maanantai 12. joulukuuta 2016

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016)

Alkuperäinen nimi: Fantastic Beasts and Where to Find Them
Käsikirjoitus: J.K. Rowling (perustuu J.K. Rowlingin kirjaan)
Ohjaus: David Yates
Musiikki: James Newton Howard
Pääosissa: Eddie Redmayne (Lisko Scamander), Katherine Waterston (Porpentina ”Tina” Goldstein), Dan Fogler (Jacob Kowalski), Alison Sudol (Queenie Goldstein ), Colin Farrell (Percival Vaka) , Carmen Ejogo (presidentti Picquery)
Ensi-ilta Suomessa: 23.11.2016

Englantilainen noita Lisko Scamander saapuu New Yorkiin tarkoituksenaan jatkaa matkaa Arizonaan suorittamaan eräs tehtävä loppuun. Mukanaan hänellä on matkalaukku, jonka sisältö on enemmän kuin päälle päin näyttää. Pohjattomassa matkalaukussa on ihmeotus poikineen, joista osa pääsee New Yorkin päässä karkuun. Näin matka Arizonaan tyssää, koska otukset täytyy saada kiinni ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa hämmennystä, ja pahaksi onneksi myös ihminen (ei-taik/jästi) sattuu kaiken härdellin keskelle. Scamander kadottaa tämän ei-taikin (Kowalski) ennen kuin ehtii pyyhkiä tämän muistia, ja tilannetta todistanut entinen aurori Tina Goldstein pidättää Scamanderin ja vie taikakongressin päämajaan presidentin pakeille.

Samaan aikaan New Yorkissa riehuu musta sumupilvi, joka tuhoaa kaiken, mihin se osuu. Taikakongressin päämajassa koitetaan kovasti selvitellä, miten sumupilvi saataisiin asioihin. Ei-taikien joukossa on epäselvyyttä siitä, mikä tai kuka on aiheuttaja, mutta jotain ihmistä suurempaa sen täytyy olla. Ihmisten joukosta löytyy taikuuden puolestapuhujia sekä vastustajia. 

New Yorkissa on samanaikaisesti siis kaksi suurempaa taikapainotteista ongelmaa, joista molemmat voivat aiheuttaa yhtälailla haittaa ei-taikeille sekä taikamaailmalle. 

En ole lukenut kirjaa, joten olen varmasti suopeampi elokuvaa kohtaan kuin sellaiset, jotka ovat lukeneet kirjan ensin. Odotuksia leffaa kohtaan ei ollut, koska en ehtinyt edes traileria katsoa. Minulla oli vanhaksi meneviä lippuja, joten oli pakko vain valita joku riittävän hyvältä kuulostava sen kummempia miettimättä ja Ihmeotukset täytti kriteerit. 

Elokuvan kantava elementti oli ehdottomasti erikoistehosteet. Taikamaailmaan sijoittuvassa tarinassa on hienoa, että käytetään viimeisintä teknologiaa ja tehdään huolellista jälkeä. Kävin katsomassa elokuvan 3D:nä, joten välillä tuntui, että täytyisi siirtää päätä sivuun ilmassa lentävien sirpaleiden tieltä tai tarttua kiinni leijaleviin hiutaleisiin/höyheniin/otuksiin. 3D-toteutus sopii mielestäni parhaiten animaatioihin, mutta yllätyin siitä, miten hyvin se sopi Ihmeotuksiin. Olen joskus aiemminkin käynyt katsomassa live action -leffan 3D:nä (en nyt muista minkä. Olisikohan voinut olla Karibian merirosvojen viimeisin?) ja silloin ajattelin, ettei ollut järin kummoinen kokemus. Vaikka Ihmeotuksiin tämä sopikin, taidan kyllä edelleen käydä katsomassa live action -leffat ihan normaaleina 2D-versioina. 

Vaikka erikoistehosteet sopivat elokuvaan, niin tarinan loppupuolella pelkkiä mustan savun etenemisiä olisi voinut lyhentää, sillä muutamaan kertaan ehti tulla vähän hohhoijaa-fiilis. Ei niin, että se olisi häirinnyt kokonaisuutta, mutten sen verran, että ehti ajatella, että ehkä lyhyemmätkin kohtaukset olisivat riittäneet.


