lauantai 16. heinäkuuta 2016

Rammstein @ Provinssi (Seinäjoki, 2.7.2016)

Ja! Nein! Rammstein!

JA!!

Kyllä, Rammstein valtasi Provinssin päälavan lauantaina 2.7.2016. Vuosien odotus on vihdoin palkittu, ja voi tytöt, pojat, koirat ja gepardit, millainen keikka!

Vesalan keikan jälkeen oli useampi tunti odottelua, koska siinä välissä esiintyneet artistit eivät omalla kohdalla oikein napanneet. Bring me the Horizonin korvannut yhtye (nimi meni valitettavasti ohi) soitti ihan hyvää settiä, mutta ajatukseni olivat jo niin Rammsteinin parissa, ettei sinne muuta mahtunut.

Keikan piti alkaa klo 23.30, mutta vielä ei silloin paukkunutkaan. Yleisössä veikkailimme, että jalkapalloa fanittavaa yhtyettä ei saatu revittyä lavalla ennen ennen kuin Saksan matsi oli päättynyt. (Eli keikan piti alkaa samaan aikaan kuin matsin päättyä.) Lopulta alkoi lähtölaskenta, kun numerot vilisivät taululla 59, 58, 57... ja kun päästiin nollaan, täytti taivaan pahaenteisen punainen savupilvi ja samalla kylmät väreet kulkivat kroppaa pitkin. Alkoiko nyt maailmanloppu?


Keikka alkoi Ramm 4 -biisillä, jonka sanat on rakennettu pääasiassa yhtyeen biisien nimistä. Aluksi ajattelin, että Ramm 4:lla vinkataan illan settilistaan, mutta kun nimiä alkoi tulla enemmän kuin puolitoistatuntiseen mahtuisi, niin hiffasin, että ei biisistä voikaan mitään päätellä. Aika nopeasti kertsistä pääsi jyvälle ja oli supermahtavaa, kun koko yleisömeren voimin huudettiin Tillin Ja-Nein -huutojen jälkeen RAMMSTEIN! Kyllä siinä vaiheessa viimeistään tiesi, mitä artistia ihmiset ovat janoten odottaneet. Olipa muuten ekan biisin aikana jo todella kuuma ja lievä happivaje suuresta ihmismäärästä johtuen, joten energiat vievä keikka olisi taatusti luvassa.

Reise, Reise on ollut sellainen biisi, joka ei ole aiemmin kolahtanut sen ihmeemmin. Mutta nyt tuli siihen muutos! Eihän siinä ollut mitään järkeä, miten hyvin biisi toimi livenä. Paljastettakoon, että Reise, Reise ei ole parhaimpien Rammstein-biisien listauksellani, mutta jos nyt tekisin listan uusiksi, niin hyvin voisi olla.


Yllätyin, että Hallelujah oli mukana settilistassa. Biisi ei ole sinkku eikä edes alkuperäisesti Mutter -albumin biisilistalla, joten veikkaisin, että monelle aika tuntematon. Lieneekö Hallelujah suuressa suosiossa fanien keskuudessa vai otettiinko se mukaan vain yhtyeen omien mieltymysten takia? No, sama se, koska biisi ei kalpene muiden joukossa eikä suinkaan aiheuttanut mitään suvantovaihetta vaan sopi iltaan mitä parhaiten. Itse kyllä tykkään biisistä todella paljon ja mielestäni olikin ihan piristävää valita se mukaan.

Zerstören on omalla kohdallani jännä biisi, koska välillä se on "vain" tosi jees ja muina hetkinä se on niin kova tykitysbiisi, että sen jokaista hetkeä elää koko kropallaan. Nyt päästiin todellakin sille tykitysosastolle! Aivan mahtavaa, että tämäkin kuultiin! Vaikka keikka oli vasta alkuvaiheissa, alkoi jo nyt tuntua jaloissa ja hiki virtasi onneksi muillakin kuin minulla. Eipä tälle keikalle oltu passiivisena seisomaan tultukaan.

Keine Lust! Keine Lust! Nyt meinasi viimeistään lähteä järki päästä, kun Keine Lust lähti pyörimään. Se meno, se meininki, se fiilis! Yksi kovimpia Rammstein-biisejä ikinä (samaa tuppaan sanomaan vissiinkin vähintään 99% yhtyeen tuotannon kohdalla...)! Ainut vika biisissä on se, että se on aiiivan liian lyhyt.


Nyt taitaa olla fiksuinta, etten käykään jokaista biisiä läpi, koska lopputulos olisi kuitenkin sama: loputonta hehkutusta eri sanakääntein ja toteamusta, että paras Rammsteinin livebiisi ikinä ja ei ole todellista, että tämäkin kuultiin. Tulipas nyt tähänkin ihan uudet fibat ja melkein voisi sanoa, että nyt tämä onkin Rammsteinin paras biisi. Ja niin edelleen.

