maanantai 30. tammikuuta 2017

J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi (1997)

J. K. Rowlingin Harry Potter -saagan aloittaa Harry Potter ja Viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's stone). Alkuperäinen teos julkaistiin vuonna 1997 ja suomennos vuotta myöhemmin.

Ensimmäisessä kirjassa kerrotaan, miksi ja miten Harry Potter päätyi sukulaistensa, inhottavan Dursleyn perheen, hoiviin. Elo ei ole auvoista, sillä erityisesti perheen isä inhoaa Harryn vanhempia ja näiden velhotaustaa, ja koska vahempia ei enää ole, joutuu Harry olemaan ensisijainen kärsijä. Hän joutuu asumaan komerossa portaiden alla ja käyttämään vääränkokoisia vaatteita, jotka perheen lellikkipoika Dudley on ensin venuttanut muodottomiksi.

Kun Harry täyttää 11 vuotta, kaikki muuttuu. Hagrid saapuu paikalle varmistamaan, että poika on tulossa Tylypahkaan ja saman vierailun aikana selviää, että kasvattiperhe ei ole kohdellut Harrya erityisen hyvin, ja vaikka Hagrid ei saisi taikoa jästien nähden, niin pikkuisen hän tuohduksissaan tulee tehneeksi temppuja. Hagridin tuohtumista on lisännyt sekin, että Dursleyt eivät ole kertoneet Harrylle, miten vanhemmat kuolivat tai siitä, mitä tarkoittaa velhona oleminen.

Lopulta matka kohti Tylypahkaa alkaa laiturilta 9 3/4, jota Harry ei aluksi löydä, mutta Weaslyn perhe sattuu onneksi olemaan paikalla samaan aikaan ja perheen äiti avustaa Harrya oikeaan suuntaan. Junamatkalla Harry tutustuu Ron Weaslyyn, josta hyvin pian tulee Harrylle läheinen ja luotettava ystävä. Junassa he tapaavat myös Hermione Grangerin, mutta ystävyys kaikkitietävän ja pälpättävän tytön kanssa syntyy vasta myöhemmin opiskelujen ja vaikeuksien voittamisen ohessa.

Tylypahkassa opiskellaan kaikkea velhouteen liittyvää, kuten loitsuja, rohtoja ja luudalla lentämistä, Huispausta unohtamatta. Opiskelu ei kuitenkaan ole pelkkää kotiläksyjä ja hengailua vaan pian ekaluokkalaiskolmikko saa huomata, että Tylypahkassa on jotain mystistä ja Kielletyssä metsässä vaanii vaara. Vaikka asiat pitäisi jättää aikuisten hoidettavaksi, ei toimelias kolmikko osaa antaa asian olla, vaikka uhkana on jopa erottaminen Tylypahkasta.

Olen katsonut Harry Potter -elokuvista muistaakseni neljä, joten kirjaa lukiessani vähän tiesin, miten ensimmäinen tarina etenee, mutta loppuratkaisua en onneksi muistanut enkä monia yksityiskohtia. Tämä meni sikäli omalla kohdallani väärinpäin, että pyrin aina lukemaan kirjan ensin ja sitten katsomaan elokuvan, ettei elokuvan visuaaliset toteutukset pilaa omia mielikuvia. Nyt tosiaan huomasi sen, että kirjaa lukiessa hahmot näyttivät näyttelijöiltään ja Tylypahka elokuvan versiolta.

Hyvin hämmentävästi huomasin ajattelevani, että elokuvat tekevät oikeasti oikeutta kirjoille eikä myötähäpeän ajatuksia syntynyt. Fiksua tai ei, koko kirjan ajan mietin, miten asia oli toteutettu elokuvassa ja tajusin, etten kertaakaan ärsyyntynyt, joten leffat on tällöin oikeasti tehty hyvin. Esimerkiksi (ikuisuusesimerkkini) P.S. Rakastan sinua -leffan katsoin ensin ja tykkäsin siitä todella paljon. Hieman myöhemmin luin kirjan, ja koska olin unohtanut, miten leffa meni, katsoin sen uudestaan. Ja sen jälkeen aloin inhota elokuvaa, joka oli pilannut kirjan tarinan viehättävyyden täysin. Edes Gerard Butler ei onnistunut tehtyjä tuhoja pelastamaan.

