sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kuulas @ Cafe Rongo (Porvoo, 2.9.2016)

Kuulas-yhtyeellä oli levynjulkkarikeikka Porvoon Cafe Rongossa ja se oli samalla myös yhtyeen ensimmäinen keikka.

Heidi Puurula (Vera) lähti Aikakoneesta kolme vuotta sitten, mutta Kuulas on ollut kasassa jo vuodesta 2011. Viisi vuotta meni albumin työstämisessä ja oman äänen löytymisessä, mutta se kannatti. Kun Kuupuutarha julkaisiin toukokuussa, olin kerrasta myyty. Kaunista, tunnelmoivaa, suomalaista ja raikkaan puhdasta musiikkia vailla turhia erikoistehosteita tai autotuneja, ja ennen kaikkea yhtye muodostuu kolmesta lahjakkaasta muusikosta. Joten odotukset ensimmäinen Kuulas-keikan suhteen olivat korkealla. Pettyä ei tarvinnut.


Kuulas-yhtyeen musiikki sopii täydellisesti tunnelmalliseen kahvilaympäristöön, jossa sanoista saa selvän, happivaje ei uhkaa ja ihmiset ovat selvinpäin. Kuupuutarhan tarinat ansaitsevat tulla kuulluksi ja nautituksi kahvikupposen tai skumppalasillisen ääressä. Illan aikana kuultiin levyn biiseistä Kuupuutarha, Atelje, Sormus, Verannalla, Perhonen (jota eräs nainen kehuikin kovasti), Hellyyttäsi taitat gardenian ja Yks vallankumous ja muistaakseni myös Sananvalaja ja Keväät kultaiset.

Albumilta oikeastaan Hellyyttäsi taitat gardenian oli ainut biisi, joka ei täysin vakuuttanut ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Liveversion jälkeen tuntui, että biisille löytyi oma paikkansa ja että siinä olikin enemmän kuin aluksi vaikutti. Keikoilla käymisen yksi hienoimpia puolia on juuri se, että biisit saavat uuden elämän ja joskus jopa inhokkibiisikin saattaa avautua aivan uudella tavalla. (Esimerkiksi Jenni Vartiaisen Tyttövuodet ei levyversiona kuulu suosikkeihini, mutta toimii livenä todella hyvin.) Livetilanteissa laulaja pääsee näyttämään, miten ääni toimii ja kikkailla fiiliksen mukaan. Oli ilo istua yleisössä kuuntelemassa, miten upeasti Heidin ääni kantaa ja miten monenlaisia sävyjä siitä löytyy, jotka eivät ole aiemmin päässeet samalla tavoin esille. Sanoisinpa, että jos ihmisillä on jonkinlaisia ennakkoajatuksia Heidin (Veran) laulusta Aikakoneen biisien perusteella, niin suosittelen tutustumaan Kuulaan albumiin ja menemään keikoille. Taustalaulaja on nyt ottanut paikkansa solistina tyylikkäästi ja ammattitaidolla. Yhtään vähemmälle eivät jää myöskään soittajat: Suska Jyllinmaan sello soi mitä kauneimmin ja kokonaisuutta kohensi Emilia Takayaman kosketinten taidokas käsittely. Vahvistusta yhtye oli saanut Kalle Sundströmistä, joka loi tunnelmaa akustisen kitaran avulla. Jukka Puurula puolestaan hoiti teknistä puolta.

Keikka oli lämminhenkinen ja enempi "istutaan yhdessä olohuoneessa tunnelmoimassa" kuin vauhdilla kuorrutettu biletysbiisien putki. Vaikka tykkään kierrellä klubikeikoilla ja festareilla, ovat tällaiset pienimuotoisemmat keikatkin välillä paikallaan. Hieno fiilis jäi ja vaikka yhtyettä kovasti jännittikin, toi se oman sympaattisen lisämausteensa Porvoon hämärtyvään iltaan. Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että keikkoja saadaan lisää ja jonain päivänä uusi Kuulas-albumi.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.