torstai 20. lokakuuta 2016

Eunsun Kim: Pohjois-Korea: yhdeksän vuoden pako helvetistä (2015)

Eunsun Kimin Pohjois-Korea: yhdeksän vuoden pako helvetistä kertoo nimensä mukaisesti paosta maanpäällisestä helvetistä, jota Pohjois-Koreaksikin kutsutaan.

Eunsun Kimin perheestä jo isovanhemmat ja isä ovat kuolleet nälkään ja myös eloonjääneillä sama kohtalo on lähellä. Niinpä Eunsunin äiti ja sisko lähtevät etsimään ruokaa, ja sinä aikana nuori Eunsun ehtii vaipua epätoivoon ja luulee kuolevansa. Nuori tyttö laatii jopa testamenttinsa odottaessaan äitiä ja siskoa takaisin. Ruoanhakumatkalta ei ruokaa löydy ja perheen äiti tulee siihen lopputulokseen, että ainut vaihtoehto on paeta Kiinaan. Kuultujen tarinoiden mukaan siellä on ruokaa ja ehkä myös paremmat oltavat.

Perhe tietää, että pakoyrityksiin sisältyy aina riski jäädä kiinni jo rajalla eikä tilanne välttämättä helpota Kiinan puolella. Eihän heillä ole minkäänlaisia kontakteja rajan toisella puolella. Pohjois-Korealla kun on lisäksi sopimus Kiinan kanssa, että sen on palautettava loikkarit takaisin kotimaahansa. Eikä Pohjoisessa loikkareita kohdella silkkihansikkain, kuten ei siellä asuvia ihmisiä yleensäkään.

Eunsunin perhe onnistuu pakenemaan Kiinaan, mutta joutuu ihmiskaupan uhriksi. Uudessa perheessä heitä ei kohdella juurikaan paremmin kuin kotimaassa, mutta he saavat sentään ruokaa ja asunnon, vaikka sekään ei ole kummoisempi kuin Korean koti.

Ennen lopullista onnistumistaan paeta Kiinan kautta Mongoliaan ja lopulta Etelä-Koreaan, perhe palautetaan kertaalleen P-Koreaan, josta he onneksi pääsevät pakenemaan uudestaan Kiinaan ja välttävät näin työleirille joutumisen. Elämä tasoittuu oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun lentokone on lopulta laskeutunut Etelä-Korean maanpinnalle eikä Kiinan "ostoperhettäkään" tarvitse enää aktiivisesti pelätä.

Eunsun Kim päätti kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, jotta muu maailma saisi tietää, millaista elämä Pohjois-Koreassa on. Miltä tuntuu jälkikäteen huomata, miten heitä aivopestään luulemaan, että muu maailma on mätä ja Pohjois-Korea taivas. Ei ole helppoa muuttaa sitä ajatusmallia, jota lapsesta asti on iskostettu päähän. Kuvottavaa oli myös se, miten viattomat ja pyöreäposkiset lapset laitetaan laulamaan hirmuhallitsijoista ylistyslauluja. Vaikka se onkin pieni asia kaikkeen muuhun verrattuna, niin se mielestäni korostaa tilanteen irvokkuutta. Maan kansalaiset eivät uskalla paeta, koska heitä pidetään kahleissa pelon avulla ja ne, jotka ovat onnistuneet pakenemaan, eivät pysty kärsimään jääneille välittämään viestiä, millainen muu maailma oikeasti on.

Pohjois-Korea on niin monella tavalla vääristynyt ja suututtava maa. Luin vuosia sitten Blaine Hardenin kirjan Pako Pohjois-Koreasta: Leiri 14, joka ensimmäisen kerran todella avasi minulle sitä maailmaa, millaista elämää pohjoiskorealaiset joutuvat elämään. Silloin kävin ensimmäisen kerran läpi sen turhautumisen, kun itse ei voi tehdä asialle mitään, vaikka toivoisi voivansa. Lisäksi ärsytti se, että Pohjois-Korean naapurimaa Kiina on suostunut sopimukseen, jossa loikkarit palautetaan takaisin helvettiin. Jonkun artikkelin mukaan kyse oli muistaakseni siitä, että Kiina pelkää kansainvälistä kriisiä, jos pohjoiskorealaiset pääsisivät vapaasti poistumaan maasta. Kriisi siitä toki tulisikin, mutta uskoisin (toivoisin), että suurin osa muista maista olisi valmis auttamaan maan kansalaisia ja nitistämään Pohjois-Korean hallituksen, koska sen toimesta, jos kenen, poljetaan ihmisoikeuksia.

Koko Pphjois-Korean "konsepti" on niin naurettava, että jos ei tietäisi sen olevan totta, epäilisi sitä täysin sepitetyksi. Maassa ei kukaan voi hyvin, paitsi kaikkein ylimmät, jotka toisaalta saavat myös pelätä, milloin teloituskone osuu heidän kohdalleen. Tuskinpa suurella johtajalla itselläänkään on kovin turvallinen olo, vaikka onkin luonut ympärilleen maailman, jossa saa paistatella jumalana. Niinhän korealaisille uskotellaan, että hirmuhallitsija ei ole edes jumalasta seuraava vaan jumala itse. Kun on nähnyt kuvia Kim Jong-unista, niin joka kerta miettii, miten tuollainen löysännäköinen mies (ja vain muutaman vuoden minua vanhempi) voikin olla (edes nimellisesti) maan johtajan asemassa. Kun tuota kokonaiskuvaa lähtee miettimään, niin tuntuu, että pää hajoaa kaikista syntyvistä ajatuksista ja turhautumisesta.

Kirja itsessään on nopealukuinen ja selkeästi kirjoitettu. Siinä ei käytetä ylimääräisiä adjektiiveja vaan kerrotaan asiat juuri niin kuin ne on, yksinkertaisessa karmeudessaan. Eunsun Kim kertoo tunteistaan pintapuolisesti, mutta itse en välttämättä kaipaakaan syvempää pohdiskelua, sillä kyllä hänen elämänvaiheensa jo kertovat riittävän karua kieltä. Mielenkiintoinen kirja, joka kertoo yhden onnistuneen tarinan Pohjois-Koreasta pakenemisesta. Kunpa jonain päivänä näitä kirjoja julkaistaisiin vain palana historiaa eikä nykyhetken kuvauksena.

Vuoden 2016 lukuhaasteen kohta 4.: Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.