keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Evie Blake: Valentina (2013)

Evie Blaken Valentina kertoo samanaikaisesti 2010-luvulla elävästä valokuvaajasta, Valentinasta, ja 1920-luvulla eläneestä sovinistisen miehen vaimosta, Louisesta/Bellestä.

Valentina on ollut pitkään yhdessä Theon kanssa, mutta ahdistuu kuitenkin, kun mies useamman kuukauden tapailun jälkeen ehdottaa, että Valentina olisi hänen tyttöystävänsä. Valentina ei ole hyvä vakavissa ihmissuhteissa ja hänen äitinsä on iskostanut hänelle ajatuksen, että miehet haluavat vain rajoittaa naisia eikä yksiavioisuus sopinut hänelle, joten ei se sovi Valentinallekaan. Kun Theo lähtee työmatkalle, ja vaikka aikaisemmin Valentina ei ole ollut kiinnostunut, mitä mies tekee työkseen, iskeekin nyt yllättäen suuri ikävä ja halu tietää myös työkuvioista enemmän. Theo jättää jälkeensä arvoituksen: valokuvakansion, jossa on kehitettyjen kuvien sijaan vain negatiiveja. Valentina kehittää ne ja kuva kerrallaan ne luovat mielenkiintoisen tarinan, joka pitää Valentinan pauloissaan.

Vuonna 1929 elänyt Louise on saanut tarpeekseen sovinistimiehestään, joka hakkaa naista aina tilaisuuden tullen -oli siihen "oikeaa" syytä tai ei. Niin Louise ajautuu etsimään lohtua Venetsian kaduilta ja huomaa, että prostituoituna saa päästää salaisen minänsä valloilleen ja muuttua mystiseksi Belleksi. Maksullisena naisena työskentely on samaan aikaan myös pieni näpäytys Louisen rikasta miestä kohtaan; eipäs tiedä mies, mitä siveettömyyksiä vaimo vapaa-ajallaan puuhaa.

Poimin kirjan kirjaston hyllystä pienenä kevennyksenä muille lainaamilleni kirjoille (mm. Pohjois-Koreaa ja Auschwitzia käsitteleviä teoksia). Luin pikaisesti takakansitekstin ja sen perusteella ajattelin, että tämä on juuri sopivaa viihdettä lukaista nopeasti.

Kirja tempaa mukaansa, mutta paikoitellen henkilöiden käyttäytyminen häiritsee. Etenkin kirjan päähenkilöiden persoonat jäävät minulle hieman vajaiksi, joten siksi jotkut hahmojen tekemät teot tuntuvat jäävän vaille ymmärrettävää syytä. Vaikkapa Theon ympärille rakennettu mystisyys tekee hahmosta melkein mielenkiintoisen, mutta koska muutamia tekoja ei selitetä erityisen järkevästi/uskottavaksi, niin loppumaku on lattea. Mystisyys rapisee, kun sitä ei ole osattu viedä kunnolla loppuun asti.

Valentina puolestaan saa kuvauskeikan eroottiselle klubille, mutta kuvaaminen keskeytyy, koska hän liittyy mukaan kuvaamansa parin leikkeihin. Mielestäni Valentinan siirtyminen oman mukavuusalueensa ulkopuolelle tulee aika puskista ja vaikka tämän tyyppisen eroottisen kirjallisuuden puitteissa itsetarkoitus onkin vain panna hahmot kokeilemaan seksuaalisuutensa rajoja, voisi pohjustusta rakentaa uskottavammin edes kuvailemalla hahmon ajatuksia hieman pidempään. Nyt tilanne meni aika lailla niin, että Valentina kuvaa tositoimissa olevaa paria ja kun kaksikko katsoo häntä hetken kutsuvasti, on Valentina hetkessä valmis liittymään kimppakivaan. Hieman hän oli aamulla hämillään tapahtuneesta, mutta vaikuttaa, että sekin on kirjoitettu vain siksi, että Valentinalle saataisiin joitakin asiaan kuuluvia ajatuksia seuraavalle päivälle.

En toki odota, että viihdekirjallisuus maailmaa mullistavia luonneanalyyseja tai päätähuimaavia seikkailuja tarjoaisi, mutta kirjan takakansi ja alkupuolisko antoivat vaikutelman siitä, että Valentinan ja Louisen yhteydessä voisi olla jotain suurempaakin mysteeriä. Aika pian arvasin suurin piirtein minkälaisesta yhteydestä on kyse. Alun pohjustuksen perusteella juoni vaikutti lupaavalta ja mielessäni jopa kehitin ajatuksen, että ehkä kirjassa olisi mukana aikamatkusteluakin. No, tavallaan onkin, mutta ei konkreettisesti eikä siten kuin itse olisin halunnut. Ehkä omat odotukset lähtivät liian nopeasti vauhdikkaaseen lentoon, joten siksi kirja tuntui latteahkolta.

Kirja ajoi asiansa genrensä edustajana ja viihdykkeenä, mutta Valentina oli hahmona huomattavasti tylsempi kuin Louise. Jos kirja olisi kertonut pelkästään Louisesta, olisin varmasti antanut kokonaisuudelle enemmän pisteitä. Hieman enemmän tapahtumia Valentinalle  ja muutama lisärivi hahmon persoonaan syventymiselle olisivat jo auttaneet nostamaan kirjan plussan puolelle. Ehkä keskinkertaisuuden vaikutelman olisi voinut pelastaa sekin, että hahmojen väliset dialogit olisivat olleet värikkäämpiä (roisimpaa huumoria vaikkapa) ja hahmojen persoonia korostavia. Vähän valju jälkimaku kirjasta jäi, vaikka yritinkin siirtää sivuun pettymykseni siitä, ettei kirjassa ollutkaan aikamatkailua. Tämän tyylinen viihdekirjallisuus voi hyvin olla koukuttavaa ja aidosti humoristista, jos soppaan on osattu laittaa omanlaisiaan aineita riittävästi. Esimerkkinä täysin vältytä, mutta kun kirjan kokonaisuus on muuten luotu toimivaksi (ja mukana on oikeasti pientä jännitystäkin), ei pieni ennalta-arvattavuus haittaa.

Vuoden 2016 lukuhaasteen kohta 30.: Viihteellinen kirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.