torstai 27. lokakuuta 2016

Tieto (Knowing, 2009)

Ohjaus: Alex Proyas
Käsikirjoitus: Ryne Douglas Pearson, Alex Proyas, Stuart Hazeldine, Juliet Snowden, Stiles White
Sävellys: Marco Beltrami
Tuottaja: Todd Black, Jason Blumenthal, Steve Tisch
Rooleissa: Nicolas Cage (John Koestler), Chandler Canterbury (Caleb), Rose Byrne (Diana), Lara Robinson (Abby/Lucinda)
Ensi-ilta Suomessa: 19.6.2009

1959 koulussa laitetaan ideakilpailun tuloksena aikakapseliin lasten kirjoittamia/piirtämiä kirjeitä, jotka saman koulun oppilaat sitten vuonna 2009 saavat avata.

Kaikki muut piirtävät hauskoja kuvia, mutta yksi oppilaista kirjoittaa paperin täyteen numeroita eikä ole valmis siinä vaiheessa, kun opettaja alkaa kerätä lappuja pois. Kyseinen oppilas, Lucinda, on koulussa oudon maineessa, mutta kaikkihan eivät voi ymmärtää ihmistä, jolla on yliluonnollisia kykyjä.

Vuonna 2009 aikakapseli kaivetaan maasta yhtä juhlallisin menoin kuin laskemisen aikaan, ja kirjeet jaetaan oppilaille. Lucindan kirje ojennetaan tohtori John Koestlerin (Cage) pojalle, joka näyttää innoissaan sitä isälleen. Aluksi John ei suhtaudu kirjeeseen minään, mutta illalla muutaman rohkaisuryypyn jälkeen hän alkaa nähdä numeroissa logiikkaa. Numerot, jotka on kirjoitettu vuosikymmeniä sitten näyttäisivät ennustavan tulevaisuuden katastrofeja. Suurin osa on jo tapahtunut, mutta osa on vielä jäljellä. Miten Koestler saa oikeat tahot vakuuttuneeksi, että luvassa on tapahtumia, jotka vaativat ihmishenkiä? Ja voisiko hänellä olla mahdollisuus perua tulevaisuuteen kirjoitetut tapahtumat, jos hän ajoissa saa selville, millainen ihminen Lucinda oli ja tietäisikö tämä, mitä tulevaisuuden muuttaminen vaatisi. Taistelu aikaa vastaan on alkanut.

Näin elokuvan trailerin jollain DVD:llä vuosi sitten ja mietin, että tämän leffan haluaisin nähdä. Trailerin luoma kuva vaikutti oikein hyvältä: tulevaisuuden ennustamista, salaperäisiä koodeja ja mahdollinen ihmiskunnan tuho, jota vastaan vain yksi ihminen voi taistella. Lisäksi Nicolas Cage on tehnyt monia roolisuorituksia, joista olen pitänyt.

Elokuvan alku lähti hieman tahmeasti liikkeelle, mutta toisaalta siinä toki pohjustettiin sitä, millaisessa jamassa John Koestler on ja rakennettiin selitys, miksei hänen ennustuksiaan tulevasta heti uskota. Aika nopeasti päästiin kuitenkin kiinni koukuttavaan juoneen ja sen jälkeen elokuvaa tuijotti melkein silmäänsä räpäyttämättä.

Aikaa vastaan taistelun lisäksi Tiedossa esiintyy mystisiä tummia hahmoja, jotka häilyvät taustalla ja joiden tarkoitusperät eivät selviä kovin helpolla. Hahmojen esiintyminen luotiin taitavasti, sillä ne nähdessään sai elokuvassa jännittää pariinkin kertaan ihan oikeasti. Ei nyt verta hyytävää kauhua ja jännitystä, mutta pientä nipistelyä vatsanpohjassa.

Hieman jäi häiritsemään, että eräs elokuvan alusta asti mukana ollut elementti ei lopulta saanut kunnollista selitystä. Jäin miettimään, että kerrottiinko jossain välissä, miksi se esiintyi useammassakin kohtauksessa merkittävässä roolissa, mutta en huomannut. Se harmitti, koska mielestäni se oli yksi avaintekijöistä, joilla elokuvaan saatiin mainitsemaani nipistelevää jännitystä.

Jo jonkin verran ennen varsinaista loppuratkaisua, kun aika alkoi olla vähissä, elokuvan jännityksessä tapahtui ei-toivottu laukeaminen. Tunnelma latistui muutamassa minuutissa, mutta se saattoi johtua myös omista toiveista siitä, miten tarinaa olisi pitänyt jatkaa. Se, millä elokuvan aikana rakennettu tulevaisuuden ennustaminen ja tapahtumat selitettiin, oli toki sci-fi-leffalle ominainen, mutta ennalta-arvattavissa ja mielestäni hieman hätäisesti toteutettu. Olisin toivonut loppuun astetta enemmän draamaa ja monimutkaisempia kuvioita, joiden avulla elokuva olisi saanut ansaitsemansa huipennuksen. Hienot erikoistehosteetkaan eivät vieneet päästä pois ajatusta, joka pyöri lopputeksteihin saakka: "Näinkö tämä todella päättyi?"

Elokuva ei aivan ollut sitä tasoa, jota trailerin perusteella odotin, mutta olen nähnyt huonompiakin sci-fi-leffoja. Jännityksessä, roolihahmoissa tai juonen kehittelyssä tämä ei vedä vertoja X-filesille (no, ei taida olla reilua edes verrata),  mutta omanlaisenaan viikonloppuillan muutaman tunnin viihteenä ajaa asiansa. Onneksi en tätä katsomatta elokuvahyllyyn ostanut, koska en usko, että tulee tarvetta katsoa tätä uudestaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.