keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Ari Väntänen & Apulanta: Kaikki yhdestä pahasta (2014)

Ari Väntänen on kirjoittanut Apulannasta kirjan vuonna 2014, josta nyt (2016) on tullut uusi päivitetty painos.

Kirja käy läpi Apulannan vaiheita hankaluuksien kautta menestykseen, takaisin vaikeuksiin ja uusiin nousuihin. Se kertoo yksityiskohtaisesti, miten yhtyeen matka ei ole suinkaan ollut mutkatonta ja miten kunkin albumin kohdalla biisit ovat syntyneet ja äänitykset sujuneet. Kaikki yhdestä pahasta valottaa sitä, mitkä asiat ja henkilöt ovat vaikuttaneet Apunannan matkaan ja musiikin kehittymiseen. Joskus on innostuttu uusista jutuista vähän liikaa ja aina eivät kaikkien kanssa ole henkilökemiatkaan kohdanneet, puhumattakaan sitä mitä haasteita puhumattomuuden kulttuuri on tuonut muassaan. Kertomus on aitoa arkipäivää muusikoiden elämästä eikä siloiteltua jeesjees-meininkiä, muttei myöskään sorru mässäilemään vaikkapa Tuukan ja Tonin huonoilla väleillä.

Tekstin sekaan on ujutettu valokuvia ja lehtileikkeitä, jotka elävöittävät ja konkretisoivat sitä, mitä aiemmin on kerrottu. Elämäkertoja lukiessani teen usein sitä, että lukemisen ohessa haen netistä henkilön haastatteluja tai katson elokuvia. Muusikoiden ollessa kyseessä yritän yleensä etsiä Youtubesta kirjassa mainitun esiintymisen tai tietyltä vuodelta olevan haastattelun. Lisäksi pyrin kuuntelemaan kyseisen yhtyeen/artistin musiikkia sitä mukaa, kun biisien/albumien synnystä on kerrottu kirjassa. Silloin kokonaiskuvasta tulee eheämpi ja samaan aikaan biiseihin saa uuden lähestymistavan, kun tietää biisiin vaikuttaneita taustoja. Taustojen ei välttämättä tarvitse liittyä tekstin sisältöön vaan joskus hauskana yksityiskohtana voi toimia sekin, että kerrotaan millaisessa tilanteessa biisi on nauhoitettu (selällään maaten, joululaulut juhannuksena, pikaisesti kyhätyssä studiossa tai traktorin lavalla). Joten nyt voidaan tämä hetki merkata historian kirjoihin: ensimmäistä kertaa ikinä olen oikeasti ja aidolla mielenkiinnolla syventynyt Apulannan biiseihin ja katsonut haastatteluja. Vielä viisi vuotta sitten en olisi uskonut, että tällainen tilanne tulisi eteen. Olen niin pitkään ollut ylpeä Apis-vastaisuudestani, varsinkin silloin, kun kaikki muut tuntuivat yhtyettä kuuntelevan. Joitakin vuosia sitten lopulta hyväksyin, että ei tästä yhtyeestä taida päästä eroon enkä siksi enää pitkään aikaan ole jaksanut uhrata energiaani yhtyeen inhoamiseen (Cheekiä jaksan kyllä vielä inhota).

Kirjaa lukiessani oli jännää huomata, että noin pintapuolisesti tunnenkin yhtyeen historian. Niin paljon eri medioissa on tuotu esille Apulannan tekemisiä, että sain huomata, että minähän muistan, miten lehdissä kerrottiin mm. Sipen ja Anna Erikssonin suhteesta, Sipen talonrakennuksesta, Tonin ja Kaija Koon yhteistyöstä. Lisäksi muistan monet Apulannan levyjen kannet, koska ne ovat olleet esille varsinkin Suosikissa ja muistan myös sen kohun, mikä aiheutui, kun sinkkuja myytiin 10 markalla. Vaikka olenkin vahvasti ollut sitä mieltä, ettei Apulanta kuulu minun nuoruuteeni, niin noihin muistikuviin viitaten se taitaa omalla tavallaan kuulua, jos ei muuten, niin bändinä, joka on häilynyt taustalla erikoisilla tempauksillaan.

Valitsen elämäkerrat sillä perusteella, että henkilö/tapahtuma kiinnostaa minua riittävästi. En jaksa käyttää vapaaehtoisesti lukuaikaani sellaisiin aiheisiin, josta en saa itselleni mitään irti. Siksi onkin erityisen huolestuttavaa aikaisemman Apis-vastaisuuteni kannalta, että minulla on herännyt aito mielenkiinto yhtyettä kohtaan ja kun en ole edes ollut kaappifani, joka olisi salaa fiilistellyt biisejä. Tästä mielenmuutoksesta saa (pääasiassa) syyttää Teit meistä kauniin -elokuvaa. Se, että vapaaehtoisesti katsoin elokuvan ja luin kirjan, ovat pelottavia askeleita siihen suuntaan, että kohta voin löytää itseni kuuntelemasta biisejä ja pahimmassa tapauksessa keikaltakin. Hui! (Olen kyllä kerran Vantaan jossain rock-festareilla ollessani Apiksen keikan katsonut, mutta se johtui siitä, että enemmistö kaveriporukasta halusi sen katsoa enkä viitsinyt jäädä yksikseen istuskelemaan. Silloin vannoin, että se on ensimmäinen ja viimeinen kerta yhtyeen keikalla.)

Kaikki yhdestä pahasta on sujuvasti kirjoitettu kirja, jota ahmisi enemmänkin, mutta siinä on kuitenkin niin paljon asiaa ja yksityiskohtaista kerrontaa, että taukoja on pakko pitää. Väntänen on tehnyt huikean taustatyön, joka takaa sen, että lukija saa nauttia lukemastaan laadukkaasta historiikista.

Vuoden 2016 lukuhaasteen kohta 26.: elämäkerta tai muistelmateos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.