keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Mira Luoti: Tunnelivisio (single, 2016)

Mira Luodin uusin sinkku kantaa nimeä Tunnelivisio. Aiemmin on julkaistu Pinnan alla, Puhu mulle hulluudesta, Musta laatikko ja Lähiölaulu.

Pinnan alla osui ja upposi kertaheitolla syviin tunnelmiin ja sen perusteella tuli fiilis, että nyt on kovaa matskua tulossa. Puhu mulle hulluudesta aiheutti hulluutta, mutta ei hyvällä tavalla ja Lähiölaulu jäi sinne lähiöön. Musta laatikko oli aika jees biisi, jossa oli särmää ja hyvä kertsi. Sinkkuja on julkaistu puolessa vuodessa viisi, mutta määrä on nyt vähän korvannut laatua. Biisit ajavat vuoristoradassa, joista aina joka toinen vie radan korkeammalle kohdalle, mutta sitten tullaankin rytinällä alas. Kuitenkaan siihen varsinaiseen hurmioon vievään nousuun ei tämä vaunu ole vielä päässyt. Kun ensisinkkua seurannut Puhu mulle hulluudesta julkaistiin, olin toiveikas, että se olisi albumin heikoin lenkki. Nyt, kun on albumista kuultu jo puolet sinkkujen muodossa, olen hieman huolestunut.

Tunnelivisiosta kyllä tulee tummasävytteinen, tunnelimainen tunnelma ja säkeet toimivat, mutta tässä on taas sorruttu biisin teossa siihen asiaan, josta itse en pidä kuin erittäin harvoissa tapauksissa. Eli kertosäe korvataan hokemalla samaa lausetta useampaan kertaan. Yleensä minulle tulee silloin mieleen, että mielikuvitus on loppunut kesken, jos ei taustoissa tai melodiassa ole tarjottu mitään nerokasta kontrastia sanojen kanssa tai muuta koukkua. Lisäksi olisin toivonut jotain muuta ilmaisua kuin "mä en tiedä miks mä meen sekaisin susta, kun toisille toimii napit ja viini", koska itse miellän kyseisen ilmaisun aika kuluneeksi. Tunnelivisio on sarjassamme ihan ok biisi, mutta jää enempi sille vuoristoradan tasaiselle osuudelle, joka unohtuu sen jälkeen, kun laitteesta noustu pois.


En ole ehtinyt itse Miran keikoille, mutta olen muutamalta eri taholta kuullut, että sieltä on lähtenyt porukkaa kesken kaiken pois. Tunnelma on eturivissä hyvä, mutta muuten aika vaisu. Vaatisivatko sitten Miran biisit enemmän sulattelua vai vaatiiko yleisön innostuminen sen, että koko levy saataisiin vihdoin kuuluville? 16.9. julkaistaan Tunnelivisio -niminen pitkäsoitto, joten sittenhän se selviää, millainen kokonaisuus on kyseessä ja miten yleisö sen ottaa vastaan. PMMP-fanina haluaisin todella paljon pitää Mirankin soolotuotannosta, mutta albumin viidelle kuulemattomalle biisille on kasautunut nyt aikamoinen lasti pelastaa tämä alun tahmaisuus. Odotan kuitenkin albumia ja yritän sen kuullessani syrjäyttää nämä epäluulot ja antaa sille reilun mahdollisuuden avautua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.