maanantai 17. lokakuuta 2016

Paksuna (Knocked up, 2007)

Ohjaus: Judd Apatow
Käsikirjoitus: Judd Apatow
Sävellys: Loudon Wainwright III, Joe Henry
Pääosissa: Seth Rogen (Ben Stone), Katherine Heigl (Allison Scott), Paul Rudd (Pete), Leslie Mann (Debbie), Jason Segel (Jason)
Ensi-ilta Suomessa: 21.9.2007

Paksuna-elokuvan (Knocked up) huoleton pilviveikko Ben Stone kohtaa kontrollifriikki Allison Scottin baarissa, kun molemmat ovat omissa ystäväporukoissaan iltaa viettämässä. Lopulta jäljelle jäävät vain Allison ja Ben, joiden yhteinen ilta jatkuu lakanoiden väliin.

Allison ei erityisemmin ilahdu löytäessään Benin aamulla vuoteestaan eikä päivän valjetessa lämpene miehen elämäntavoille ja persoonalle. Benin "tulonlähde" kun on kavereiden kanssa kyhätty nettisivusto, joka kertoo tarkalleen ne kohdat elokuvista, joissa esiintyy alastomuutta. Allison puolestaan on juuri saanut ylennyksen ja edennyt E!-viihdekanavan reportteriksi.

Kuinkas sattuukaan, että joitakin viikkoja tämän yhden illan jutun jälkeen Allison huomaa olevansa raskaana ja näin ollen joutuu pakostakin olemaan yhteydessä Beniin, lapsen isään. Ben tietysti ajattelee, että nainen haluaa ottaa uusintakierroksen.

Kaksikko alkaa tutustua toisiinsa ja sivussa seilaavat myös Allisonin sisko (Leslie Mann) ja siskon mies (Paul Rudd) sekä Benin vastuuttomat kaverit. Elokuva etenee perinteisellä kaavalla: kun Allison ja Ben oppivat tuntemaan toisensa, he ihastuvat ja ennen loppuratkaisua väliin saadaan pientä eripuraakin. Romanttisen komedian tyylilajin mukaisesti loppu on onnellinen.

Joskus on hauska katsoa huonoilta ja heppoisilta vaikuttavia elokuvia, koska siten saattaa löytää yllättävän viihdyttäviä pätkiä (esim. She's the man on yksi suosikeistani). Salainen paheeni onkin katsoa sopivassa mielentilassa elokuvia, joissa ei ole odotettavissa erityistä syvyyttä, symboliikkaa tai visuaalisesti poikkeavan hienoa yleisvaikutelmaa. Toki on olemassa sellaisiakin elokuvia, jotka jopa minun mielestäni ovat pohjanoteerauksen alapuolella (kuten Scary Moviet ja American Piet).

IMDB:n mukaan Paksuna on voittanut seitsemän eri palkintoa ja ollut ehdolla 25:een. Hämmentävää kyllä, kaikki nuo palkinnot ja ehdokkuudet ovat oikeita eikä mitään sarkastisia tunnustuksia. Paksuna oli mielestäni nimittäin juuri niin huono kuin miltä se ensimmäisen kymmenen minuutin perusteella alkoi vaikuttaa. (Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin jo nimen perusteella, mutta toivoin, että kyseessä olisi hyvä huono elokuva.)

Seth Rogen ei ole ärsyttänyt minua aiemmissa elokuvissa, mutta nyt hiersi kovasti se, että olen nähnyt tämän roolisuorituksen hänen kohdallaan muutaman kerran aiemminkin (mm. Zack ja Miri puuhaa pornoa). Hassu, huoleton, rasvaisella huumorintajulla varustettu veikko, jolta on rahat loppu ja vastuuntuntoa ei ole nimeksikään. Hahmo on toistuvasti pilvessä ja heittää muka hauskaa läppää, joka sai minut miettimään, että ehkä elokuvan työryhmä on ollut pilvessä elokuvaa tehdessään.

Katherine Heigl on ollut ihan jees -näyttelijä, mutta hänellä oli nyt sama ongelma kuin aisaparillaan: menestynyt kontrollifriikki on hänen esittämänään mielikuvitukseton vaihtoehto.

Lisäksi vaikutti siltä, että Heiglin ja Rogenin välillä ei ollut minkäänlaista yhteyttä. Ehkä se vaikutti osaltaan mielikuvaan, että Allison oli melkein koko elokuvan ajan tympääntyneen oloinen Benin seurassa, jopa silloin, kun kaikki oli hyvin. Vuorovaikutus oli niin olematonta, että kun molemmat tunnustivat rakkautta toisiaan kohtaan mietin oikeasti, että heittävätkö he tunnustukset vitsillä vai onko tämä aito tilanne. Taisi se aito tilanne olla.

Toinen kaksikko, joiden välillä ei ollut minkäänlaista henkilökemiaa, oli Ben ja Allisonin siskon mies, Paul Ruddin esittämä Pete. Jossain vaiheessa elokuvaa kaksikosta oli tullut ystäviä, mutta minulle ei selvinnyt, missä vaiheessa ja miten se tapahtui. Kun he olivat kohtauksissa kahdestaan ja vaikkapa puhuivat syvällisesti parisuhteesta ja elämästä, niin jälleen yritin miettiä, että onko tämä kohtaus nyt otettava tosissaan vai miltä kantilta tähän kuuluisi suhtautua. Hahmojen yhtäkkinen läheneminen ei tuntunut saavan riittävää ja uskottavaa pohjustusta vaan tuli täysin pystymetsästä. Kaksikon esiintyminen yhdessä oli vaivaannuttavaa ja vaikka Paul Ruddkin on Frendien kautta minulle tuttu, ihmettelin, että hän on näin hölmössä roolissa. Tosin enpä muista häntä aiemmin missään elokuvassa nähneeni, joten siltä osin en voi verrata aiempiin suorituksiin.

Elokuva oli kokonaisuudessaan niin ennalta-arvattava ja täynnä mielikuvituksettomia hahmoja, että puolen välin tienoilla pohdin, onko kyseessä huonosti toteutettu parodia. En kuitenkaan löytänyt mitään, mikä olisi paljastanut elokuvan parodiaksi, joten kyseessä lienee vain ihan tavallinen ja köyhäksi jäänyt komedia. Tai unohdetaan sana komedia ja korvataan se elokuvalla. Koska pelkästään yhdistämällä pilvenpolton, alatyyliset vitsit ja näennäisesti toisilleen sopimattoman parin, ei vielä synny komediaa. Ei ainakaan sellaista, joka olisi näin lokakuisena lauantai-iltana erityisesti huvittanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.