perjantai 2. joulukuuta 2016

Suuri puhallus (2013)

Alkuperäinen nimi: Now you see me
Käsikirjoitus: Ed Solomon, Boaz Yakin, Edward Ricourt
Ohjaus: Louis Leterrier
Musiikki: Brian Tyler
Pääosissa: Mark Ruffalo (Dylan Rhodes), Jesse Eisenberg (J. Daniel Atlas), Woody Harrelson (Merritt McKinney), Isla Fisher (Henley Reeves), Dave Franco (Jack Wilder), Morgan Freeman (Thaddeus Bradley), Michael Cane (Arthur Tressler), Mélanie Laurent (Alma Dray)
Ensi-ilta Suomessa:  19.7.2013

Suuri puhallus -elokuvassa neljä omia esityksiään pyörittävää illusionistia saavat kukin Tarot-kortin, johon on painettu osoite ja aika, jolloin osoitteeseen pitää saapua. Mystisestä kortista kiinnostuneina he saapuvat paikalle ja tapaamisen tuloksena alkavat tehdä yhteisiä esityksiä.

Jo ensimmäinen esitys herättää mielenkiintoa niin yleisössä kuin FBI:n puolellakin, sillä illuusiossa käytetty pankki ryöstetäänkin oikeasti ja paikalta löytyy esityksessä käytetty pelikortti. Miten todistaa, että nelikko (Four Horsemen) on syyllinen, kun he ovat kuitenkin koko ajan olleet suljettujen ovien takana lavalla yleisön edessä?

Pankin ryöstö ei jää ainoaksi, joten FBI:n agentti Rhodesilla riittää pähkäiltävää. Koska kyseessä ei ole mikään paikallinen pikkurikos, niin mukaan tapausta tutkimaan liitetään myös Interpolista Alma Dray.

Yhdet häät ja kolme anoppia -elokuva arvostelussa harmittelin sitä, kun mukana on useampia isompia nimiä, niin elokuva on juonellisesti usein aika tönkkö. Suuressa puhalluksessa isoja nimiä on toki vähempi, mutta kuitenkin sen verran, että lopputulosta voisi hyvin epäillä (pelätä) etukäteen.

Arvio sisältää muutamia juonipaljastuksia, joten jos et halua tietää mitään ennakkoon, kannattaa lukeminen pysäyttää nyt.

Ajattelin aluksi, että Suuri puhallus olisi uudelleenfilmatisointi vuoden 1973 Puhallus-elokuvasta. Muutamia samoja ajatuksia elokuvissa on, mutta sama elokuva ne eivät ole. Ihan tarkkaan en Puhalluksen yksityiskohtia enää muista (pitäisikin katsoa uudestaan), joten en osaa tarkemmin nyt eritellä, miten paljon elokuvissa olisi samaa.

Suuri puhallus oli todella viihdyttävä leffa, jonka loppuratkaisu ei mennyt täysin niin kuin olin ajatellut. Yllätyin viimeisimmästä paljastuksesta, joka onnistui nostamaan elokuvan yleisarvosanaa. Muuten leffa ei ollut aivan niin nokkela kuin olisin halunnut ja kuin mitä ehkä haettiin. Juonta yritettiin solmia monenmoisille kiemuroille ja sutturoille, mutta sellaista kokonaisvaltaista imuunsa vetävää kokonaisuutta ei oltu saatu toteutettua täydellisesti vaan elokuvan loputtua jäi kyllä kaipaamaan hitusen enemmän toimintaa, taikuutta tai silmänkääntötemppuja.

Elokuvassa tapahtuvan kolmannen illuusion oli tarkoitus olla ennennäkemätön spektaakkeli, mutta toteutus jäi piirun verran latteaksi, vaikka olisi ollut mahdollisuuksia toteuttaa vaikka millaista pyöritystä, koska oikeaa, liveyleisöä ei ole silmä kovana vahtaamassa mihin taikurin käsi seuraavaksi sujahtaa. Ihan hieno se kolmas esitys oli, mutta itse odotin alun pohjustuksen perusteella jotain vielä suurempaa, jotain, joka olisi räjäyttänyt tajunnan kertalaakista.


Olen tottunut näkemään Mark Ruffalon romanttisissa komedioissa, joten tunnustan, että oli aika hassua katsoa häntä näyttelemässä FBI:n agentti Rhodesia. Tykkään Ruffalosta näyttelijänä ja ihan kivasti hän suoriutui agentin roolista, vaikka jäinkin kaipaamaan astetta särmikkäämpää esitystä. Esimerkiksi kun hän taistelussa aikaa vastaan huutelee lisäapuja/vaatii nopeita toimia kaiken kokeneena agenttina, niin lopputulos vaikutti ehkä enemmänkin uuden, aloittelevan agentin tokaisulta. Rhodesin ja Interpolin Drayn välille kehkeytyvä "jännitekin" jää kaiken muun jalkoihin eikä katsojalle synny aidosti vatsanpohjassa kutittelevaa fiilistä, että pussaako ne nyt vai ei. Ehkä tässä tapauksessa olisi ollut parempi vain jättää tuo pakollinen "pariutuminen" muihin elokuviin, koska nyt sitä ei oikein oltu saatu luontevasti istutettua kokonaisuuteen vaan mielenkiintoisempaa oli odottaa, milloin Morgan Freeman näkyy jälleen ruudussa.

Woody Harrelson olen myös aina nähnyt vetävän suunnilleen sen saman juntin jampan roolin, mutta nyt hänen hahmonsa ei onneksi ollut aivan täysin aivoton, vaikkei kyllä kirkkainkaan. Plussaa siitä, että tämänkertainen hahmo, McKinney, ei ärsyttänyt.

Suuri puhallus ei ollut kaikkein mullistavin illuusio-/huijariaiheinen elokuva, mutta pystyi kuitenkin yllättämään ja loppufiilis jäi plussan puolelle. Vaikka olisinkin toivonut enemmän mahtavuutta ja yllätyksiä, niin niiden puutteista huolimatta elokuvassa oli kiitettävästi juonenkäänteitä ja hyviä näyttelijäsuorituksia. Morgan Freeman on mielestäni niin elementissään tässä(kin) roolissa, että hänen kohdallaan aina nenä täristen odotin, mitä tulee seuraavaksi. Hän toi elokuvaan kyllä paljon positiivista ja suurin syy, miksi voisin kuvitella palaavani Suuren puhalluksen pariin joskus uudestaan. Tänä vuonna ilmestyneen jatko-osan aion kyllä katsoa, eli kyllä tämä ykkösosa siinä mielessä oli riittävän hyvä mielenkiintoa herättämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.