaan kokeilla erilaisia asioita, vaikka varmempaa voisikin olla tehdä se sama levy 20 kertaa.

Olin Helsingin Anttilassa jonottamassa levyä sinä yönä, kun se julkaistiin ja se oli kyllä hieno hetki. Muut asiakkaat olivat jo nukkumassa, mutta intohimoisimmat Nightwish-fanit olivat kokoontuneet jonottamaan albumia ja nimmareita. Tunnelma oli odotuksesta jännittynyt, mutta leppoisa ja fiilistä nostatti entisestään se, kun Kampin kaiuttimista alkoi soida aiemmat Nightwishin biisit. Odottajien huomatessa, mitä musiikkia soitettiin, nousi hymy monen huulille. Kunpa jonottaminen olisikin aina näin hienoa. Hyvää fiilistä lisäsi se, että ihmiset osasivat jonottaa nätisti ja käyttäytyä esimerkillisesti eikä muistaakseni minkäänlaista hämminkiä syntynyt, vaikka porukkaa olikin reippaasti ja läsnä oli kaikkien ihailemat supertähdet.

Kun pääsin kotiin, piti levy tietysti heti pistää soittimeen. Ja sieltä muiden helmien joukosta löytyi Slow, love, slow. Rakastuin biisiin korviani myöten jo ensitahdeilla. Nightwish ja jazz olivat täydellinen yhdistelmä, jota aiemmilla levyillä ei ole kuultu. Biisissä on täydellistä hämyisen klubin tunnelmaa, pehmeitä sanoja ja kiireettömyyttä. SLS on kuin huume, joka hitaasti ottaa kuulijan valtaansa ja lamaannuttaa hyvänolon tunteeseen niin, ettei tahdo tehdä mitään muuta kuin kuunnella.


"I wonder
Do I love you

or the thought of you?"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.