torstai 29. syyskuuta 2016

Mika Ikonen: Kuu ja maa (2016)

XL5-yhtyeestä tuttu Mika "Mica" Ikonen julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa syyskuussa 2016 ja samalla on kulunut 20 vuotta yhtyeen Pedon merkki -debyyttialbumin (10.5.1996)  julkaisusta.

Kesäkuun aikaan käynnistää Mikan sooloalbumin. Kesä on aina inspiroiva laulunaihe, mutta läheskään aina ei kesäbiiseistä aidosti välity kesän lämpö, kesäromanssimuistot, lomaileva tunnelma ja tulevaisuudessa siintävät syksyn pimeät illat. Mikan biisissä nämä kaikki elementit ovat kuitenkin läsnä. Tarttuva kertsi viimeistelee biisin kertoman rakkaustarinan mieleenjäävästi. Hieno aloitus albumille.

 Huomenna tempaisee mukaansa  intron kitaroilla. Sanoissa on osuttu niin oikeaan ja mitä ilmeisimmin sopivalla itseironialla tulkittuna: kyllä se mies kaikkea lupaa tehdä, mutta toteuttamisessa voi mennä päivä jos toinenkin. Kyllä vaan, tykkään tästäkin biisistä, kun vielä C-osa jatkaa samaa tarttuvaa svengiä ja fiilistelyä.

Albumin nimibiisi on mielestäni ainoa notkahdus kokonaisuudessa. Etenkin kotimaisessa musiikissa kuuntelen sanoja erityisen tarkasti ja täysin sen hetkisen fiiliksen mukaan olen joko (turhankin) kriittinen tai sitten biisin muiden elementtien ollessa oikeilla paikoillaan annan omasta mielestäni huonot sanavalinnat helpommin anteeksi. Tässä biisissä juuri sanat ovat ne, joihin olisin toivonut enemmän syvyyttä, ja erityisesti omaleimaisempaa ilmaisutapaa kuu ja maa -asetelmaan. Ihan kiva rakkausaiheinen laulu, mutta ei juuri enempää.

Paha tapani, josta en vieläkään ole päässyt eroon, on olla ennakkoluuloinen biisejä kohtaan vain sillä perusteella, että niiden nimessä on mainittu joku julkisuuden henkilö (enkä tiedä, onko musiikkiblogin kirjoittaminen yhtään lieventänyt asennoitumistani). Niinku Nykäsen Matti aiheutti siksi välittömän "hohhoijaa"-reaktion. Kuinka ollakaan, olisi kannattanut kuunnella biisi ennen sen tuomitsemista. Hyi minua, jälleen kerran. Nimittäin sanat ovat kekseliäät, jotka leikittelevät hauskasti Nykäsen julkisuuskuvalla. Biisissä on kiva tempo ja rento meininki. Sen sijaan, että syyttävään sävyyn moitittaisiin ihmistä huonoista valinnoista niin biisi kuittailee sympaattisen kevyesti, että "mennä sata kertaa naimisiin". Tämän tyylisestä lähestymistavasta tykkään.

Marley on niin mielettömän kiva biisi, että en muista vähään aikaan suomalaisen mieslaulajan tuotannossa kuulleeni samanlaista. Reggae-sävytteet tuovat letkeyttä ja sellaista iloa, jotain musiikissa ei ole koskaan liikaa.

Kaikki on oolrait - ja Anna mun halata -biiseistä kirjoittelinkin jo aiemmin.

Ennakko-odotuksia Mikan soolomatskun suhteen en ehtinyt muodostamaan, joten albumi menee ehdottomasti kaikinpuolin positiivisen yllätyksen puolelle. Mikan ääni on voimakas, josta kuuluu vuosien keikkakokemus ja tulkinta on todella vahvaa ja aitoa. Niin ja onhan ääni edelleen miellyttävän käheä ja hyvin tunnistettavissa muiden miesäänien joukosta -ainakin näin entisen XL5-fanin mielestä. Kuu ja maa on hyvällä tavalla kypsä ja samalla eheä kokonaisuus. Albumia kuunnellessa tulee fiilis, että tämä on tämän hetken Mikan näköistä musiikkia: selkeää, sympaattista ja mutkatonta poppia. Päällimmäisenä albumista jääkin mieleen positiiviset ja rennot fibat. Levyllä ei vedetä laulajan ääntä luonnottoman kuuloiseksi nykyajan muoti-ilmiöksi nousseella tietoteknisillä käsittelyillä eikä Mika toisaalta tulkinnoissaan sorru vinkumiseen ja narisemiseen. Kappalevalinnat toimivat yhdessä ja erikseen eikä korvaan kalskahtavia sanavalintoja ole juurikaan. Oli todella hauskaa kuunnella albumia, jolle ei ollut ehtinyt asettaa ennakkopaineita tai -epäilyksiä. Kaikki biisit tuntuivat eri tavalla uusilta ja yllätyksellisiltä. Kivaa. Sanoisinpa, että tässä on vähintään tämän syksyn svengaavin ja sympaattisin albumi, joka saa jokaisen kuuntelukerran jälkeen hämmästelemään, miten hienoa musiikkia albumille on työstetty. Onneksi Kuu ja maa pääsi näkemään päivänvalon, sillä tästä löytyy sopivasti aineksia piristämään kylmeneviä iltoja ja keväällä tätä kuunnellessa voi fiilistellä saapuvaa kesää.


Kuuntele: Anna mun halata, Huomenna, Niinku Nykäsen Matti
Skippaa: Kuu ja maa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.