maanantai 5. syyskuuta 2016

Vesala @ Tavastia (Helsinki, 2.9. ja 3.9.2016)

Vesalalla oli viikonloppuna neljä loppuunmyytyä keikkaa Tavastialla: perjantaina, kaksi lauantaina ja yksi sunnuntaina. Tarkoitus oli mennä noille kaikille, mutta kahden viikon sairastelun jälkeen kunto riitti vain kahdelle ensimmäiselle keikalle. Vähän harmittaa, mutta koska ainakin perjantain iltakeikka ja lauantain päiväkeikka olivat aika lailla toistensa kopioita, ei harmitus ole niin suuri kuin jos en olisi päässyt millekään keikalle.


Molempina iltoina biisilistaan kuului muutamia covereita. Kuten hauska reggae-sävytteinen Laululeija, jonka sanat ovat Paula Vesalan käsialaa, mutta biisin alun perin esitti Stig UMK:ssa vuonna 2012. Stigin versiota en entuudestaan tunne, koska en juurikaan seuraa Euroviisuja, mutta Vesalan versiona kuuntelisin levyltäkin mielelläni. Letkeän kesäinen tunnelma, jota taustalle luotu valoshow korosti.


Lisäksi kuultiin encoren puolella Apulannan Pahempi toistaan ja illan päätti odotetusti Elastisen Sori. Sori on kyllä oikein sopiva päätösbiisi, koska Paula pääsee kunnolla revittelemään ja onhan biisin sanomakin sellainen, että sopii Paulan suuhun loistavasti. Huvittavaa ajatella, että kun Fintelligens aikoinaan biisin julkaisi, niin löytyi paljon jengiä, jotka eivät tajunneet, että kyseessä on vitsi. Vaikka toisaalta, huumorihan on vaikea laji ja olenpa kuullut muutaman arvostelleen Vesalan Rakkaus ja maailmanloppu -biisiä siihen malliin, että onpa itsekeskeinen ja kusi päässä -biisi. Niin, toisille biisit avautuvat yksipuolisemmin kuin toisille. Kyseinen biisi kuultiin myös Tavastialla ja se toimii klubikeikalla ihan yhtä hyvin kuin festareilla. Mielestäni sovitus oli hitusen erilainen kuin Provinssissa, mutta ei missään mielessä huonompi.

Settilistaan oli lisätty Takkipinon suojassa, jota ei kiertueella ole aiemmin soitetttu. Koskettava biisi, joka rauhoitti Tavastian encoren aikana kahden tykitysbiisin välissä.

Niin sä päästät mut menemään on täysin uusi biisi, joka sai ensisoittonsa Tavastialla perjantaina. Ja huhuh, miten hieno, pysäyttävä ja koskettava. En tiedä, oliko kyseessä Vesala-albumin ylijäämäbiisi vai mistä syystä sitä ei levyllä ole, mutta toivon todella, että se jonain päivänä tulisi jollekin levylle. Olisi nimittäin synti ja häpeä, jos biisi ei pääsisi suuren yleisön tietoisuuteen. 

Älä droppaa mun tunnelmaa on taatusti tällä hetkellä kovin fiiliksennostatusbiisi. Ja vaikka oli upeaa, kun Provinssissa yleisö lauloi tätä yhteislauluna, niin näin syksyn alkupuolella loppuunmyydyn Tavastian yhteislaulussa oli kyllä astetta enempi fiilistä. Jälleen tästä hetkestä sai voimaa eteenpäin ja pysykööt tunnelman pilaajat omassa karsinassaan, turha tulla muiden fiilistä pilaamaan, jos omassaan ei ole kehumista. 


Tequila soi edelleen kauniisti myös yhteislauluna, kuten oikeastaan melkein kaikki levyn biisit. Keikalla kuultiin siis koko Vesala-albumi plus aiemmin mainitsemani "bonusbiisit".

Ei näillä Vesalan keikoilla ole tylsiä hetkiä eikä syyttä saman viikonlopun aikana ole neljää keikkaa myyty loppuun. Vaikka PMMP oli omanlaisensa, upea livebändi, niin Vesala on myös sooloesiintyjänä vahva ja ottaa koko lavan haltuunsa. Koska biisit ovat Vesalaa, ei sinänsä osaa kaivata Miraa seuraksi esittämään näitä biisejä. Onneksi Paula ja Mira joskus sanoivat, että ilman toista eivät PMMP:tä vedä, koska jos esittäisivät, niin siinä vaiheessa taatusti tulisi ikävä sitä toista puoliskoa.

Hyvä fiilis jäi keikoista, vaikka vähän puolikuntoisena siellä hoipuinkin. Nyt kyllä harmittaa niin maan vietävästi, että Alasti-klubin liput jäivät saamatta. Nooh, ehkä ensi levyn tiimoilta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.