Elokuva veti mukaansa heti alkumetreillä, kun ensimmäiset otukset pääsivät karkuun ja yksi niistä lähti varastelemaan kaikkea, mikä kiiltää. Tykkäsin kyseisestä otuksesta kyllä kaikista eniten. Nuo otukset ja hullunkuriset tilanteet saivat aikaan sen, että leffassa sai nauraa ja muutaman kerran ei naurusta meinannut tulla loppua. 

Loppupuolen erikoistehosteiden ylikäytön lisäksi minua hiersi Katherine Waterstonin näytteleminen. Mielestäni se oli töksähtelevää ja tuntui, että tunnetilasta riippumatta naama pysyi samanlaisena pienestä huulen väpätyksestä tai hymynkareesta huolimatta. Koska elokuva muuten oli positiivinen yllätys ja erityisesti ei-taikia näytellyt Dan Fogler veti kaikki pisteet kotiin, niin yritin sivuuttaa Waterstonin aiheuttamat ärsytykset parhaani mukaan. Vähän tietysti hämmensi se, kun en tunne tätä "velhosanastoa", mutta muutaman Harry Potter -elokuvan katsoneena hyväksyin tietämättömyyteni eikä sanaston tuntemattomuus oikeastaan häirinnyt elokuvasta nauttimista. Kokonaisuus olisi tietysti selkeämpi, jos heti tietäisi, mikä on vaikkapa aurori. 

Elokuvan loppupuolella oli hauska yllätys, joka sai minut hihkumaan innosta (mielessäni) ja nosti kokonaispistesaldoa pari pykälää. Ei muuten kannata lukea IMDB.com-sivuston käyttäjien arvosteluita ennen elokuvan katsomista. Hämmenyksekseni jo ensimmäisissä arvioissa paljastetaan tämä itseäni ilahduttanut yllätys ja jos olisin ylläristä etukäteen tiennyt, olisi harmittanut vietävästi. Onneksi en yleensä koskaan lue arvosteluja etukäteen ja nytkin varovaisesti vain silmäilin muutamaa ensimmäistä samalla, kun tarkistin näyttelijöiden nimiä. Ainoastaan tähtien määrän saatan etukäteen vilkaista, mutta pyrin siihen, että luen arvosteluja vasta, kun olen itse leffan katsonut ja saanut oman arvioini kirjoitettua.



Jos fantasia, Harry Potter tai taikuus kiinnostaa, uskoisin, että Ihmeotuksista jää hyvä fiilis, koska siinä saa nauraa monta kertaa, ihailla hienoja erikoistehosteita ja ennen kaikkea pääsee matkustamaan maailmaan, joka on mahdollisimman kaukana omasta arjesta.



Kävin nyt tämän elokuvan puitteissa ensimmäistä kertaa Tennispalatsin Scape-salissa. Entinen Tennari 1 remontoitiin uudenkarheaksi ja nykypäiväiseksi saliksi, ja tänä kesänä se avautui yleisölle. Liput maksavat huimat 18,50, kun "normisaleihin" pääsee keskimäärin 10-14,50 eurolla. Sali on hieno ja erityisesti ylimääräisesti penkkirivistöstä ropisee plussapisteitä. Äänentoiston osilta olin huomaavinani, että äänet tulevat laajemmalta alueelta, mutta ero ei kuitenkaan ollut niin merkittävä, että saman tien huomaisi muiden salien äänentoiston olevan huonompaa. Näin tavallisena elokuvakävijänä sali oli toki vaikuttava ja valaistus tyylikäs, mutta ei kuitenkaan niin merkittävän erilainen, että haluaisin jatkossa maksaa kolme euroa enemmän vain Scapeen päästäkseni. Kyllä tavalliset salit ajavat edelleen loistavasti asiansa eikä minulle ainakaan tullut suurempaa hinkua päästä Scapeen aina kun mahdollista. (Ennen remonttia, kun sali vielä oli "vain" ykkössali, halusin useasti mieluiten lipun sinne, koska ykkössali oli aina ykkössali.)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.