Summa summarum. Keikka oli juuri niin hävyttömän upean mahtava kuin odotinkin, jopa parempi. Totta kai. Rammstein on niitä yksi harvoja bändejä, joilta odottaa järjettömän kovaa esitystä ja saakin parempaa. Yhtye on aivan omiaan pyrojen ja muiden erikoistehosteiden käytössä. Jälleen nähtiin ilotulitteita, lieskoja, savua ja mitä upeimpia valoesityksiä. Nousipa Lindemann lavarakenteiden avulla kohti kattoa ja kaatoi sieltä "kipinävettä" alas lavalle. Koko ajan tapahtui niin paljon, että kokonaisuuden tuntuu tajuavan vasta sitten, kun käy iltaa useampaan kertaan mielessään läpi.


Biisilista poikkesi sopivasti Rock the beachin listasta, vaikka kovasti kyllä Pussya tai Wiener Blutia olisin kaivannut. Muistelenkohan ihan väärin, jos kuvittelen, että Till olisi jossain välissä keikkaa vetäissyt Wiener Blutin Wilkommen-kohdat? Voi olla, että olen nähnyt unta. (Ennen tätä keikkaa näin kyllä unta, että olisin päässyt backstagelle ja viettämään vielä iltaa festarialueella Lindemannin seurassa. Kelpaisi kyllä valve-elämässä aivan hyvin!)

Aluksi olin vähän hämilläni (varovaisesti sanoisin, että pettynyt), kun illan päätti Engel. Kaikista biiseistä tuota en olisi uskonut illan viimeiseksi. Mutta sitten, kun yhtye esitti biisiä upeine, mahtavine, sydämet pysäyttävine lisäefekteineen, ja kun myöhemmin tein mielessäni yhteenvetoa illasta, niin ei tuo huono valinta ollut sittenkään. Ja totta puhuakseni olisi ollut aivan sama, mitä biisejä illan aikana olisi kuultu, olisin ollut superonnellinen joka tapauksessa. Tärkeintähän oli nähdä Rammstein lavalla, vaikka sitten soittamassa saksalaista humppaa!


Till Lindemann sai jälleen yleisön aivan pähkinöiksi (no, vielä vähän enemmän kuin millaisessa tilassa se jo oli. Saksanpähkinöistä parapähkinöiksi, vai miten päin?). Hän nimittäin lausahti yhden biisin kohdalla suomeksi: "Kädet ilmaan!" Se reaktio oli yksi monista illan tähtihetkistä, kun huutomyrsky täytti Provinssin festariauleen ja ilmassa heiluvia käsiä oli niin pitkälle kuin näkökenttää riitti (olin n. viidennessä rivissä lavasta). Rock the beachisssa Till huuteli "uudestaan" ja reaktio oli hurmiosta hullaantunut. Pari suomenkielistä sanaa riittää saamaan suomalaisen yleisön räjähtämään liitoksistaan. Mahtavuutta.

Rammstein on niin monella saralla omaperäinen esiintyjä, että kaikkea ei muistakaan kehua. Yhtye ei paljon biisien välillä juttele, mutta mitäs turhia: musiikki puhuu puolestaan, joten turha käyttää aikaa ylimääräiseen "lässytykseen". Toki pidän myös siitä, että artisti juttelee yleisölle. Kukin tavallaan ja Rammstein omallaan. Loppukumarruksien aikana nähtiinkin leveitä hymyjä yhtyeen jäsenien kasvoilla ja tulihan sieltä suomeksi kiitoksetkin.

Jalat olivat sökönä, ääni käheänä, useampi hikikerros kuivunut aina edellisten päälle ja happi loppunut useampaankin kertaan, mutta kyllä kannatti, siitä ei ole epäilystäkään. Keikka jää taatusti mieleen yhtä hyvin kuin Rock the beach, eikä vähiten sen takia, että myöhästyin klo 1.57 lähtevästä junasta ja ihailin sitten keskiyön aurinkoa Seinäjoen rautatieasemalla parin tunnin ajan useamman muun aiemmasta junasta myöhästyneen ihmisen kanssa. Aikamoinen matka, joka palkitsi ja ylitti kaikki odotukset, mutta jätti sisuskaluja jäystävän kivun siitä, että seuraavan konsertin ajankohta ei ole tiedossa.

Miten mä muka kestän?


Illan biisilista:

Ramm 4
Reise, Reise
Hallelujah
Zerstören
Keine Lust
Feuer frei
Seemann
Ich tu dir Weh
Du riechst so gut
Mein Herz brennt
Links 2-3-4
Ich will
Du hast
Stripped
*
Sonne
Amerika
Engel



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.