maanantai 7. marraskuuta 2016

TOP 25 Nighwishin parasta biisiä, #17: Scaretale (2011)

Imagianerum-albumin seitsemäs raita, Scaretale (2011), on listauksellani 17. paras Nightwishin biisi.

Scaretale on varmasti yksi niistä biiseistä, jotka ovat eniten jakaneet faneja. Se ei ole "tyypillinen" Nightwish-biisi vaan rikkoo rajoja musikaalimaisella teatraalisuudellaan ja reetumaisilla huh-hah-huudoilla. Jollain foorumilla (en muista, oliko virallinen vai joku muu) aika moni veti useamman herneen kerralla nenään tästä biisistä, koska "tämä biisi ei sovi yhtyeen imagoon/aiempaan tuotantoon/tyyliin." Huvittuneena lueskelin mielensäpahoittajien avautumisia ja olisi tehnyt mieli heittää heille, että eikös se ole yhtye itse, joka määrittelee, millainen musiikki heille sopii ja millä tavoin haluavat itseään toteuttaa. Eikö enemmän häiritsisi se, jos bändi tekisi saman levyn tai biisin kerta toisensa jälkeen? Ymmärrän kritisoinnin musiikkia kohtaan huomattavasti paremmin, kun sanotaan, ettei se toimi omalla kohdalla tai vaikka, että tämä ei ole samalla tasolla kuin yhtyeen aiempi tuotanto. Kuitenkin se, että sanotaan, että artistin ei saisi rikkoa rajojaan on mielestäni kovin ahdasmielistä (ja veikkaisinpa, että valittamista löytyisi myös siinä tapauksessa, että biisi olisi liian turvallinen valinta).

Kuunnellessani ensimmäistä kertaa Scaretalea (vuonna 2011 sen jälkeen, kun olimme kaverin kanssa ensin käyneet keskiyöllä jonottamassa yhtyeen nimmarit Helsingin Anttilasta) en oikein ymmärtänyt, mitä olin kuuntelemassa. Alun hitaan miellyttävästi etenevä intro, Anetten tulkinta, joka yhdisteli mielipuolisuutta ja dramatiikkaa, ja kaiken mausteeksi vielä vähän Frederikiä, niin ihmeteltävää ja sulateltavaa riitti. Muistan olleeni välillä suu auki ja välillä nauraneeni biisin humoristiselle otteelle, vaikkei se huumorimusiikkia edustakaan. Biisin hienoutta ei silti tarvinnut epäillä, sillä yhteensulautuvien elementtiensä ansiosta se otti saman tien paikkani yhtenä suosikkibiisinäni. Scaretale on vinksahtaneeseen mielikuvitusmaailmaan uppoutumista, jossa mielipuoliset ajatukset saavat vallan, eläimet ja ihmiset juoksentelevat ympäriinsä tietämättä ovatko uhreja vai metsästäjiä, ja taustalla kohoaa hypnoottisen kutsuva, mutta pelottava ja tummanpuhuva sirkusteltta, jonka tirehtöörinä hääräilee kaiken näkevine silmineen Marco Hietala. Kukaan muu yhtye ei voisi näin tyylikästä ja hullua biisiä tehdä kuin Nightwish.

"Ladies and gentlemen
Be heartlessly welcome!
To Cirque De Morgue
And what a show we have for you tonight!"




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.