torstai 22. joulukuuta 2016

A Royal Christmas (2014)

Alkuperäinen nimi: A Royal Christmas (TV-elokuva)
Käsikirjoitus: Janeen Damian, Michael Damian, Neal H. Dobrofsky, Tippi Dobrofsky
Ohjaus: Alex Zamm
Musiikki: Chris Hajian
Pääosissa:  Lacey Chabert (Emily Taylor), Stephen Hagan (Leo James/Prince Leopold), Jane Seymour (Queen Isadora), Simon Dutton (Vicor)

Cordonian prinssi Leopold on naamioitunut tavalliseksi opiskelijaksi ja seurustelee tavallisen työläisperheen tytön, Emilyn, kanssa. Seurustelussa tullaan siihen pisteeseen, että prinssin täytyy paljastaa todellinen henkilöllisyytensä, ja Emily on tietysti hieman yllättynyt, mutta ottaa uutisen hyvin vastaan.

Prinssi haluaa viedä tyttöystävänsä näytille linnaansa, mutta kuningatar Isadora ei sitten ihastukaan poikansa tavanomaiseen tyttöystävään. Kuningatar haluaisi poikansa mielummin palaavan yhteen ex-tyttöystävänsä kanssa, joka sentään on siniverinen ja on muutenkin kelvollinen jatkamaan sukua.

Vierailu ei ole Emilylle helppo, sillä kuningatar on erityisen epäkohtelias ja kylmä nuorta tyttöä kohtaan, koska haluaa saada tahtonsa läpi. Vaikeuksien kautta edetään lopulta onnelliseen loppuun, jossa kaikilla on kivaa.

Netflixistä tämän bongasin ja koska pidän Jane Seymouresta ja kuninkaallisista elokuvista, niin ajattelin, että annan tälle mahdollisuuden. Vaikka välillä nämä Netflixin suositukset arvelluttavat, niin silti sieltä joukosta löytyy välillä hauskoja ja viihdyttäviä romanttisia elokuvia. A Royal Christmas valitettavasti tuotti pettymyksen. Jaksoin sen kyllä katsoa loppuun, vaikka muutaman kerran meinasin luovuttaa.

Leffan juoneen ei ole keksitty minkäänlaista yllättävää käännettä tai uutta hahmoa, jota ei olisi kuninkaallisaiheisissa elokuvissa jo käytetty. A Royal Christmas taitaa sisältää melkeinpä kaikki mahdolliset kliseet, joita tämäntyyppisessä elokuvassa vain voi olla. On orpoja, joita prinssi ja tyttöystävä auttavat avokätisesti ja on palvelusväkeä, jota kuningatar halveksii, mutta joiden kanssa Emily ystävystyy. Kun Emily ajetaan palatsista pois, "kaikki" jäävät hänen maanläheistä ja ystävällistä persoonaansa kaipaamaan ja prinssi puolestaan vihoittelee äidilleen, koska tämä on niin julma ja kylmä pojan elämän rakkautta kohtaan. Loppuratkaisun arvaa oikeastaan jo elokuvan ensimmäisten viiden minuutin aikana, ja mielestäni lopun käännekohta oli ärsyttävän epäuskottavasti kirjoitettu.

Pääsisin varmaan vähemmillä ärsytyksillä, kun suorilta jättäisin katsomatta tämäntyyppisiä elokuvia, mutta haluan löytää sieltä joukosta ne paremmat elokuvat. Tiedän nimittäin, että niitä kyllä on. A Royal Christmas on toki viihdyttävä ja ihan kiva (nuoremman väen) elokuva, mutta vaikka Seymour vetää homman kotiin siinä määrin kuin käsikirjoitus siihen antaa mahdollisuuksia, niin ei tästä joulumieltä saa. Lacey ja Hagan ovat ihan kiva nuoripari, vaikka Laceyn hahmon yli-innokuus vähän ärsyttääkin varsinkin elokuvan loppupuolella. Prinsessapäiväkirjoista ollaan varmasti myös montaa mieltä, mutta itse pidän niistä elokuvista todella paljon ja niihin verrattuna A Royal Christmas tuntuu vain halvalta Venäjän puolelta ostetulta kopiolta.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.