Muistelen, että joskus vuosia sitten olen pitänyt Harry Potter -kirjaa kädessäni, lukenut jokusen sivun, mutta jättänyt siihen. En osaa sanoa, miksi kaikista vuosien varrella tapahtuneista hypetyksistä huolimatta en ole kokenut mielenkiintoa tarttua kirjaan ennen kuin vasta nyt. Toisaalta viime vuosi meni lukemisen puolelta todella puihin monestakin syystä, joten tuntuu, että tänä vuonna on yritettävä ottaa edes vähän takaisin, ja Harry Potter vain nyt tuntui kutittelevan tarpeeksi. Onneksi kutitteli.

Kun on kyseessä todella menestynyt kirja, josta melkein kaikki tuntuvat pitävän, niin pakkohan siihen on aluksi suhtautua pienellä epäluulolla, että ei se nyt oikeasti niin hyvä voi olla. Mutta niin vain tarina imi minutkin heti mukaansa, ja olisin sen lukenut nopeamminkin, jos työt ja muut velvoitteet eivät olisi häirinneet lukemista. Ikuisuusongelma himolukijoilla. Koska en viime vuonna lukenut niin paljon kuin olisin halunnut, oli huojentavaa huomata, että kun löytyy sopivan koukuttava ja nopealukuinen kirja, on lukeminen edelleen vaivatonta ja hauskaa. Tämän ensimmäisen osan luettuani tuli sellainen fiilis, että tänä vuonna voisinkin onnistua täytttämään ainakin puolet lukuhaasteen kohdista. No, toisaalta, johan pelkät Harry Potterit täyttävät seitsemän kohtaa.

Muistan jostain kuulleeni, että J.K. Rowling on muuttanut kirjoitustyyliään sen mukaan, minkä ikäisiä hahmot Harry Pottereissa ovat. Ennen kuin tätä yksityiskohtaa muistin, kiinnitin kyllä huomiota Viisasten kiven kirjoitustyyliin ja ajattelin, että jatkuukohan muissakin kirjoissa tällainen ns. lapsellinen ilmaisu. Salaa toivoin, että ei, koska en ole varma jaksaisinko tällä tyylillä kirjoitettuja kirjoja niin montaa lukea. Olen kyllä nyt jo lukenut tuon kakkososankin, ja sain huomata, että tyyli on muuttunut selkeästi. Mielenkiintoista nähdä, minkälaista teksti on sitten viimeisessä kirjassa.

Koska olen tykännyt katsomistani HP-leffoista, ei sikäli yllättänyt, että myös kirjan muodossa tarina toimii. En nyt ehkä ihan vielä lähde noitavaatteissa jonottamaan keskiyöllä kirjakauppaan, mutta ymmärrän jo paremmin Pottereiden taikamaailman ja todellisuudesta pakenemisen viehätystä. Harry on sankari, jolla on jo meriittejä, mutta hän ei kuitenkaan ole täysin puhtoinen ja toimi aina oikein. Hän on valmis rikkomaan sääntöjä ongelman ratkaisun ja toisaalta oman uteliaisuutensa varjolla. Kiehtovia hahmoja ovat oikeastaan kaikki. Tuntuu, että hahmoihin on oikeasti käytetty astetta enemmän aikaa eivätkä pahikset ole kliseisen pahoja tai hyvät tylsistyttävän kilttejä. Eli kyllä näistä kirjoista tarttumapintaa ja kiinnostavia lukuhetkiä löytyy kaikenikäisille, jos on mieleltään avoin velhomaailmalle.


Vuoden 2017 lukuhaasteen kohta 43.: Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään



2 kommenttia:

  1. En kokenut Pottereita mielenkiintoisiksi nuorena, mutta nyt aikuisena päätin tarttua kirjoihin ja lukea ne läpi. Olen tykännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista kuulla, että on muitakin, jotka eivät ole nuorempana Pottereista kiinnostuneet, mutta myöhemmin kyllä. :)

      Poista

.