maanantai 23. tammikuuta 2017

TOP 25 Nighwishin parasta biisiä, #1: The Poet and the Pendulum (2007)

Dark passion play -albumin (2007) aloitusraita, reilu 13-minuuttinen, viidestä osasta koostuva The Poet and the Pendulum  on minun valintani Nightwishin parhaimmaksi biisiksi.

Kun teen näitä TOP-listauksiani, niin lähden aina siitä, että mitkä biisit ovat ehdottomasti sellaisia, joita ei voi jättää mainitsematta. Samalla mietin, tuleeko alitajunnastani kummemmin miettimättä vastaus siihen, mikä biisi voisi olla ykkössijalla. Nightwishin huikeassa tuotannossa on valinnanvaraa ja kuten tiedetään, ei suosikkiyhtyeidensä biisejä voi oikeasti laittaa lopulliseen paremmuusjärjestykseen vaan biisien paremmuus elää omien fiilisten mukaan. Lopulta kuitenkin huomasin, että Nightwishin listauksen ykköspaikan valinta ei tuottanutkaan niin suurta tuskaa kuin olin aluksi pelännyt. Yöunia ei tarvinnut menettää eikä riidellä itsensä kanssa. Nimittäin The Poet and the Pendulum on niin merkittävässä osassa omaa NW-historiaani, että alintajuntani tiesi heti, että tämä biisi on pantava ykköseksi.

Olin ihastunut Anetten ääneen kuultuani aluksi vain pienen pätkän Evasta. Rauhallinen biisi ei kuitenkaan ollut minusta oikein hyvä sinkkubiisi, joten en uskaltanut vielä sanoa ääneen mielipidettäni uudesta laulajasta. Kävin suurta kamppailua myös sen tiedon kanssa, että suomalaiseen bändiin oli palkattu ruotsalainen laulaja. Miten NW:n pojat nyt tuollaiseen ratkaisuun päätyivät, että mukaan otetaan ruotsalainen, hyvänen aika sentään. Mutta Amaranth-sinkun myötä aloin hiljalleen tottua ajatukseen, koska kuitenkin pidin Anetten äänestä edelleen todella paljon.

The poet and the pendulum -biisin kuulin ensimmäistä kertaa, kun kotona laitoin DPP-albumin soittimeen. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun jouduin jotain biisiä ensimmäistä kertaa kuunnellessani pyyhkimään kosteutta silmäkulmistani jo ennen kuin minuutti oli kulunut. Albumin ensimmäiset sanat kiteyttävät albumin tunnelman, kun kertovat, että biisintekijä on kuollut, ja ollaan lopussa, vaikka albumi on vasta alussa. Biisi jatkuu synkkänä, mutta äärimmäisen kauniina ja koskettavana. Se on monimuotoinen, koko elämän kattava taideteos. The poetia kuunnellessa ei huomaa ajan kulumista vaan biisi tuntuu loppuvan liian lyhyeen. Kun olin päässyt biisin loppuun, muistan vain istuneeni hiljaa paikallani sulatellen juuri kuulemaani. Mitään The Poetin veroista en ollut koskaan kuullut. Biisi, jossa rauhallinen tunnelmointi ja agressiivinen tykitys ovat täydellisessä tasapainossa. Laulajina Marco, Anette ja poikakuoro soolo-osuuksineen saavat biisiin aikaan monipuolisuutta ja korostavat biisin jokaisen eri osion tunnelmaa. Kuuntelin The Poetia monta kertaa peräkkäin, koska jokaisella kerralla kuulin jotain uutta ja tuntui, ettei biisiä voinutkaan kerralla sisäistää. Mietin jo vuonna 2007, että kyseessä taitaa olla Nightwishin paras biisi.

 
"Getaway, runaway, fly away
Lead me astray to dreamer’s hideaway
I cannot cry 'cause the shoulder cries more
I cannot die, I, a whore for the cold world
Forgive me I have but two faces
One for the world
One for God
Save me
I cannot cry 'cause the shoulder cries more
I cannot die, I, a whore for the cold world
"



Videoyhteenveto Nightwishin parhaimmista biiseistä.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen valinta ykköseksi. Usein ei ehkä tule ajateltua pitkää biisiä ykkösvalinnaksi koska niitä ei ehkä tule niin usein poimittua impulssikuunteluun. Pidän itsekin Poet and the Pendulumista ja se on oleellinen osa albumikokonaisuutta. Ei Dark Passion Play olisi sama albumi ilman sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että pitkiä biisejä ei tule valittua sekalaisille soittolistoille samalla tavoin kuin lyhyempiä, ja yksi syy miksi juuri sen ykköseksi valitsin oli tosiaan tuo, että albumi ei kokonaisuutena olisi sama, jos tämä biisi siltä puuttuisi. Vaikka onkin vain yksi biisi, niin toisaalta se samaan aikaan tuntuu edustavan koko albumia. :)

      Poista

.